Ari An­te­roi­nen

Kir­jai­li­ja San­na Ko­ta­jär­vi aset­tuu ku­vat­ta­vak­si Tu­run pää­po­lii­si­a­se­man edus­tal­le, jos­sa toi­mi­vat muun mu­as­sa Lou­nais-Suo­men po­lii­si ja Kes­kus­ri­kos­po­lii­si. Talo on myös Ko­ta­jär­ven kol­men dek­ka­rin pää­hen­ki­lön, ri­kos­po­lii­sin Kas­per Rah­ko­lan työ­paik­ka.

– Hän on ko­toi­sin Rau­mal­ta, mut­ta asuu ja on töis­sä Tu­rus­sa, Ko­ta­jär­vi ker­too.

Näin on Ko­ta­jär­ven koh­dal­la­kin. Hän syn­tyi ja kävi kou­lut Rau­mal­la, mis­sä vie­rai­lee vie­lä­kin sään­nöl­li­ses­ti su­ku­lai­sia ter­veh­ti­mäs­sä.

– Tu­lin Tur­kuun opis­ke­le­maan vä­hän yli kak­si­kymp­pi­se­nä. Olen siis jo mel­kein puo­let elä­mäs­tä­ni asu­nut tääl­lä, Ko­ta­jär­vi avaa.

– Olen sy­dä­mel­tä­ni rau­ma­lai­nen ja Rau­ma ve­tää ko­vas­ti puo­leen­sa.

Täl­lä het­kel­lä Ko­ta­jär­ven uu­si­o­per­he asuu Rai­si­os­sa.

Ko­ta­jär­vel­tä on jul­kais­tu tä­hän men­nes­sä kol­me kir­jaa, jot­ka muo­dos­ta­vat kir­ja­sar­jan Pi­mey­den­kyl­vä­jät. 2024 tuli Pi­me­än peto, seu­raa­va­na vuon­na muun mu­as­sa Lai­ti­laan si­joit­tu­va Va­lon va­pah­ta­jat.

– Lai­ti­las­ta löy­det­ty uh­ri on rau­ma­lai­nen, jo­ten ri­kos­tut­kin­taa teh­dään myös siel­lä, Ko­ta­jär­vi to­te­aa.

Nyt ke­vääl­lä jul­kais­tiin Hal­lan­kan­ta­ja. Sii­nä ri­kos­paik­ka­na on Tu­run Luo­la­vuo­ri.

Ko­ta­jär­vi oli jo kou­lus­sa ah­ke­ra ai­ne­kir­joit­ta­ja ja mie­li­ku­vi­tus len­si. Ta­ri­nat me­ni­vät her­käs­ti jän­ni­tyk­sen puo­lel­le. Erään opet­ta­jan sa­nat ovat jää­neet mie­leen.

– Hän sa­noi mi­nul­le ala-as­teel­la, et­tä mi­nus­ta voi­si tul­la kir­jai­li­ja. Lä­he­tin hä­nel­le en­sim­mäi­sen kir­ja­ni kii­tos­ten kera ja hän oli ko­vas­ti otet­tu.

– Kir­joit­ta­jan pol­ku­ni on läh­te­nyt siel­tä lap­suu­des­ta as­ti. En­nen kuin osa­sin edes lu­kea, kat­se­lin las­ten­kir­jo­jen ku­via ja kek­sin it­se ta­ri­nat, Ko­ta­jär­vi pal­jas­taa.

Turun poliisitalo on tullut myös Sanna Kotajärvelle tutuksi, sillä hän on päässyt katsomaan esimerkiksi kuulusteluhuoneita. Hän on voinut kysellä myös poliisituttavaltaan neuvoja poliisityöstä. Kuva: Ari Anteroinen

Löy­tää­kö Ko­ta­jär­vi ta­ri­noi­hin­sa ai­hei­ta ja ins­pi­raa­ti­o­ta elä­väs­tä elä­mäs­tä?

– Tosi pal­jon. Mi­nua kiin­nos­ta­vat to­sie­lä­män ri­kok­set. Tyk­kään var­sin­kin mys­tee­reis­tä ja ne kieh­to­vat mi­nua. Niis­tä läh­tee joku aja­tus. Mie­li­ku­vi­tuk­se­ni on niin no­pea, Ko­ta­jär­vi vas­taa.

Hän on myös lu­ke­nut kir­jo­ja ja kat­so­nut elo­ku­via koko elä­män­sä.

– Ra­kas­tan kir­jo­jen al­ku­ja, kos­ka sil­loin on kaik­ki vie­lä mah­dol­lis­ta. Mie­li­ku­vi­tuk­se­ni kek­sii, et­tä tämä voi­si men­nä näin tai noin. Lo­pul­ta saa­tan pet­tyä, kun se ei men­nyt­kään niin. Sii­tä läh­ti lo­pul­ta se, et­tä aloin it­se kir­joit­ta­maan. Tyk­kään, et­tä lu­ki­ja­kin jou­tuu poi­mi­maan ta­ri­nas­ta nii­tä vih­jei­tä.

Ko­ta­jär­ven mu­kaan dek­ka­rin kir­joit­ta­mi­nen vaa­tii täs­mäl­li­syyt­tä ja pik­ku­tark­kuut­ta.

– Se on iso pa­la­pe­li. Vaa­di­taan tosi pal­jon suun­ni­tel­mal­li­suut­ta, Ko­ta­jär­vi sa­noo.

– Olen pik­ku­tark­ka ih­mi­nen ja pi­dän yk­si­tyis­koh­dis­ta. Tämä tu­lee luon­tees­ta­ni. Si­vii­li­työs­sä­ni olen bi­oa­na­lyy­tik­ko la­bo­ra­to­ri­os­sa, jos­sa pi­tää myös ol­la pik­ku­tark­ka. Mys­tee­ri­dek­ka­rit vaa­ti­vat kai­kis­ta kir­jal­li­suu­den la­jeis­ta var­maan eni­ten jär­jes­tel­mäl­li­syyt­tä, ar­ve­lee Ko­ta­jär­vi.

Hän maus­taa ta­ri­noi­taan ker­to­mal­la eri­lai­sis­ta ais­ti­muk­sis­ta, ku­ten ää­nis­tä, tuok­suis­ta ja vas­taa­vis­ta. Sa­ma­ten luon­toa ja ym­pä­ris­töä hän ku­vaa mie­len­kiin­toi­sil­la sa­noil­la.

– Tyk­kään käyt­tää vä­hän sa­na­leik­ke­jä ja ha­lu­an kek­siä myös uu­sia sa­no­ja, mikä ei eh­kä ole kaik­kien mie­leen ole. Mut­ta var­sin­kin luon­non­ku­vauk­ses­sa sai­si ol­la tosi tai­teel­li­nen­kin.

Ko­ta­jär­ven nel­jäs dek­ka­ri on jo työn al­la.

– Mi­nul­la on toi­nen­kin sar­jai­dea aja­tuk­sis­sa, jo­ten pro­jek­te­ja on mie­les­sä ko­vas­ti, Ko­tä­jär­vi pal­jas­taa.

Pa­la­taan­pa lo­pus­sa vie­lä Kas­per Rah­ko­laan. Jos kir­joit­ta­jal­la oli­si edes­sään sel­lai­nen paik­ka, et­tä hän sai­si va­li­ta, kuka näyt­te­li­si Kas­pe­ria elo­ku­vas­sa tai te­le­vi­si­o­sar­jas­sa, mikä nimi tu­li­si mie­leen?

– Eh­kä Lau­ri Til­ka­nen. Kas­per on noin kol­me­kymp­pi­nen ja mie­les­tä­ni suo­ra sekä ys­tä­väl­li­nen, poh­ti­va ja loo­gi­nen. Til­ka­nen on ol­lut vä­hän sa­man­lai­nen roo­leis­saan.