Timo Sa­vu­nen

Win­No­van Kul­laan met­sä­o­pis­tol­la tar­jo­a­ma met­sä­ko­ne­a­lan kou­lu­tus val­mis­taa opis­ke­li­joi­ta pait­si hak­kuu- ja ajo­ko­nei­den, myös puu­ta­va­ra-au­ton kul­jet­ta­jik­si. Kun kuun­te­lee het­ken kah­den met­sä­a­lan leh­to­rin, Ar­to Läh­teen­mä­en ja Ant­ti Tuo­me­lan, in­nos­tu­nut­ta ju­tus­te­lua, tu­lee no­pe­as­ti sel­väk­si, et­tä tuk­ki­re­kan kul­jet­ta­jat jos ket­kä ovat alan­sa aa­te­lia.

– Kyl­lä se niin on, et­tä jos pys­tyy aja­maan puu­ta­va­ra-au­toa, niin pys­tyy kul­je­tu­sa­lal­la, mi­hin vaan, to­te­aa Ar­to Läh­teen­mä­ki pai­nok­kaas­ti.

Mut­ta, mis­tä moi­nen vank­ka nä­ke­mys kum­pu­aa? Kun mie­ti­tään puu­ta­va­ra-alan lo­gis­tiik­kaa, niin se ra­ken­tuu tie­ten­kin edel­lä mai­ni­tuis­ta kol­mes­ta osas­ta – puu­ta­va­ran hak­kuus­ta, puu­ma­te­ri­aa­lin aja­mi­ses­ta met­säs­tä tien var­teen, ja lo­pul­ta tien var­res­ta joko sa­hal­le, teh­taal­le tai sa­ta­maan. Täs­sä kai­kes­sa on en­sin­nä­kin muis­tet­ta­va, et­tä kyse on pait­si or­gaa­ni­ses­ta ai­nees­ta, myös jon­kun toi­sen ar­vo-omai­suu­des­ta.

– Osa puu­ta­va­ras­ta kes­tää säi­ly­tys­tä tien var­res­sa pi­dem­pään­kin, mut­ta jos pu­hu­taan vaik­ka­pa puu­hi­o­mo­kui­dus­ta, niin se on kah­den vii­kon si­säl­lä kul­je­tet­ta­va teh­taal­le. Puu­ta­va­ran kul­jet­ta­ja on link­ki han­kin­ta­or­ga­ni­saa­ti­on ja teh­taan vä­lil­lä, to­te­aa Ant­ti Tuo­me­la.

Lehtori Arto Lähteenmäki antaa kuormausohjeet Julius Wahalalle.

Timo Savunen

Kuu­los­taa si­nän­sä yk­sin­ker­tai­sel­ta, mut­ta se mikä te­kee puu­ta­va­ran kul­jet­ta­mi­ses­ta erään­lai­sen ku­nin­gas­la­jin, ovat olo­suh­teet. Li­säk­si am­mat­ti vaa­tii it­se­näi­syyt­tä, oma-aloit­tei­suut­ta ja pää­tök­sen­te­ko­ky­kyä. Puu­ta­va­ra-au­ton kul­jet­ta­ja voi ol­la oman it­sen­sä her­ra tai rou­va, jos vaan osaa­mis­ta riit­tää, muis­tut­taa Ar­to Läh­teen­mä­ki. Tar­jol­la on pait­si va­paut­ta, myös vas­tuu­ta.

– Hy­väl­le kul­jet­ta­jal­le voi an­taa vaik­ka ko­ko­nai­sen vii­kon kuor­mat ja nii­den nou­to- ja pur­ku­pai­kat. Tai­ta­va kus­ki osaa it­se miet­tiä ajon­sa lo­gis­ti­ses­ti jär­ke­väs­ti niin, et­tä edes­ta­kais­ta, sekä tyh­jä­nä ajoa, tu­lee mah­dol­li­sim­man vä­hän. Työ on täl­löin hy­vin it­se­näis­tä. Mut­ta sa­mal­la on muis­tet­ta­va, et­tä sel­lai­nen työ ei sovi ihan kai­kil­le. Jos tar­vit­see joka kuor­mal­le erik­seen oh­jeis­tus­ta, niin sil­loin joku muu teh­tä­vä kul­je­tu­sa­lal­la on var­mas­ti pa­rem­pi.

Ja sit­ten tu­le­vat ne olo­suh­teet. Vaik­ka puu­ta­va­ra on tuo­tu tien var­teen las­taus­ta var­ten, tie on usein ka­pea ja huo­no­kun­toi­nen­kin met­sä­au­to­tie.

– Sii­hen saa va­rau­tua, et­tä se tien pääs­sä ole­va y-haa­ra on to­den­nä­köi­ses­ti lii­an ly­hyt, ei­kä kään­tö­pai­kal­la­kaan var­mas­ti ole lii­kaa ti­laa, nau­rah­taa Ant­ti Tuo­me­la.

Ny­ky­ai­kai­sen tuk­ki­re­kan mi­tat ovat vai­kut­ta­vat. Pe­rä­vau­nut ovat vii­si­ak­se­li­sia, ja yh­dis­tel­mien ko­ko­nais­pi­tuus on yli 20 met­riä. Kor­keut­ta löy­tyy lä­hes nel­jä ja puo­li met­riä, pai­noa jopa 76 ton­nia, ja hin­taa puo­li mil­joo­naa eu­roa nos­tu­rei­neen.

Ja to­del­la­kin, nos­tu­rin käyt­tö on hal­lit­ta­va myös!

– Nos­tu­rit ovat ke­hit­ty­neet, mut­ta ei niis­sä sel­lai­sia herk­ku­ja ole kuin vaik­ka­pa ajo­ko­neis­sa, jo­ten kuor­mien te­ke­mi­nen vaa­tii hy­vää hah­mo­tus­ky­kyä ja koor­di­naa­ti­o­ta, Tuo­me­la to­te­aa.

– Ja tie­ten­kin on osat­ta­va myös ka­lus­ton pe­rus­tek­niik­kaa. Jos hyd­rau­li­let­ku pet­tää tai pai­neil­ma­let­kuun tu­lee vuo­to, niin on­gel­mat on pys­tyt­tä­vä rat­kai­se­maan, vaik­ka sit­ten pi­me­äs­sä ja kyl­mäs­sä met­säs­sä, hän muis­tut­taa.

Jos ha­lu­aa puu­ta­va­ra-au­ton kul­jet­ta­jak­si, niin kaik­ki läh­tee kor­teis­ta; en­sin on suo­ri­tet­ta­va kuor­ma-au­to­kort­ti, ja sen jäl­keen yh­dis­tel­mä­a­jo­neu­vo­kort­ti. En­sim­mäi­sen ikä­ra­ja on 18 vuot­ta, mut­ta har­joit­te­lun voi aloit­taa jo 16-vuo­ti­aa­na. No­peim­mil­laan rat­tiin pää­see vaik­ka pa­ris­sa vii­kos­sa, kun­han tar­vit­ta­vat te­o­ria- ja ajo­tun­nit on käy­ty, ja Ajo­var­man tuot­ta­ma tut­kin­to lä­päis­ty. Am­mat­ti­pä­te­vyy­so­pin­to­ja tar­vi­taan yh­teen­sä 280 tun­tia, ja nor­maa­li val­mis­tu­mi­sai­ka pal­jon käy­tän­töä ja työ­har­joit­te­lua si­säl­tä­väs­tä met­sä­a­lan kou­lu­tuk­ses­ta on noin kak­si ja puo­li vuot­ta. Kul­laal­la opin­not aloit­taa vuo­sit­tain hie­man tois­ta­kym­men­tä opis­ke­li­jaa, ja li­säk­si ai­kui­so­pis­ke­li­joi­ta toi­nen mo­ko­ma. Kai­kis­ta ei toki tule ni­me­no­mai­ses­ti puu­ta­va­ra-au­ton kul­jet­ta­jia, vaan työ­paik­ka löy­tyy usein jos­tain muu­al­ta.

Puu­ta­va­ran kul­jet­ta­mi­nen on vaa­ti­vaa työ­tä, ja työ­päi­vät ve­ny­vät hel­pos­ti kah­des­ta­tois­ta vii­teen­tois­ta tun­tiin. Ei kui­ten­kaan tar­vit­se ol­la Ih­me­mies McGy­ver tai te­räs­lei­di, pär­jä­täk­seen tuk­ki­re­kan kus­ki­na!

– Ihan kuka ta­han­sa pys­tyy sii­hen, va­kuut­taa Ar­to Läh­teen­mä­ki.

– Kyse on vain sii­tä, et­tä on ha­lua ja mo­ti­vaa­ti­o­ta! Työ vaa­tii oman­lais­taan luon­net­ta, mut­ta jos ha­lu­aa vä­hän ta­val­lis­ta mo­ni­puo­li­sem­paa hom­maa, ja tyk­kää haas­teis­ta, niin se ai­van var­mas­ti myös pal­kit­see!