San­na Jääs­ke­läi­nen

Van­hat par­ti­o­ka­ve­rit ko­koon ai­nut­laa­tui­seen ta­pah­tu­maan. Tämä on Po­rin Par­ti­o­lais­ten 50-vuo­tis­juh­la­työ­ryh­män ta­voi­te, jon­ka eteen on teh­ty jo lu­kui­sia tun­te­ja va­paa­eh­tois­työ­tä. Nyt ha­lut­tiin myös tie­do­tus­vä­li­ne mu­kaan et­sin­tään, sil­lä teh­tä­vä ei ole help­po. Moni on muut­ta­nut ja su­ku­ni­met ovat muut­tu­neet. Työ­ryh­män jä­se­net se­lai­le­vat pit­kiä ni­mi­lis­to­ja, vaih­ta­vat tie­to­ja ja ker­to­vat pu­he­lin­nu­me­roi­ta, jot­ta mah­dol­li­sim­man moni ta­voi­te­taan.

Juh­la­päi­vä on lau­an­tai 20. huh­ti­kuu­ta. Sil­loin on kel­lo 13–15 Kir­ju­rin­luo­don Lok­ki­la­van alu­eel­la po­ri­lais­ten ny­ky­par­ti­o­lais­ten jär­jes­tä­mä päi­vä­juh­la, joka on avoin kai­kil­le. Po­rin Par­ti­o­lais­ten 50-vuo­tis­juh­la Par­ti­o­gaa­la pi­de­tään il­lal­la Suo­ma­lai­sel­la Klu­bil­la. Pö­nö­tys­tä ei ole lu­vas­sa, vaan tar­koi­tus on ta­va­ta mah­dol­li­sim­man pal­jon ih­mi­siä – niin van­ho­ja kuin uu­sia tut­ta­vuuk­sia.

Po­rin Par­ti­o­lai­set on kat­to­jär­jes­tö – yh­dis­tys, joka pe­rus­tet­tiin vuon­na 1974 koor­di­noi­maan alu­een lip­pu­kun­tien yh­teis­työ­tä. Tuol­loin saa­tiin kau­pun­gil­ta avus­tus­ta seu­ra­työn­te­ki­jän palk­kaa­mi­seen, mikä oli tär­keä syy muut­taa va­paa­muo­toi­sem­pi toi­min­ta re­kis­te­röi­dyk­si yh­dis­tyk­sek­si. Mu­ka­na toi­min­nas­sa oli­vat kaik­ki po­ri­lai­set par­ti­o­lip­pu­kun­nat sekä yh­teis­työs­sä lä­hi­a­lu­eet, ku­ten Ah­lai­nen, Noor­mark­ku, Lu­via ja Ul­vi­la. Par­ti­o­toi­min­taa Po­ris­sa oli ol­lut jo vii­me vuo­si­sa­dan al­ku­puo­lel­ta saak­ka.

1990-lu­vun lama ko­et­te­li par­ti­o­toi­min­taa ja sil­loin myös avus­tuk­set su­pis­tui­vat niin, et­tä pal­kat­tua työn­te­ki­jää ei voi­nut enää pi­tää. Par­ti­o­toi­min­ta jat­kui ja jat­kuu kui­ten­kin ak­tii­vi­ses­ti va­paa­eh­tois­ten pa­nok­sel­la.

Työ­ryh­mä kuu­lut­taa Par­ti­o­gaa­laan mu­kaan kaik­kia, jot­ka ovat 50 vuo­den ai­ka­na ol­leet mu­ka­na toi­min­nas­sa. Li­sä­tie­toa löy­tyy Fa­ce­boo­kis­ta si­vul­ta Po­rin­Par­ti­o­lai­set. Mu­kaan voi imoit­tau­tua osoit­tee­seen laak­so­sen­tin­de@gmail.com

Juh­la­toi­mi­kun­nas­sa mu­ka­na pit­kän lin­jan par­ti­o­lai­sia

Vuo­des­ta 1957 as­ti par­ti­os­sa mu­ka­na ol­lut Hel­vi Wal­li sa­noo ihai­le­van­sa sitä, mi­ten par­tio on mu­ka­na ajas­sa ja usein edel­lä­kin, esi­mer­kik­si ym­pä­ris­tö ja luon­to ovat ai­na ol­leet toi­min­nan yti­mes­sä, sa­moin kan­sain­vä­li­syys. Wal­li oli noor­mark­ku­lai­ses­sa Pääs­ky­par­ves­sa kak­si vuot­ta va­ra­lip­pu­kun­nan­joh­ta­ja­na ja 20 vuot­ta lip­pu­kun­nan­joh­ta­ja­na.

Mik­ke Oja­lal­le par­tio mer­kit­see yh­dis­tä­vää ys­tä­vyyt­tä ja yh­tei­söl­li­syyt­tä yli ra­jo­jen. Yh­den­ver­tai­suus on avain­sa­na, tänä vuon­na par­ti­o­lais­ten tee­ma­na on "Par­ti­o­ta kai­kil­le". Oja­la on ol­lut par­ti­os­sa mu­ka­na vuo­des­ta 1980, al­kuun Väi­nän Var­ti­jois­sa, sit­tem­min Ul­vi­lan Erä­po­jis­sa.

Tii­na Laak­so­nen liit­tyi par­ti­oon 1968. Hä­nel­le kan­sain­vä­li­syys oli mie­lui­nen asia, lei­reil­lä oli mu­ka­vaa ja ne in­nos­ti­vat opis­ke­le­maan kie­liä, jois­ta tuli myö­hem­min myös am­mat­ti. Laak­so­sel­la on edel­leen ys­tä­viä nuo­ruu­den lei­reil­tä. Hän aloit­ti par­ti­on Po­rin Ter­tuis­sa, oli myö­hem­min pe­rus­ta­mas­sa La­he­lan Pa­lo­kär­kiä Tuu­su­laan. Hil­jat­tain Laak­so­nen muut­ti ta­kai­sin Po­riin ol­tu­aan pois­sa 44 vuo­den ajan.

Päi­vi Kan­kaan­pää aloit­ti par­ti­os­sa vuon­na 1981 Väi­nän Var­ti­jois­sa, mut­ta siir­tyi pian Po­rin Tu­li­tik­kui­hin.

Sa­ka­ri Aal­to aloit­ti par­ti­on kolk­ka­po­jis­sa vuon­na 1964. Hän toi­mi Po­rin Par­ti­o­lais­ten puo­li­päi­väi­se­nä oh­jaa­ja­na­kin 1978–82, mut­ta sit­ten par­ti­o­toi­min­taa tuli tau­koa, kun­nes vuon­na 2002 Aal­to oli mu­ka­na pe­rus­ta­mas­sa Kul­laan Kuu­si­peu­rat -lip­pu­kun­taa ja oli alus­sa sen joh­ta­ja­na. Aal­to muis­te­lee, mi­ten 1970-lu­vul­la myös nuo­ri­so­työ oli ko­vin puo­lu­e­po­liit­ti­ses­ti ja­kau­tu­nut­ta.

– Sii­nä ym­pä­ris­tös­sä par­ti­o­toi­min­ta puo­lu­e­po­liit­ti­ses­ti si­tou­tu­mat­to­ma­na jär­jes­tö­nä et­si iden­ti­teet­ti­ään. 70-lu­vun alus­sa tyt­tö- ja poi­ka­jär­jes­töt oli­vat liit­ty­neet yh­teen pit­kien neu­vot­te­lu­jen tu­lok­se­na. Pe­rin­teis­tä ja par­ti­o­toi­min­nan ar­vo­poh­jas­ta ha­lut­tiin pi­tää kiin­ni, mut­ta toi­min­taa ha­lut­tiin uu­dis­taa. Yh­teis­jär­jes­tö oli sel­ke­äs­ti as­kel koh­ti su­ku­puol­ten vä­lis­tä tasa-ar­voa ja ym­mär­rys eli­nym­pä­ris­tön haa­voit­tu­vuu­des­ta tuli en­tis­tä kiin­te­äm­mäk­si osak­si par­ti­o­toi­min­taa, hän sa­noo.

– Par­ti­os­sa jo­kai­sel­la on omat vah­vuu­ten­sa. Ei ole huo­noa par­ti­o­lais­ta.