Sokkomatka on seikkailu – Kun matkaan lähtiessä sekä matkareitti että määränpää ovat salaisia, ripaus leikkimielisyyttä on paikallaan
Tuija Saarinen
Kello on kahdeksan aamulla, ja Rauman linja-autoasemalle on kerääntynyt reilun parinkymmenen ihmisen ryhmä odottelemaan Lyttylän Liikenteen tilausajobussia. Kukaan paikalla olijoista ei tosin tiedä, minne ollaan menossa. Joku kyselee leikillään, onko kenelläkään sisäpiirin tietoa matkakohteesta.
Kyseessä on porilaisen Lyttylän Liikenteen järjestämä sokkomatka. Yrityksen nettisivuilta löytyy arvoituksellinen esittely, jossa mainitaan muun muassa ”elämyskohde” ja ”vaikuttava syystapahtuma”. Matkan kesto kerrotaan, mutta matkareitti ja määränpää ovat salaisia.
Raumalaiset Riitta ja Raili arvuuttelevat määränpäätä bussia odotellessa. Riitta veikkaa Saloa. Hän on aikaisemminkin ollut sokkomatkalla ja on houkutellut nyt ystävänsä Railin mukaan.
– On kivaa, kun ei tiedä, minne on menossa. Tämä on seikkailu, naurahtaa Riitta. Viime reissulla sokkomatka vei muun muassa Nuutajärven lasitehtaalle.
Saloa Riitta veikkaa kohteeksi matkan keston ja esittelyssä mainitun tapahtuman perusteella.
Miikka Sjöblom Lyttylän Liikenteestä kertoo, että yritys on järjestänyt sokkomatkoja muutaman vuoden ajan.
– Ne ovat olleet todella suosittuja, ja esimerkiksi lokakuun kaksi matkaa myytiin loppuun. Olemme saaneet lähes pelkästään positiivista palautetta. Joskus joku on saattanut harmitella, että on juuri sattunut käymään kyseisessä kohteessa. Se on sitten jo huonoa tuuria.
Sokkomatkatarjontaa on tänä päivänä runsaasti myös muilla linja-autoyhtiöillä ja matkanjärjestäjillä. Vaikka matkat sopivat kaikille, on suurin osa Lyttylän Liikenteen sokkomatkalaisista eläkeiässä. Jos matkalla kävellään paljon, se ilmoitetaan aina matkan esittelyssä.
– Jos mitään mainintaa ei ole, pärjää reissussa huonojalkaisempikin. Esimerkiksi rollaattorilla pystyy hyvin osallistumaan matkoihin. Mitään erityisvarusteita ei matkaan vaadita, ripaus leikkimieltä riittää.
Sokkomatkaa suunniteltaessa yksi asia on ylitse muiden, ja se on ruoka.
– Lähtökohta on se, että meidän pitää löytää tosi hyvä ruokapaikka. Se on se pohja, jonka päälle lähdetään rakentamaan.
Kohteet pyritään löytämään noin 200 kilometrin säteeltä. Mukana on niin tunnettuja kuin vähän tuntemattomiakin kohteita.
– Sokkomatkaa ei kuitenkaan tehdä sellaiseen paikkaan, johon muuten teemme matkoja. Oikeastaan se menee niin päin, että tehdään ensin sokkomatka ja otetaan mahdollisesti seuraavana kesänä se matkaohjelmaan.
Matkoissa huomioidaan usein myös vuodenaikoihin liittyvät teemat. Jos matka kestää 12 tuntia, ehditään siinä ajassa tutustumaan yleensä kolmeen tai neljään kohteeseen.
Osa hauskuutta on määränpään arvuutteleminen. Salaperäisyys säilyy koko matkan ajan, sillä kohteet paljastetaan yksi kerrallaan.
Lyttylän Liikenne järjestää vuodessa keskimäärin viisi sokkomatkaa. Seuraava Porin matkakeskuksesta ja Rauman linja-autoasemalta lähtevä sokkomatka järjestetään 13. marraskuuta. Tuolloin luvassa on taas uusi ohjelma.
Sokkomatkan matkanjohtaja Sirkka Leivo-Jokimäki sekä kuljettavat Tapani Ilomäki ja Raine Heino kertoivat, että sokkomatkoille on aina riittänyt hyvin väkeä. Nytkin bussi oli täynnä.
Minne mentiin?
Riitan arvailut osuivat oikeaan, ja bussi suuntasi kohti Saloa. Kaupungissa vietettiin Kurpitsaviikkoja, ja matkalaiset saivat vierailla esimerkiksi tapahtuman ykkösnähtävyydessä eli Rannikon Puutarhan Kurpitsapuistossa, joka sijaitsee Salon Halikossa. Puistossa oli muun muassa myyntikojuja, joista sai ostaa erilaisia kurpitsatuotteita aina pikkelssistä kurpitsamakkaraan. Lounas nautittiin Teijon ruukkikylän alueella sijaitsevassa Teijon Arkki -ravintolassa.
– Reissu oli mielenkiintoinen ja yllätyksellinenkin, sillä en ole aikaisemmin paljon käynyt Salon suunnalla. Saatan lähteä vielä uudestaankin sokkomatkalle, jos se vaikuttaa tarpeeksi houkuttelevalta ja salaperäiseltä, toteaa Riitta.

