Maa­rit Kaut­to

Tuik­ku ta­paa sa­noa, et­tä hän ei ole mis­tään ko­toi­sin, kos­ka on asu­nut niin mo­nes­sa pai­kas­sa.

– Kou­lut olen käy­nyt Kok­ko­las­sa, mut­ta iha­nim­mat muis­tot liit­ty­vät kui­ten­kin lap­suu­te­ni ke­siin mö­kil­lä Lap­peen­ran­nas­sa. Lap­suu­den per­hee­see­ni kuu­lui­vat mi­nun li­säk­se­ni äi­ti ja sis­ko. Äi­ti oli bi­o­lo­gi­an opet­ta­ja, jo­ten pit­kä ke­sä­lo­ma mah­dol­lis­ti lä­hes kol­men kuu­kau­den asu­mi­sen mö­kil­lä jär­ven ran­nal­la. Siel­lä sain ol­la vil­li ja va­paa. Vie­tin pal­jon ai­kaa it­sek­se­ni. Et­sin usein jär­ven hiek­ka­ran­nal­ta kau­niin pai­kan ja up­pou­duin mai­se­maan. Tun­sin suur­ta rak­kaut­ta ja yk­seyt­tä luon­non kans­sa. Mie­li­ku­vi­tuk­ses­sa­ni seik­kai­li­vat kei­jut, hal­ti­jat ja pei­kot, joi­den ta­ri­noi­ta olen­kin myö­hem­min ker­to­nut lap­sen­lap­sil­le­ni, Tuik­ku hy­myi­lee.

Tuik­ku on opis­kel­lut muun mu­as­sa te­o­reet­tis­ta fy­siik­kaa, täh­ti­tie­det­tä ja lää­ke­tie­det­tä. Hän on suo­rit­ta­nut myös yli­o­pis­tos­sa MBA-tut­kin­non.

Lää­ke­tie­tees­tä tuli Tui­kul­le am­mat­ti, eri­koi­sa­loi­naan työ­ter­veys­huol­to ja lii­kun­ta­lää­ke­tie­de.

– Olen teh­nyt Po­ris­sa vas­taa­not­to­työ­tä ja olen tie­tyl­lä ta­val­la kut­su­mus­lää­kä­ri, sil­lä olen ai­na ha­lun­nut aut­taa kans­saih­mi­si­ä­ni. Myös tut­ki­mus­työ kiin­nos­ti mi­nua ja tein­kin tut­ki­mus­ta ikään­ty­vien nais­ten lii­kun­nas­ta. Seit­se­män vuot­ta työ­e­lä­mäs­tä­ni toi­min joh­to­teh­tä­vis­sä, mikä se­kin oli mie­luis­ta ja mah­dol­lis­ti pal­ve­lus­teh­tä­vä­ni työ­yh­tei­sös­sä.

Eläk­keel­lä Tuik­ku oli vie­lä muu­ta­man vuo­den mu­ka­na Lää­kä­rin so­si­aa­li­nen vas­tuu -jär­jes­tös­sä ja osal­lis­tui KUU-Kuun­te­lus­ta se al­kaa -hank­kee­seen, jon­ka ta­voit­tee­na oli edis­tää hy­vää kes­kus­te­lua. Li­säk­si Tuik­ku veti ver­kos­sa Reu­ma­lii­tol­le fib­ro­my­al­gia-ver­tais­tu­ki­kurs­sia.

Noin 15 vuot­ta Tuik­ku on har­ras­ta­nut yö­ku­vaus­ta. Hän on ku­van­nut yö­mai­se­mia, täh­ti­tai­vas­ta ja re­von­tu­lia.

– Olen ai­na haa­veil­lut, et­tä opet­te­li­sin kun­nol­la muu­ta­kin va­lo­ku­vaus­ta. Niin­pä ha­keu­duin Sa­ta­e­duun suo­rit­ta­maan va­lo­ku­vaa­jan am­mat­ti­tut­kin­toa. Opis­ke­lu laa­jen­si va­lo­ku­vauk­sen osaa­mis­ta­ni val­ta­vas­ti ni­me­no­maan päi­väl­lä ta­pah­tu­van ku­vauk­sen ja myös roh­kai­si tai­de­ku­vauk­sen suun­taan. Mi­nul­la on täl­lä het­kel­lä halu il­mais­ta va­lo­ku­van kei­noin ih­mi­sen tun­tei­ta myös en­tis­tä viit­teel­li­sem­mäl­lä ta­val­la.

Suu­res­ta va­lo­ku­vau­sin­nos­ta syn­tyi kaik­ki­aan kuu­si näyt­te­lyä, jois­ta vii­mei­sin tu­lee esil­le Po­rin An­nik­sel­le Tui­kun 70-vuo­tis­syn­ty­mä­pä­vä­ta­pah­tu­maan 4. tou­ko­kuu­ta kel­lo 14 al­ka­en. Rock on ra­ja­ton rie­mu -ta­pah­tu­mas­sa on mu­ka­na kuu­si bän­diä, jois­ta kah­des­sa Tuik­ku it­se soit­taa. Ta­pah­tu­man tuot­to oh­ja­taan Uni­ce­fin kaut­ta maa­il­man las­ten hy­väk­si.

– Täs­sä vii­mei­sim­mäs­sä va­lo­ku­va­näyt­te­lys­sä­ni on tee­ma­na La­pin pie­niä sa­tu­ja. Ku­vis­sa on kai­ken­lai­sia jän­niä ko­lo­ja, jois­sa lap­sen­lap­se­ni nä­ky­vät ja seik­kai­le­vat kei­jui­na ja peik­koi­na, Tuik­ku ku­vai­lee.

Mu­siik­ki on ol­lut Tui­kun elä­mäs­sä tär­ke­ää pie­nes­tä pi­tä­en ja sitä hän ai­koo har­ras­taa niin kau­an kuin sor­met liik­ku­vat ja ään­tä läh­tee.

– Luu­len, et­tä olen ol­lut noin 6-vuo­ti­as, kun sä­vel­sin ja sa­noi­tin en­sim­mäi­sen pie­nen lau­lu­ni. Olen soit­ta­nut pi­a­noa, viu­lua, ki­ta­raa ja bas­soa ja lau­la­nut. Olen soit­ta­nut eri ko­koon­pa­nois­sa ja mu­siik­ki­tyy­le­jä cos­pe­lis­ta rock­mu­siik­kiin. Yk­si ko­koon­pa­nois­ta on luon­to­bän­di Star­ry Ey­es, jol­le teen täh­ti­tai­vaan al­la tun­te­muk­sis­ta­ni bii­se­jä. Uu­sin on re­von­tu­li­bii­si Lady Au­ro­ra, joka syn­tyi Iso­ne­van soi­den­suo­je­lu­a­lu­eel­la viet­tä­mä­ni yön in­noit­ta­ma­na.

Tuik­ku on toi­ses­sa avi­o­lii­tos­saan ja hän asuu mie­hen­sä Pet­rin kans­sa Uni­luo­dos­sa me­ren ää­rel­lä. Tui­kul­la on nel­jä ty­tär­tä ja kol­me­tois­ta las­ten­las­ta.

– Vie­täm­me pal­jon ai­kaa myös isos­sa per­he­pii­ris­sä kaik­ki yh­des­sä ja sil­loin vils­ket­tä riit­tää.

– Meri on upea kaik­ki­na vuo­ro­kau­den- ja vuo­de­nai­koi­na. Kul­jes­ke­len ran­noil­la va­lo­ku­vaa­mas­sa. Ke­vät on iha­naa ai­kaa, niin kau­nis­ta ja tun­tuu, et­tä en eh­di nuk­kua lain­kaan.

– Lä­hei­set jak­sa­vat muis­tut­taa, et­tä mi­nun pi­täi­si ol­la eläk­keel­lä, ot­taa rau­hal­li­ses­ti ja le­vä­tä. Puo­li­sol­le olen sa­no­nut, et­tä jos vie­lä ai­on opis­kel­la jo­ta­kin, niin es­tää mi­nua il­moit­tau­tu­mas­ta ai­na­kaan mi­hin­kään, mis­sä pi­tää suo­rit­taa jo­kin tut­kin­to tai näyt­tö, Tuik­ku nau­raa.