Ulvilan surman entinen tutkinnanjohtaja avaa kirjassaan ajatuksensa, miten surmayön tapahtumat etenivät
Pauli Kuusirannan kirja Ulvilan murha – Kadonneen tekijän jäljillä julkaistaan tänään maanantaina iltapäivällä. Kuusiranta kertoo tarjoavansa kirjassaan lukijalle todennäköisen tapahtumien kulun Ulvilan surmayönä.
Eläköitynyt rikosylikomisario Pauli Kuusiranta ei usko aaveisiin. Ei ainakaan sellaisiin, jotka tunkeutuvat keskellä yötä taloon, vaikka siellä on koko perhe kotona, puukottavat perheenisän päästämättä ääntäkään ja poistuvat jättämättä jälkeäkään. Sen sijaan maalaisjärjen käyttö on rikosten ratkaisemisessa hyvä ohjenuora. Rikoksen tapahtumien kulku osuu todennäköisesti oikeaan silloin, kun se on looginen ja järkeenkäypä, ja ihan tavallinen ihminen pystyy sen käsittämään.
Kesäkuussa ilmestyvässä, yhdessä JP Koskisen kanssa kirjoitetussa kirjassaan Ulvilan murha – Kadonneen tekijän jäljillä (CrimeTime/Docendo, 2023) Kuusiranta esittää näkemyksensä todennäköisestä tapahtumien kulusta Ulvilan surmayönä vuonna 2006.
Hätäkeskuspuhelua on kestänyt 23 sekuntia ennen kuin puukotettu Jukka S. Lahti alkaa vaikertaa. Sitä ennen puhelun taustalla on aivan hiljaista: ei kuulu edes uhrin valitusta. Uhrin puolison, Anneli Auerin kertoman mukaan tuolla hetkellä talossa olisi kuitenkin ollut ulkopuolinen henkilö ja tappelu parasta aikaa käynnissä.
Tähänkään ristiriitaan ei ole Kuusirannan mukaan Vaasan hovioikeuden tuomion perusteluissa paneuduttu lainkaan. Hän kertoo kirjassa selityksensä sille, miksei nauhoitteella kuulu mitään tappeluun tai ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä.
Pauli Kuusiranta oli Ulvilan surmayönä ainoa Porin rikososaston päällystöön kuuluva, joka tuona yönä tavoitettiin, ja sai tiedon tapahtuneesta tuoreeltaan. Kuva: SV arkisto
Kuka murhasi Jukka S. Lahden, siitä Kuusiranta antaa lukijan vetää omat johtopäätöksensä. Hänelle itselleen asia on päivänselvä.
– Syyttäjätkin ovat esittämällään näytöllä aikanaan osoittaneet, että ulkopuolista tekijää ei tässä tapauksessa ole ollut. Ulkopuolisesta tekijästä ei ole näyttöä, ja sellaisen olemassaolo on syyttäjien esittämällä näytöllä poissuljettu, Kuusiranta sanoo.
Se, että Ulvilan surman tekijä on edelleen vapaalla jalalla, tuntuu Kuusirannasta käsittämättömältä.
– Kysymyksessä on kuitenkin kaikkein törkein yksilöön kohdistuva rikos, mikä olla voi, eli raaka murha, hän toteaa.
Kuusiranta aloitti uransa Porin poliisissa vuonna 1972. Rikosylikomisarion viimeisinä työvuosina tapahtunut Ulvilan surma on hänen uransa ylivoimaisesti mieleenpainuvin tapaus.
Tapahtumayön Kuusiranta muistaa edelleen elävästi. Hän oli ainoa Porin rikososaston päällystöön kuuluva, joka tuona yönä tavoitettiin, ja sai tiedon tapahtuneesta tuoreeltaan. Ensimmäinen ajatus oli järkytys siitä, että tällaista on tapahtunut ja vieläpä Ulvilassa. Rikostutkijan lisäksi Ulvilan surmasta järkyttyi koko Suomi. Ihmiset olivat kauhuissaan ajatuksesta, että vapaana liikkuu mies, joka tulee tuosta vaan yöllä sisään ja tappaa.
Vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan poliisi keskittyikin etsimään tuota ulkopuolista tappajaa. Siinä Kuusirannan mukaan tehtiin ratkaiseva virhe. Kun lähtökohtaisena oletuksena oli, että surman teki ulkopuolinen henkilö, tutkinnassa kiinnitettiin huomio vääriin asioihin.
– Ei esimerkiksi tehty niin perusteellista alkuvaiheen rikospaikkatutkintaa, kuin olisi pitänyt tehdä, Kuusiranta sanoo.
Ulvilan surman jälkeen ihmiset olivat kauhuissaan ajatuksesta, että vapaana liikkuu mies, joka tulee tuosta vaan yöllä sisään ja tappaa. Vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan poliisi keskittyikin etsimään tuota ulkopuolista tappajaa. Kuva: SV arkisto/Katri Mäenpää
Vuonna 2008 Kuusirannasta tuli jutun tutkinnanjohtaja. Pian epäillyksi nousi uhrin puoliso Anneli Auer. Satakunnan Käräjäoikeudessa Anneli Auer todettiin kahdesti syylliseksi miehensä murhaan, mutta Vaasan hovioikeus hylkäsi syytteet molemmilla kerroilla. Viimeisellä kerralla kysymyksessä oli äänestyspäätös.
Vaasan hovioikeus onkin juuri se taho, johon Kuusiranta kohdistaa voimakkaimman kritiikkinsä.
– Mielenkiintoista olisi antaa täysin ulkopuolisen ja puolueettoman tahon tutkia Vaasan hovioikeuden tuomion perustelut, Kuusiranta sanoo.
Perusteluita lukiessaan Kuusirannalle tulee mieleen, että jostain käsittämättömästä syystä Vaasan hovioikeudella on ollut pakonomainen tarve löytää aina Auerin syyttömyyttä tukevia seikkoja, ja ohittaa syyttäjien esittämät todisteet.
– Useissa kohdin Vaasan hovioikeudella on siitä huolimatta jäänyt avoimia kysymyksiä, hän sanoo.
Kuusiranta muistuttaa, että vuonna 2009 esitutkinnassa Anneli Auer myönsi surmanneensa Jukka S. Lahden, mutta pian hän perui puheensa. Kuusirantaa mietityttää miksi. Alkoiko joku Porin poliisilaitoksella pelaamaan Anneli Auerin puolella, kenties todistaakseen olleensa oikeassa?
– Nämä eivät saisi olla poliisille mitään kunniakysymyksiä, vaan poliisin pitäisi aina pyrkiä totuuteen, ja selvittää, mitä asiassa oikeasti on tapahtunut, Kuusiranta sanoo.
Kuusiranta eläköityi vuonna 2010. Vapaaehtoistyö Riuttala – Mustajoen kyläyhdistyksen toiminnassa antoi pitkäksi aikaa muuta ajateltavaa, kunnes Vaasan hovioikeuden lainvoimaiseksi tullut ratkaisu vuonna 2015 toi taas asiat pintaan.
Kuusiranta halusi laittaa oman näkemyksensä surmayön tapahtumista kirjan kansien väliin, koska jutun entisenä tutkinnanjohtajana hänellä on aiheesta yksityiskohtaista tietoa enemmän kuin monella muulla.
Pauli Kuusirannan ja JP Koskisen kirjoittama Ulvilan murha – Kadonneen tekijän jäljillä ilmestyy 12.6.2023.
(Pauli Kuusirannan haastattelu julkaistu alunperin osoitteessa sv24.fi 1.3.2023)
Toimittaja: Pauliina Vilpakka