Täs­sä nyt taas ele­tään tätä vuo­den pi­mein­tä ai­kaa. Olen kau­pun­gil­la len­keil­lä­ni ky­sel­lyt tu­tuil­ta ja vähä vie­rail­ta­kin, et­tä tie­tä­vät­kö he mis­tä nämä vuo­den kak­si vii­meis­tä ja al­ka­van vuo­den kak­si en­sim­mäis­tä kuu­kaut­ta ovat ni­men­sä saa­neet. Yl­lät­tä­vän har­va on vas­tan­nut, et­tä kyl­lä tie­de­tään.

’Maa mar­to­na ma­kaa’ on sa­non­ta vuo­si­sa­to­jen ta­kaa. Siis mar­ras tar­koit­taa kuol­lut­ta tai kuo­le­mai­sil­laan ole­vaa. Ih­mi­set ovat ot­ta­neet sa­nan käyt­töön ker­to­maan syk­syn eden­neen tal­ven reu­nal­le ja luon­non toi­min­to­jen kuo­le­van. Pi­me­ne­vään ai­kaan liit­tyy myös kuol­lei­den hen­kien eli mar­tait­ten mah­dol­li­nen il­mes­ty­mi­nen.

Jou­lu on mui­nais­s­kan­di­naa­vi­nen lai­na­sa­na, joka on läh­töi­sin mui­nais­ger­maa­ni­ses­ta yu­le-sa­nas­ta. Sen al­ku­pe­räi­nen mer­ki­tys on ol­lut ’kes­ki­tal­ven juh­la’. Siis myös juh­la-sana on läh­töi­sin sii­tä. En­nen kris­ti­nus­kon Suo­meen tu­loa ja pit­kään vie­lä sen jäl­keen­kin kan­sa­lais­ten suu­rin lop­pu­vuo­den juh­la oli ol­lut kek­ri. Sitä vie­tet­tiin sa­don­kor­juun päät­ty­mi­sen juh­la­na ja sik­si sil­lä ei ol­lut mää­rät­tyä päi­vä­mää­rää. Ny­ky­ään kek­rin pai­kan on vie­nyt USA:sta ran­tau­tu­nut hal­lo­ween. Loka-mar­ras­kuun vaih­teen lau­an­tai­na vie­tet­tä­vä py­häin­päi­vä on myös kek­rin pe­ril­li­nen.

Tam­mi­kuun ni­mes­tä on ole­mas­sa kak­si nä­ke­mys­tä. Se saat­taa ol­la al­ku­jaan pyö­rän ak­se­lia, na­paa tai myl­lyn kes­ki­puu­ta tar­koit­ta­va sana. On näh­ty, et­tä vuo­den kier­to pyö­rii tuon ak­se­lin ym­pä­ri. Toi­nen nä­ke­mys on, et­tä nimi tu­lee tam­mi­puus­ta. Tam­mi on ol­lut kaik­kein ko­vin ja kes­tä­vin puu­la­ji. Kes­ki­tal­ven ko­vat pak­ka­set ovat vaa­ti­neet ih­mi­sil­tä tam­mi­puu­hun ver­rat­ta­vaa kes­tä­vyyt­tä.

Hel­mi­kuus­sa kau­nii­na tal­vi­päi­vi­nä au­rin­ko su­lat­taa puit­ten ok­sil­la ole­vaa lun­ta. Tip­pu­vas­ta ve­des­tä jää ok­siin riip­pu­maan pi­sa­roi­ta. Yön ai­ka­na pak­ka­nen jää­dyt­tää ne. Seu­ra­va­na aa­mu­na ohi­kul­ki­jat py­säh­ty­vät ihai­le­maan puun ok­sil­la au­rin­gon­pais­teen va­lai­se­mia kirk­kai­ta jää­hel­miä. Ol­laan siis hel­mi­kuus­sa!

Mat­ti Pur­si­hei­mo