Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Ja kati kontit… maaliskuu 24. 2024
Sillai sanoi ittelleni, ko taas kerra jourui karraa hakkee kännykkääni alakerrast, vaikke sunka lainka myän olevani mikkää telefooni orja. Sukkelaa kumminki, jos jätät se vahinkos fikustas toisee vooninkii tämmöses 50-luvu pytinkis ko kortteerattaa kolmes eri tasos, ni kyl iha sääkeristi siäl se soi, vaikkei stää enne koko päivän olis inahtanukka. Ja saat karat se hakkee enneko soittaja kyllästyy vartoo. Tua totteemus ”Ja kati kontit” o aika monel tuttu, ko esim ina viittaa kintaal jollekki asjal ja mones muuski tapaukses.
Nii mut ny ollaa sit jo pääsiäisviikos, joka tänä vuan onki aika aikasi muute. Ei oikee pajukissakka ol viä parhaimmillas, mut iha passeleit kyl jo silti. Muistetaa ettei ne tartte vaasis vet lainka ja sillai huamioiraa eres niil allerkiset. Tännää o palmusunnuntai ja taitaa ol viisast taas kerra muistel ne muukki tämä viiko päiväi nimet: malkamaanatai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalavvantai ja siin se viikko sit jo onki. Kertaus o opintoi äiti, mut silti tämä täst tuntuu et jokku asjat ei ennää ol tuttui kaikil, ninko ny just huamasi jostai aviisist ettei toimittajaka erottanu ryijyy täkänäst, ni millai sit poppana ja raanu kans olis mahtanu käyr? No vanhoi käsitöit, mut ny kumminki nii huutoo onneks taas.
Pääsiäine o suuri juhla, jollo hiljennyttää stää fiiraa kuka milläki taval omal laillas. Mämmi ja munat kuuluu pääsiäisee, sit kaikki rahkamössöt, erillaiset kalat ja tiätty lammas, nii paistin ko lammaskaalinakki. Kottii pruukataa ja fiffat kans jo kevvää färeisii ja nätät suklaamunil niit rairuahoi, jokka tarttis ol jo kylvettyn tai ainaki jo iruil. Meil ny tänä vuan oltii nii ajois, et ollaa jo niit klipsuttukki, mut tiput ja munat tällätää ny sit vast viikol niihi. Tännää muute, ko tätä täs knaputtele palmusunnuntain, ni piänet virpojat käy toivottavasti virpomas, lausuu kakistelle valla pleikin virpomislorus, tua itte rustaamas oksakränä höyhenil ja saa suus makkeeks ja pussiiski viä namui föllii. Kiitos jo etukättee virpojil. Tää perinne ei nii tääl Satakunnas ol lyäny leivil, ninko ny esim Pohjammaal, mut hiukka onneks sentää.
Kevät täs pääsiäise myät keikkui tullee ja jokiki antaa jo merkkejäs jäittelähröst. Kalaholma puali jo virtaa täälläppäi valtoimenas, mut tämä mee puali pittää viä paksu peittees. Ny sit vaa rannas olevat lankonkit kii ja muuki toona ettei jäät viä niit mennessäs merel astikka. Ni ja sit faarttii tarttis saar toho änkiottoo lakotilanteeseenki pualel jos toisel, et pääsiäine saatas fiirat jo myhäille ja hyväl miälel.
Mitä opitaa ny täst?? ”Ja kati kontit!.. Voiraa ja nautitaa täs lissää lintui varrotes…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos