Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Millai sillo… huhtikuu 7. 2024
Ussei meilt vanhoilt kysytää tua kysymys millai sillo? No vastaukse muistaa tai sit ei. Tämä ny täs satteisen pyhäaamun tuli miälee, ko funteerasi tota tulevaa viikkoo ja sihe rustattavvaa juttuuni. Ollu hiukka raskas viikko siin miäles, ko o selveerattu tota surullise kuuluisaa kouluampumist joka tahol. Totkai soo tosi viktist ja onki luvattu kääntää kivet ja kannot, et päästäs juurisyihi käsiks ja voitas sit jatkos tehr tarpeelliset parannukset asjoihi. Kovasti o eri ammattilaiset presitettii myäre viisannu vanhempii olemaa muksuis kans yhres ja juttelee, ni ja vastaa niitte kysymyksii. Meinaa kai et tällättäs kännykät pois ja jokane sais sannoo mitä miäles o. Ain o yhresolol sanottu oleva suurt merkityst ja antava turvallisuure tuntuu. Kyl täs jokane meist vanhemmist vissii tuntee pisto syrämmessäs silt ruuhka-ajjaalt, vaikkei sillo viä ainaka meil ollu kännykät eres käytös, muute vaa kiiru. Kyl silti meil pruukattii ain kaikki yhres syär, ko mahrollist ja siin kuulustel muksui kuulumiset ja muutenki antaa aikaa sillo koko poppool. Kyl mul o semmone tunne et aikalai muksui ehroil mentii, vaik sillo elämä oliki kovi erillaist ko nyte. No tämmöst täs, vaik iha eri asjast oliki meininki kriivat.
No viä kerkee. Täs mu tyäpisteessäni o jo kavva ollu täytettävän pari kolme kirjaa siit millai sillo oli ja sit semmoneki kirja ninko vastase varal. Molemmilt flikoiltani ole saanu kirja ÄITI KERRO MINULLE, kirjat joihi pitäs viä ko o ruumii ja sialu voimis ruvet tällää muistoi ylös. Siin ne vaa o kököttäny kirjat, enkä ol toimertunu alkaa hommii. Taitaa siin ol syy, ko nii monet vuaret ole näit ommii asjoit kyl ain näis jutuissani levitelly ja kuvitellu miälessäni, et kyl se nuarempi polvi niit sit aikanas lukkee, jos lukkee ja halluu tiätää millai sillo? Kyl mää luppaa et täytä kirjat muistoil ja palauta, ninko toive oli, ”Lahja, jonka haluaisimme ehkäpä ensi jouluna takaisin”. Nii ja kansipaperii tää oli kriivattukki syränte kera. Suasittele kyl muillekki, ko aikalai fiksui kysymyksii o tää kirja täyn ja täytettyn antaa tulevil polvil kyl osviittaa menneest elämäst.
Toine kirja KUN MINUA EI ENÄÄ OLE, tärkeet tiarot kaike varalt. Piäni lainaus aluks osuurest:” Hyvissä ajoin täytettynä tämä kirja on viimeinen palvelus järkytyksen keskelle joutuneille läheisille”. Tälläiko o joutunu monnee kerttaa tämmösee tilanteesee et olis tarvinnu enemmä tiatoo yhrest jost toisestakki asjast kualema jälkee ymmärrä kyl tosi hyvi tämä kirja merkitykse. Ei stää ain tul funteeranneeks kui tärkeet o asjoit hoitavai löytää tiarot salasanoist, talousasjoist, millai halluu tul hauratuks ja paljo muustki.
Näil funteerauksil sit taas ensviikkoo ja muistetaa et sattai suvet tullee…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos