Mikä on evan­ke­liu­min, ilo­sa­no­man ydin? Ih­mis­kun­ta­na olem­me ole­muk­ses­sam­me ja te­ois­sam­me syn­ti­siä, ja se rik­koo Ju­ma­lan lain. Ää­ret­tö­män van­hurs­kaan eli hy­vän lain rik­ko­mi­nen kai­pa­si ää­ret­tö­män täy­del­li­sen si­jai­suh­rin. Jee­sus an­toi sen ris­til­lä pit­kä­per­jan­tai­na. Hän le­pä­si hau­das­sa sa­pa­tin ja nou­si ylös vii­kon en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä, sun­nun­tai­na. Näin Hän si­ne­töi ve­ren­sä ää­ret­tö­män so­vi­tuk­sen. Lain py­sy­vyy­den merk­ki on sa­pat­ti, jon­ka Hän aset­ti jo luo­mi­ses­sa (2. Moos 20:8–11). Rak­kau­den lain py­sy­vyys on osa evan­ke­liu­mia.

Ilo­sa­no­maan kuu­luu se, et­tä saam­me teh­dä täys­kään­nök­sen elä­mäs­säm­me ja syn­tyä uu­des­ti Py­häs­tä Hen­ges­tä. Ih­mi­si­nä olem­me kui­ten­kin syn­ti­siä ja kamp­pai­lem­me syn­nin kans­sa. Sik­si evan­ke­liu­min ydin on Jee­suk­sen si­jai­suh­ri puo­les­tam­me (1. Kor 1:17–23). Kris­tus ot­ti kär­sit­tä­väk­seen sen ran­gais­tuk­sen, kuo­le­man, joka lain mu­kaan meil­le syn­ti­si­nä kuu­luu.

Jee­sus ei hyl­kää yh­tä­kään, joka Hä­nen luok­seen tu­lee. Ai­no­as­taan Gol­ga­tan si­jais­ran­gais­tuk­sen pe­rus­teel­la Hän voi tai­vaan oi­keus­sa­lis­sa lu­kea meil­le sen, mikä meil­le ei kuu­lu: oman vuo­da­te­tun ve­ren­sä eli si­jais­van­hurs­kau­ten­sa, joka ai­no­as­taan an­sait­see eli pe­rii ikui­sen elä­män. Tätä kut­su­taan suu­rek­si vaih­to­kau­pak­si (2. Kor 5:21). Si­nul­le lu­e­taan Kris­tuk­sen täy­del­li­nen van­hurs­kaus, kun ru­kouk­ses­sa an­nat elä­mä­si ja sy­dä­me­si Jee­suk­sel­le ja hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti pyy­dät Ju­ma­lal­ta syn­te­jä­si an­teek­si ja tun­nus­tat täy­del­li­sen ky­vyt­tö­myy­te­si pe­las­tua il­man tätä si­jais­van­hurs­kaut­ta. Suu­ri vaih­to­kaup­pa on it­se evan­ke­liu­mi yti­mes­sään.

Vil­le Suu­ta­ri­nen

Po­rin ad­vent­ti­seu­ra­kun­ta, te­o­lo­gi­an mais­te­ri ja met­su­ri

Ville Suutarinen