On ole­mas­sa me­huk­kai­ta vit­se­jä sa­no­jen ja te­ko­jen eri­lai­suu­des­ta. Eräs suo­sik­ki­ni on se ”ve­te­raa­ni­po­lii­ti­kon” lau­su­ma: ”kun­ni­oi­tan to­tuut­ta niin pal­jon, et­tä en sot­ke sitä omiin pu­hei­sii­ni”.

Kaut­ta ih­mis­kun­nan his­to­ri­an sa­nat ja teot ovat kul­ke­neet rin­nak­kain, vä­lil­lä on teh­ty te­ko­ja sa­no­jen edel­lä, vä­lil­lä taas toi­sin­päin. Ja ai­na on häm­men­tä­nyt ja suu­tut­ta­nut, jos nämä asi­at ovat to­sil­leen ris­ti­rii­tai­sia. Ne ovat poh­jim­mil­taan eril­li­siä asi­oi­ta, jo­ten ne voi­vat ol­la myös täy­sin ris­ti­rii­tai­sia. Mut­ta elä­mä on vain pal­jon pa­rem­paa ja sel­ke­äm­pää, jos ne ovat vä­hin­tään­kin sa­man­suun­tai­sia. Muu­ten tu­lee epä­var­ma, är­syyn­ty­nyt ja eh­kä hui­jat­tu­kin olo.

Eh­din ope­tel­la hie­man pai­kal­lis­po­li­tiik­kaa vii­me ke­vää­seen päät­ty­neel­lä kau­del­la. Siel­lä pär­jä­si vain sil­lä, et­tä erot­te­li tar­kas­ti pää­mää­rät (ne hie­noim­mat asi­at) ja pää­tök­set (sen, mikä oli vält­tä­mä­tön­tä, lail­lis­ta tai de­mok­raat­tis­ta.)

Eli kai­kil­la oli var­mas­ti hie­no­ja pää­mää­riä (myös ää­nes­tä­jil­le tär­kei­tä asi­oi­ta ja ar­vo­ja), ja kui­ten­kin pää­tök­set oli­vat usein ai­van toi­sen­lai­sia, par­haim­mil­laan komp­ro­mis­se­ja. Niin­pä jo­kai­nen yh­tei­sis­sä pöy­dis­sä ole­va jou­tuu op­pi­maan kai­ken­lais­ta eri­lais­ten ih­mis­ten ajat­te­lus­ta ja myös it­ses­tään. Toi­vo­tan jo­kai­sel­le nyt aloit­te­le­val­le vas­tuun­kan­ta­jal­le roh­ke­aa ja le­vol­lis­ta miel­tä.

Hy­vät vas­tuun­kan­ta­jat, muis­tat­te­han kai­ken poh­din­nan kes­kel­lä, et­tä Ju­ma­lal­ta saa ru­koil­la apua ja vii­saut­ta. Vir­heet­tö­myyt­tä ja syn­nit­tö­myyt­tä ei ke­nel­tä­kään vaa­di­ta. Tätä maa­il­maa suu­rem­pi Ju­ma­la oh­jat­koon yh­tei­siä pon­nis­te­lu­jan­ne. Suo­men li­pus­sa­kin lie­huu so­vin­non ris­ti.

Jo Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on pal­jon hy­viä oh­jei­ta, vaik­ka­pa tämä tu­le­van sun­nun­tain teks­ti:

Sa­nanl. 28:13–14

”Joka rik­ko­muk­sen­sa sa­laa, ei me­nes­ty,

joka ne tun­nus­taa ja hyl­kää, saa ar­mon.

Hy­vin käy sen, joka tun­tee py­hää pel­koa,

tu­hoon kul­kee se, joka ko­vet­taa sy­dä­men­sä.”

Ol­kaa siis roh­kei­ta, ja ol­koon te­kon­ne ja pu­heen­ne sa­man­suun­tai­sia, hy­vät nyt aloit­ta­neet päät­tä­jät. Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi tar­jo­aa vie­lä nä­kö­kul­mia sa­noi­hin ja te­koi­hin Jee­suk­sen ope­tuk­sen kaut­ta, mut­ta ne kan­nat­taa kuul­la suo­ra­na kir­kos­sa.

Pet­ri Lai­ne

Ko­ke­mä­en seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra

Petri Laine

Petri Laine