Olin nuo­re­na me­nos­sa rip­pi­kou­lu­lei­ril­le iso­sek­si. Kris­til­li­seen lei­ri­kes­kuk­seen joh­ta­van tien var­rel­la näin kyl­tis­sä ot­si­kon teks­tin. Kylt­ti muis­tut­ti, et­tä olin mat­kal­la paik­kaan, jos­sa Ju­ma­lan Sa­naa pi­det­tiin esil­lä. Siel­lä moni oli löy­tä­nyt uu­den elä­män.

Tuos­ta ta­pah­tu­mas­ta on ku­lu­nut jo noin 60 vuot­ta. Nyt kyl­tin sa­no­ma pu­hut­te­lee uu­del­la ta­val­la. Olen mat­kal­la sin­ne, mis­sä Ju­ma­la koh­da­taan. Psal­mis­sa sa­no­taan: ”mei­dän elin­päi­väm­me ovat 70 vuot­ta tai enin­tään 80 vuot­ta... Ope­ta mei­tä las­ke­maan päi­väm­me oi­kein, et­tä me sai­sim­me vii­saan sy­dä­men.”

Vii­sas val­mis­tau­tuu edes­sä ole­vaan Py­hän Ju­ma­lan koh­taa­mi­seen. Mut­ta kult­tuu­rim­me tor­juu aja­tuk­sen kuo­le­mas­ta ja Ju­ma­lan eteen jou­tu­mi­ses­ta. Jee­sus ei väis­tel­lyt tätä ai­het­ta, kos­ka hän ra­kas­taa mei­tä. Jee­sus syn­tyi ih­mi­sek­si, et­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, huk­kui­si, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män. Hän ava­si meil­le por­tin tai­vaan ko­tiin ja kut­suu käy­mään si­säl­le.

Mikä avuk­si, et­tä voi­sin vuo­rol­la­ni men­nä koh­taa­maan Ju­ma­lan? Pyhä Ju­ma­la on tääl­lä maan pääl­lä ta­vat­ta­vis­sa Raa­ma­tun Sa­nas­sa ja eh­tool­lis­pöy­däs­sä.

Ta­pa­sin mie­hen, joka oli löy­tä­nyt nämä aar­teet. Hän oli juu­ri täyt­tä­nyt 102 vuot­ta, kii­tol­li­nen elä­mäs­tään ja seu­ra­kun­nas­ta, jos­sa saa kuul­la Ju­ma­lan Sa­naa ja vas­taa­not­taa eh­tool­li­sen. Hä­nen esi­merk­kin­sä osoit­taa meil­le tie­tä Ju­ma­lan rie­mul­li­seen koh­taa­mi­seen.

Mark­ku Su­mi­a­la

Ro­vas­ti, Sak­keuk­sen lu­te­ri­lai­nen seu­ra­kun­ta