Ari An­te­roi­nen

”Pa­ras­ta pal­ve­lua pil­vien al­la vuo­des­ta 1956” on Rau­mair Oy:n slo­gan. Mis­tä siis on kyse? Sii­hen vas­taa yri­tyk­sen joh­dos­sa vuo­des­ta 2014 toi­mi­nut El­li Vii­ta.

– Fir­ma täyt­tää tänä vuon­na 70 vuot­ta. Grönq­vis­tien per­he aloit­ti vuon­na 1956 ja len­to­kent­tä­kyy­dit oli se jut­tu. Aloi­tet­tiin kus­kaa­maan Po­rin len­to­ken­täl­le mat­kus­ta­jia, avaa Vii­ta.

– Vuon­na 1989 isä­ni Juk­ka Pie­ti­lä os­ti fir­man ja 1993 ni­mek­si tuli Rau­mair. Sit­ten tuli Tu­run len­to­kent­tä mu­kaan, kun No­ki­an teh­taat oli­vat Sa­los­sa voi­mis­saan. Tänä päi­vä­nä asi­ak­kaat löy­ty­vät laa­jas­ti niin Sa­ta­kun­nan, Var­si­nais-Suo­men, Pir­kan­maan kuin Uu­den­maan alu­eil­ta. Pal­ve­lem­me asi­ak­kai­ta mie­lel­läm­me myös näi­den alu­ei­den ul­ko­puo­lel­ta.

Rau­mai­ril­la on it­sel­lään täl­lä het­kel­lä nel­jä au­toa, mut­ta ali­han­kin­ta­na on­nis­tu­vat myös esi­mer­kik­si bus­si­kyy­dit.

– Meil­lä on tar­koi­tus in­ves­toi­da yh­teen li­sä­au­toon. Keik­ka­kus­kit mu­kaan lu­kien mei­tä on 14 hen­keä täl­lä het­kel­lä.

Rau­mair ajaa toki muu­ta­kin kuin len­to­kent­tä­kyy­te­jä.

– Mitä nyt bis­ne­sih­mi­set tar­vit­se­vat, esi­mer­kik­si kyy­te­jä kau­pun­gin si­säl­lä tai kul­je­tuk­sia ko­kouk­siin mui­hin kau­pun­kei­hin len­to­kent­tä­kyy­tien li­säk­si. Ai­ka vä­hän meil­lä on yk­si­tyi­sa­si­ak­kai­ta, ker­too Vii­ta.

Elli Viidan työhuoneessa on valokuvataulu, jossa on esitelty Raumairin kalustoa eri vuosilta. Kuva: Ari Anteroinen

Mikä on muut­tu­nut 14 sen vuo­den ai­ka­na, mitä Vii­ta on ol­lut yri­tyk­sen joh­dos­sa?

– Sel­keä muu­tos on ol­lut se, et­tä ko­ro­nan jäl­keen ei ih­mis­ten ole ol­lut tar­vis läh­teä ai­na ul­ko­mail­le ko­kouk­siin ja vas­taa­viin, vaan nii­hin on alet­tu ot­taa osaa etä­nä yhä enem­män. Te­ams on tul­lut jää­däk­seen, Vii­ta vas­taa.

– Haas­tei­ta on tul­lut myös maa­kun­ta­ken­til­le Tur­kuun, Po­riin ja Tam­pe­reel­le. On tosi sur­ku, kuin­ka nuo ken­tät kär­si­vät ko­ro­na-ajas­ta. Esi­mer­kik­si Tu­rus­ta ja Tam­pe­reel­ta ei enää len­ne­tä Hel­sin­kiin lain­kaan. Toki olen iloi­nen sii­tä, kun esi­mer­kik­si Tu­rus­ta aloi­tet­tiin len­not Köö­pen­ha­mi­naan ja Tuk­hol­maan. Po­ris­ta pää­see len­tä­mään Hel­sin­kiin ja me olem­me­kin ai­na ol­leet Po­rin len­to­ken­tän puo­les­ta­pu­hu­jia. Myös Po­rin kau­pun­ki tu­kee len­to­ja.

Jos nyt jon­kun fir­man myyn­ti­tyk­ki ha­lu­aa saa­da kyy­din ken­täl­le, niin kuin­ka pal­jon ai­kai­sem­min kan­nat­taa ot­taa yh­teyt­tä?

– Meil­lä on tiet­ty lu­paus va­ki­oa­si­ak­kail­le, et­tä jos meil­le soi­te­taan vaik­ka puol­ta tun­tia en­nen, niin kyl­lä me jo­tain jär­jes­te­tään. Ei­hän tämä pal­ve­lu toi­mi­si, jos em­me oli­si val­mii­ta täl­lai­seen. Mut­ta tot­ta kai asi­ak­kaat tie­tä­vät teh­dä en­nak­ko­ti­lauk­sia, sa­no­taan nyt jo­tain kol­me päi­vää en­nen mat­kaa. Eli ei täs­sä kau­he­an pal­jon tie­de­tä eteen­päin, Vii­ta nau­rah­taa.

– Toki ym­mär­rän sen hy­vin, et­tä tu­lee ti­lan­tei­ta, jol­loin fir­mas­sa tie­de­tään tä­nään, et­tä huo­men­na läh­de­tään mat­kaan. Sit­ten vaan ele­tään sen kans­sa ja jär­jes­tel­lään. Kaik­ki on­nis­tuu ja em­me sano ei. Yk­si­kään keik­ka ei ole jää­nyt hoi­ta­mat­ta.

Kuin­ka usein Vii­ta pää­see tai jou­tuu it­se rat­tiin?

– Se on kyl­lä pää­se­mis­tä. Te­ki­sin sitä mie­luus­ti enem­män­kin. Mut­ta toi­mis­to­töi­den ja ajo­jär­jes­te­lyi­den li­säk­si minä päi­vit­täin kui­ten­kin jo­tain keik­ko­ja hoi­dan. Pää­sään­töi­ses­ti kau­pun­ki­keik­ko­ja, vas­taa Vii­ta.

– Se on vä­hän sel­lai­nen te­ra­peut­ti­nen het­ki­kin, kun pää­see ajoon. Sil­loin ei voi teh­dä mi­tään muu­ta, kun pi­tää kes­kit­tyä aja­mi­seen.

Ovat­ko Rau­mal­la ja ym­pä­ris­tös­sä ope­roi­vat eri tak­siyh­ti­öt kil­pai­li­joi­ta vai hy­viä yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta?

– Me­hän hoi­dam­me it­se yh­tey­det asi­ak­kai­siim­me. Em­me ole kos­kaan ol­leet mis­sään vä­li­ty­syh­ti­ös­sä tai päi­vys­tä­neet tol­pil­la. Mut­ta en toki vä­hek­sy kau­pun­ki­tak­se­ja, joi­den mer­ki­tys on hir­ve­än suu­ri, var­sin­kin nyt kun uu­si tak­si­la­ki on pöy­däl­lä. En kui­ten­kaan koe, et­tä he kil­pai­li­si­vat mei­dän kans­sa. Me olem­me koh­den­ta­neet pal­ve­lum­me kui­ten­kin tiet­tyyn asi­a­kas­seg­ment­tiin, Vii­ta nä­kee.