Tiia Jo­ki­sa­lo

Toni Ran­ta-Pe­rel­le on ol­lut nuo­res­ta as­ti sel­vää, et­tä hä­nen työ­paik­kan­sa löy­tyy per­hey­ri­tyk­ses­tä. Hä­nen isän­sä Jar­mo Ran­ta-Pere pe­rus­ti Kul­je­tus Ran­ta-Pe­ren Ko­ke­mä­el­le 1980-lu­vul­la, jo­ten yrit­tä­mi­nen ja kul­je­tu­sa­la ovat ol­leet tut­tu­ja lap­suu­des­ta saak­ka. Kun ikää oli riit­tä­väs­ti, alaa ma­kus­tel­tiin en­sin ke­sä­töi­den muo­dos­sa ja am­mat­ti­kou­lun ja ar­mei­jan jäl­keen Toni Ran­ta-Pere aloit­ti vi­ral­li­ses­ti työt per­hey­ri­tyk­ses­sä vuon­na 2005.

– Toki sitä vä­lil­lä on miet­ti­nyt, et­tä kai sitä hel­pom­mal­la­kin oli­si jos­sain muu­al­la pääs­syt, mut­ta min­käs teet, kun ei pe­rik­si­kään osaa an­taa.

Ta­sa­pai­no työn ja le­von vä­lil­lä on löy­ty­nyt vuo­sien saa­tos­sa.

– Jos­sain koh­taa tuli sel­väk­si, et­tä työt ei­vät lopu te­ke­mäl­lä vaik­ka töi­tä te­ki­si kel­lon ym­pä­ri. Mut­ta tääl­lä on niin hyvä po­ruk­ka töis­sä, et­tä ei tar­vit­se it­se ol­la mu­ka­na joka asi­as­sa, vaan hom­ma hoi­tuu kyl­lä.

Ke­vät toi yri­tyk­sen ta­ri­naan uu­den leh­den su­ku­pol­ven­vaih­dok­sen muo­dos­sa, nyt Toni Ran­ta-Pere luot­saa yri­tys­tä. Ra­tin ta­ka­na hän ei ole vuo­siin ol­lut, sil­lä yrit­tä­jän ai­kaa vie­vät muut työt.

– Pit­käl­ti päi­vä­ni ku­lu­vat täl­lä het­kel­lä uu­den ka­lus­ton suun­nit­te­le­mi­sen, ke­hit­tä­mi­sen ja ra­ken­ta­mi­sen pa­ris­sa, teem­me siis au­to­jen pääl­li­ra­ken­teis­ta osan it­se. Ja hoi­dan myös las­ku­tuk­sen ja muu­ta hal­lin­nol­lis­ta hom­maa, joi­hin kes­ki­tyn yleen­sä il­tai­sin.

Vuo­si on ol­lut yri­tyk­ses­sä muu­ten­kin vil­kas. Uu­si, pe­rä­ti 40-met­ri­nen pe­su­hal­li on nyt viit­tä vail­le val­mis ja li­säk­si ton­til­le on teh­ty kak­si uut­ta va­ras­to­laa­jen­nus­ta omil­le va­ra­o­sil­le ja ren­kail­le. Ai­em­paa suu­rem­pi pe­su­hal­li mah­dol­lis­taa pait­si oman, uu­den ka­lus­ton pe­se­mi­nen on­gel­mit­ta, myös ul­ko­puo­lis­ten au­to­jen pe­su­pal­ve­lun.

– Meil­lä oli vas­taa­vaa toi­min­taa pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten ja nyt pää­sem­me käyn­nis­tä­mään sen uu­del­leen. Lop­pu­vuo­des­ta oli­si tar­koi­tus aloit­taa pe­su­pal­ve­lun osal­ta.

Yri­tyk­sen kes­ki­ös­sä on ol­lut alus­ta saak­ka te­ol­li­suu­den ja maa­ta­lou­den ir­to­ta­va­ran kul­je­tus, mut­ta 2021 mu­kaan tuli myös raa­ka­puu­kul­je­tuk­set, joi­ta hoi­de­taan nyt nel­jäl­lä au­tol­la.

Toni Ranta-Perelle on ollut nuoresta asti selvää, että hänen työpaikkansa löytyy perheyrityksestä. Kuva: Tiia Jokisalo

Kul­je­tu­sa­lal­la kun ol­laan, päi­vän polt­ta­va pu­hee­nai­he on tie­ten­kin en­nä­tyk­siä hi­po­vat polt­to­ai­nei­den hin­nat.

– Nyt on eri­tyi­sen huo­no ai­ka kor­keil­le hin­noil­la, kun on so­ke­ri­juu­rik­kai­den ja mui­den ajot, au­tot aja­vat seit­se­män päi­vää vii­kos­sa, Ran­ta-Pere har­mit­te­lee.

Kri­tiik­kia Ran­ta-Pe­rel­tä saa eri­tyi­ses­ti hin­to­jen vaih­te­lut. Kul­je­tus­so­pi­muk­sis­sa voi­mas­sa on niin sa­not­tu polt­to­ai­nek­lau­suu­li eli eh­to, joka mah­dol­lis­taa kul­je­tus­hin­to­jen tar­kis­ta­mi­sen ja muut­ta­mi­sen polt­to­ai­neen hin­nan vaih­te­lui­den mu­kaan.

– Hin­ta kui­ten­kin laa­haa ai­na pa­ri­sen kuu­kaut­ta jäl­jes­sä ja nyt on ol­lut niin, et­tä kun se saa­daan kiin­ni, hin­ta pomp­paa taas.

– Toi­vee­na oli­si re­a­goin­ti val­ti­o­val­lan puo­lel­ta. Asi­ak­kaat päät­tä­vät sen, mikä ki­pu­ra­ja sit­ten on, mut­ta on sel­lai­sia kul­je­tuk­sia, jot­ka on pak­ko hoi­taa, mak­soi mitä mak­soi. Mut­ta jos­sain koh­taa voi tul­la esi­mer­kik­si maa­ta­lou­den puo­lel­la vas­taan se, et­tä kan­nat­taa­ko vil­ja pui­da vai jä­te­tään­kö pel­toon.