Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

– Niin pit­kään pi­tää liik­kua, kun se suin­kin on mah­dol­lis­ta. Liik­ku­mi­nen pi­tää vain suh­teut­taa omal­le kun­nol­le ja jä­se­nil­le so­pi­vak­si, sa­noo Las­si Var­jo­nen, eläk­keel­lä ole­va or­to­pe­di, joka elää niin kuin pu­huu.

Las­si täyt­ti hil­jat­tain 70 vuot­ta. Hän har­ras­taa edel­leen mo­nia la­je­ja: gol­fia, pa­de­lia ja ikä­mies­kiek­koi­lua, sil­loin kun on so­pi­vas­ti jää­tä ja ai­kaa. Tal­vel­la hän viet­tää pal­jon ai­kaa Es­pan­jas­sa, jo­ten sil­loin kiek­koi­luun tu­lee luon­tai­nen paus­si.

Las­si nä­kee ai­na­kin omal­ta koh­dal­taan hy­väk­si sen, et­tä tu­lee lii­kut­tua mui­den ih­mis­ten kans­sa. Pal­lo­pe­lit ovat juu­ri sitä po­ru­kas­sa liik­ku­mis­ta.

– Kun lii­ku­taan mui­den mu­ka­na, kyn­nys läh­teä tree­naa­maan ale­nee kum­mas­ti. Jos taas har­ras­taa yk­sin, vaik­ka lenk­kei­lyä, kyn­nys läh­töön nou­see eten­kin, jos on pi­tä­nyt lii­kun­nas­sa paus­sia.

Las­si mu­kaan liik­ku­mi­nen pi­tää so­vit­taa oman kun­non mu­kaan eten­kin, kun ikää tu­lee li­sää. Hän pu­huu ar­ki­lii­kun­nan puo­les­ta, pi­han­hoi­dos­ta ja muis­ta as­ka­reis­ta, jot­ka ra­sit­ta­vat so­pi­vas­ti ke­hoa.

– Lii­kun­ta tu­lee mo­nis­sa täl­lai­sis­sa toi­mis­sa kuin huo­maa­mat­ta; muun te­ke­mi­sen si­vu­tuot­tee­na.

Hä­nen mu­kaan­sa ti­lan­ne on pal­jol­ti sama pal­lo­pe­leis­sä. Yh­tä pal­jon ken­täl­le läh­de­tään pe­laa­mi­sen it­sen­sä ta­kia ja ka­ve­rei­ta ta­paa­maan, ei­kä niin­kään poh­di­ta lii­kun­nal­li­sia hyö­ty­jä.

Las­si Var­jo­sen mu­kaan liik­ku­mi­ses­sa ja ke­hon kun­non yl­lä­pi­tä­mi­ses­sä sään­nöl­li­syys on kai­ken a ja o. Tär­ke­äk­si hän nä­kee myös ve­nyt­te­lyn en­nen ja jäl­keen lii­kun­nan. Pie­ni­kin ve­nyt­te­ly voi riit­tää eh­käi­se­mään vam­mo­ja.

– Ni­ve­let py­sy­vät pa­rem­min kun­nos­sa, kun käy sään­nöl­li­ses­ti kä­ve­le­mäs­sä tai har­ras­taa muu­ta vas­taa­vaa lii­kun­taa li­has­voi­man pa­ran­ta­mi­sek­si. Li­hak­set kun tu­ke­vat ni­vel­ten toi­min­taa.

Kun on 70 vuot­ta täyt­tä­nyt, ai­ka ylei­si­nä pu­hee­nai­hei­na ovat pol­vi- tai lonk­ka­leik­kauk­set. Usein puh­taan sii­tä, mi­ten nii­tä leik­kauk­sia voi eh­käis­tä.

– Toki lii­kun­nal­la voi­daan pik­kai­sen asi­oi­hin vai­kut­taa. Jos on pal­jon yli­pai­no­ja ja li­hak­sis­to huo­nos­sa kun­nos­sa, liik­ku­mi­nen käy ni­vel­ten pääl­le, sa­noo Var­jo­nen.

Hän ha­lu­aa kui­ten­kin teh­dä sel­väk­si sen, et­tei mi­kään lii­kun­ta ja tai muut sei­kat es­tä ni­vel­ten vau­ri­oi­tu­mis­ta. Las­sin mu­kaan rat­kai­se­vin­ta ovat pe­rin­tö­te­ki­jät. Vai­kut­ta­vi­na te­ki­jöi­nä voi­vat ol­la myös vam­mat, jot­ka voi­vat vai­kut­taa pit­käl­lä­kin ai­ka­vä­lil­lä.

Ni­vel­ten vau­ri­ot ei­vät kui­ten­kaan mer­kit­se lii­kun­nan lo­pet­ta­mis­ta ko­ko­naan.

– Jos vain jo­ten­kin ky­ke­nee, kan­nat­taa ni­ve­lon­gel­mis­ta huo­li­mat­ta liik­kua, Var­jo­nen kan­nus­taa.

Hän suh­tau­tuu kriit­ti­ses­ti eri­lais­ten voi­tei­den tai ra­vin­to­li­sien ih­me­vai­ku­tuk­siin.

– Jos on ni­ve­lis­sä on­gel­mia, niin ne ei­vät voi­teil­la tai vi­ta­mii­ni­val­mis­teil­la pois­tu. Toki eri­lai­sil­la voi­teil­la voi­daan li­hak­sia vä­hän läm­mi­tel­lä.

Hän toki sa­noo, et­tä jos voi­mak­kaas­ti us­koo jo­hon­kin, voi sil­lä­kin ol­la oma mer­ki­tyk­sen­sä.