SV SAL­LI SAAS­TA­MOI­NEN

Haas­tat­te­lus­ta so­vit­tiin per­jan­tai­na 8. hel­mi­kuu­ta. Ol­li Lind­holm eh­dot­ti, voi­tai­siin­ko se teh­dä jo maa­nan­tai­na. Ajak­si so­vit­tiin il­ta­päi­vä. Vä­hän en­nen haas­tat­te­lua Ol­li lait­toi teks­ti­vies­tin: En ole va­rau­tu­nut sit­ten ku­vauk­seen.

Ol­lil­la oli kok­kauk­set kes­ken. Hän pais­toi ka­na­fi­lei­tä, et­tä ruo­ka on val­mii­na, kun ty­tär tu­lee ko­tiin. Keit­ti­ös­sä tuok­sui myös juu­ri kei­tet­ty kah­vi.

– Os­tin va­hin­gos­sa pan­nu­jau­ha­tus­ta, mut­ta lai­toin sitä vä­hän enem­män, hän har­mit­te­li.

Vas­ta­pää­tä is­tah­ti ren­tou­tu­nut ja lo­mal­laan rus­ket­tu­nut mies. Vir­taa täyn­nä ole­vaa miel­tä her­mos­tut­ti vä­liin kak­si asi­aa: ki­pey­ty­nyt jal­ka­poh­ja, jon­ka hän us­koi joh­tu­van sii­tä, et­tä oli kä­vel­lyt lo­mal­laan pit­kiä mat­ko­ja eri­lai­sel­la alus­tal­la mitä koti-Suo­mes­sa ja huo­li uu­sien Yö-hit­tien syn­ty­mi­ses­tä. Us­koa seu­raa­vien hit­tien löy­ty­mi­seen an­toi hil­jan saa­tu Mitä jos mä ra­kas­tan sua -kul­ta­le­vy.

– Kul­ta­le­vy oli van­hal­le bän­dil­le hie­no jut­tu ja merk­ki sii­tä, et­tä on ta­pah­tu­mas­sa hy­viä asi­oi­ta. Nyt tar­vi­taan se seu­raa­va hit­ti.

Ol­li Lind­holm toi­voi, et­tä seu­raa­va hit­ti­bii­si syn­tyi­si hä­nen nurk­kauk­ses­saan ja oli­si it­sen­sä sä­vel­tä­mä.

– Vii­me vii­kol­la ää­nit­te­lin­kin, mut­ta olen tul­lut malt­ta­mat­to­mak­si. En pys­ty rau­hoit­tu­maan. Omas­ta mie­les­tä­ni mi­nul­la ei ole mi­tään muu­ta kuin ai­kaa ja sil­ti ke­laan koko ajan, et­tä mi­nul­la ei ole sitä yh­tään. On­ko täs­sä ta­pah­tu­nut lii­kaa kaik­kea? Kes­kit­ty­mi­nen oli­si avain­sa­na, Ol­li tie­si.

Yö akus­ti­sem­min -kier­tu­een piti al­kaa vii­me per­jan­tai­na ja päät­tyä lop­puun­myy­tyyn kon­sert­tiin Lind­hol­min ko­ti­kau­pun­gis­sa Po­ris­sa 30. maa­lis­kuu­ta. Vi­si­ot yh­ty­een­sä osal­ta oli­vat hä­nel­lä kui­ten­kin jo pit­käl­lä tu­le­vai­suu­des­sa: 40-vuo­tis­juh­la­kon­ser­tis­sa, joka oli so­vit­tu jär­jes­tet­tä­väk­si yh­des­sä Po­rin kau­pun­gin kans­sa elo­kuus­sa 2021. Li­säk­si hän maa­lai­li, mil­lai­nen Yö-yh­ty­een seu­raa­va kon­sert­ti­kier­tue voi­si ol­la.

– Mun haa­ve on, et­tä voi­sim­me teh­dä kier­tu­een il­ta­ma­tyy­liin, mis­sä oli­si la­vas­teet, juon­ta­ja, mu­siik­kia ja vä­hän stand up -ko­miik­kaa.

En­nen kuin jat­koim­me haas­tat­te­lum­me Voi­ce Of Fin­lan­din täh­ti­val­men­ta­jan työs­tä, Ol­li an­toi yh­teys­tie­dot ku­va­pyyn­töä var­ten. Par­ran­sän­ki, jota hän ker­toi kas­vat­ta­van­sa Is­kel­mä Gaa­laa var­ten, vai­kut­ti sii­hen, et­tei hän ko­ke­nut ole­van­sa nyt ku­vaus­kun­nos­sa.

– Tämä ei ole mi­nun jut­tu­ni, mut­ta lu­pa­sin Juha Ta­pi­ol­le, Lind­holm vir­nui­lee ja pyyh­käi­see leu­ka­pe­rään­sä.

Voi­ce of Fin­land on Ol­li Lind­hol­min vii­des. Hän on kuul­lut kil­pai­li­joil­ta pit­käl­le tois­ta tu­hat­ta lau­lua.

– Ih­mi­set ei­vät vält­tä­mät­tä ajat­te­le, kuin­ka iso ja ras­kas Voi­ce on hen­ki­ses­ti sekä lau­la­jil­le, val­men­ta­jil­le, bän­dil­le ja koko tuo­tan­nol­le. Päi­vät ovat pit­kiä ja vä­lil­lä on niin poik­ki, mut­ta sil­ti läh­ti­sin mu­kaan vaik­ka vii­del­le seu­raa­val­le kau­del­le, jos pyy­de­tään.

Oh­jel­mas­sa kieh­toi hän­tä eri­tyi­ses­ti se, et­tä on saa­nut ol­la mu­ka­na ra­ken­ta­mas­sa kil­pai­li­joi­den ta­ri­naa.

– Vaik­ka tämä on kil­pai­lu, py­syy sii­nä koko ajan in­hi­mil­li­nen ote. Kan­nus­tan kaik­kien val­men­ta­jien tii­mi­läi­siä ole­maan kes­ke­nään yh­tey­des­sä ja te­ke­mään vaik­ka kuin­ka pien­tä keik­kaa. Jos­ta­kin hei­dän täy­tyy läh­teä liik­keel­le. Tu­len ai­na iloi­sek­si, kun kuu­len jon­kun teh­neen sing­len.

Mu­sii­kin muut­tu­mi­nen on vai­kut­ta­nut myös Voi­cen täh­ti­val­men­ta­jan työ­hön.

– Kil­pai­li­jat lau­la­vat tä­män päi­vän hit­te­jä. Kun heil­le tar­jo­aa mu­siik­kia, mis­sä on pit­kiä ker­to­sä­kei­tä, ovat he pi­hal­la. Jopa vuo­des­sa kah­des­sa voi ta­pah­tua niin pal­jon, et­tei hei­dän muis­tin­sa rii­tä sin­ne as­ti.

Uu­den mu­sii­kin kuun­te­le­mi­nen ää­ni rat­kai­see -vai­hees­sa on ol­lut vai­ke­aa.

– Ny­ky­mu­sa pe­rus­tuu pie­niin ri­vei­hin ja tois­toi­hin, joi­ta ho­e­taan hy­väl­lä sven­gil­lä. Toki ää­ni sii­nä­kin rat­kai­see, mut­ta sii­tä on vä­lil­lä vai­ke­aa saa­da kiin­ni. Ker­to­sä­e­voit­toi­sem­pi musa oli­si mi­nun mie­lee­ni.

Vii­meis­tään va­pun jäl­keen Ol­li Lind­holm ker­toi läh­te­vän­sä taas läm­pöön ja au­rin­koon.

– Olen to­del­la huo­no ren­tou­tu­maan, mut­ta kum­ma jut­tu: muu­tun ih­mi­se­nä, kun mi­nul­la on short­sit ja­las­sa, t-pai­ta pääl­lä ja saan teh­dä kä­ve­ly­lenk­ke­jä, py­säh­del­lä esp­res­sol­le ja tuo­re­me­hul­le ja syö­dä hy­vin pit­kän­kaa­van mu­kaan il­man kii­ret­tä ja tar­joi­li­joi­den suo­mi­tem­poa.

Va­loa ja läm­pöä mat­kaa­si, Ol­li.