Pakken Kiekkokulma: Ässät sai sen, mitä ansaitsi
Liigan runkosarjassa pelataan 60 ottelua. Se kertoo totuuden joukkueen tasosta ja siitä, mihin se riittää. Ässille se riitti 11. sijaan ja jäämiseen täpärästi pudotuspeleistä.
Valtava pettymys tai katastrofi ovat vääriä sanoja kokonaisuuden arvioimiseen.
Ensiksikin kannattaa ynnätä, mitä rahalla saadaan. Ässien pelaajabudjetti on noin kaksi miljoonaa euroa. Se on liigan yhdenneksitoista pienin. Pelaajabudjetin koko kertoo helposti sen, että pelaajakärki on kapea, eikä aina niin terävä kuin joukkueilla, joilla on varaa panostaa miljoona euroa Ässiä enemmän.
Aina voidaan kysyä, että onnistuttiinko pelaajahankinnoissa. Tulos oli kohtalainen. Ehkä eniten odotuksiin nähden pettivät Davidssonit Marcus ja Johanthan. Martin Lefebvre on liigan mitassa huippupuolustaja. Hyvä oli myös Libor Zabransky.
Terävimmät kärjen osalta voi sanoa, että Emil Erholtzin, Jan-Mikael Järvisen ja Lenni Hämeenahon muodostama kolmikko vastasi huutoon ja kelpaisi lähes mille joukkueelle tahansa kahteen kärkiketjuun.
Kausi alkoi Ässien kohdalla erinomaisesti. Porilaisvärit näyttivät menevän heittämällä kuuden sakkiin. Kauden edetessä ilmaantui ongelmia. Suoritustaso laski pahasti loukkaantumisiin.
Loistavasti aloittanut Martin Lefebvre loukkaantui. Sairausloma kesti 15 pelin verran. Seuraavaksi olivat vuorossa Lenni Hämeenahon ja Jan-Mikael Järvisen loukkaantumiset. Molemmat menettivät 20 peliä. Tuosta ryhmästä vain Järvinen pääsi takaisin alkukauden vireeseen.
Tilanne on hyvin saman kaltainen kuin Lukolla viime kaudella. Kun Raumalla kärkipelaajat joutuivat sairauslomalle, jäi paluun jälkeinen pelaaminen vaisuksi. Sarjajohto valui käsistä ja toive historian kolmannesta mestaruudesta muuttui rantapallosateeksi Helsingissä IFK:ta vastaan.
Ässien budjetilla ei ollut varaa siihen, että olisi hankittu huipputason täydennyksiä loukkaantuneiden tilalle tai vahvistuksiksi pudotuspeleihin pääsemiseksi. Loppukaudeksi hankittujen pelaajien hintakin nousee nykyisin hurjaksi, lähelle sataa tuhatta, kun summa oli vielä viime vuosikymmenen puolella vain noin kolmasosa tästä. Kaiken lisäksi pelaajamarkkinat olivat harvinaisen niukat.
Ässien pelilliset ongelmat voi niputtaa kolmeen asiaan: heikkoon ylivoimapeliin, suoritusten epätasaisuuteen ja yksittäisten pelaajien tason laskuun kauden vanhetessa. Loukkaantumiset eivät selitä tuota kokonaan. Esimerkiksi kapteeni Jesse Joensuun otteet heikkenivät selvästi ja jalka alkoi yhä enemmän painaa kauden edetessä. Joukkueelle Jesse on erinomainen esimerkki ja porilaiset pelitavan ruumiillistuma. Pelisuorituksellaan hän ei kyennyt joukkuettaan merkittävästi auttamaan.
Ylivoima oli sarjan peränpitäjien HPK:n ja SaiPan tasoa. Kyse ei ollut siitä, etteivätkö kuviot olisi olleet selvät monine variaatioineen. Kun kiekollinen pelaajakärki on kapea, näkyy se helposti ylivoimissa tehottomuutena. Ylivoimissa onnistuminen vaatii myös itseluottamusta, pelirohkeutta ja rentoa otetta. Kun ei onnistuta, nuo ominaisuudet katoavat.
Ässien suurin onnistuminen oli kokonaisuutta ajatellen siinä, että useita nuoria pelaajia kyettiin ajamaan sisään. Se toimii investointina tulevaisuuteen. Leevi Viitala, Jami Virtanen, Aleksi Heimosalmi, Verneri Hellman, Feetu Knihti, Patrik Juhola, Lenni Hämeenaho.
Erinomainen asia oli myös liigan parhaan maalivahdin Niklas Rubinin jatkosopimus.
Pauli Uusi-Kilponen
Lehdistöneuvos, Eurajoki

