An­ne Hie­va­nen

Mak­sa­laa­tik­ko, piz­zat, hil­lot, sa­laa­tit, sa­laa­tin­kas­tik­keet. Nois­ta kai­kis­ta Saa­ri­oi­nen on tut­tu suo­ma­lai­sil­le.

Ei­kä tuos­sa kaik­ki. Ruo­ka­teh­das tun­ne­taan myös siel­lä työs­ken­te­le­vis­tä Saa­ri­ois­ten Äi­deis­tä. Taru val­mis­ruo­an hy­vis­tä hal­ti­ois­ta al­koi vuon­na 1957, ei­kä lop­pua näy. Ei­kö ole ai­ka tar­kis­taa, on­ko äi­te­jä oi­ke­as­ti ole­mas­sa?

Yk­si Saa­ri­ois­ten teh­tais­ta si­jait­see Huit­ti­sis­sa, Hul­lun Mie­hen kau­pun­gis­sa. Tut­ki­taan asia siel­lä. Teh­taan Tam­pe­reen­tien puo­len sei­näs­sä ko­mei­lee kylt­ti: ”Kas­tik­keis­ta tä­män ta­lon Äi­dit tun­ne­taan”.

Pau­lii­na An­no­la, Huit­tis­ten teh­taan joh­ta­ja on val­mis avaa­maan näi­den äi­tien sa­lo­ja. Hän tie­tää, et­tä suo­ma­lai­set tun­te­vat sa­na­pa­rin ”Äi­tien te­ke­mää” ja vuo­den 2017 ai­ka­na tuo he­rä­tet­tiin uu­des­taan eloon mark­ki­noin­ti­vies­tin­näs­sä.

Kol­mel­la paik­ka­kun­nal­la Suo­mes­sa toi­mi­va per­hey­ri­tys on tuo­nut ruo­kaa pöy­tään ja muut­ta­nut yh­teis­kun­taa sii­tä läh­tien, kun äi­dit läh­ti­vät jou­kol­la mu­kaan työ­e­lä­mään.

Mie­len­laa­tua, in­nos­tu­mis­ta ja in­to­hi­moa ruu­an­lai­tos­ta, sitä ”Saa­ri­ois­ten Äi­ti” tar­koit­taa An­no­lan mie­les­tä käy­tän­nös­sä.

– Su­ku­puo­les­ta riip­pu­mat­ta meil­lä teh­dään töi­tä täl­lä asen­teel­la.

Ker­ro jo Pau­lii­na! mis­sä ne äi­dit tääl­lä luu­raa? Uu­si joh­ta­ja osoit­tau­tuu ta­ri­nan­ker­to­jak­si ja ra­ot­taa sa­lai­suut­ta pala ker­ral­la.

– Äi­tiys nä­kyy tääl­lä vä­lit­tä­mi­se­nä ja te­ko­jen kaut­ta.

Mitä ta­pah­tuu? Pyö­rei­den sil­mä­la­sien ta­kaa kat­so­van An­no­lan ää­ni peh­me­nee. Hel­sin­gis­sä asu­va ja viik­ko­re­si­dens­siä Huit­ti­sis­sa pi­tä­vä joh­ta­ja ker­too käyn­neis­tään ruo­ka­kau­pois­sa.

– Sil­mä­ni et­si­vät miet­ti­mät­tä Saa­ri­ois­ten tuot­tei­ta.

”Jos hyl­lys­tä löy­tyy Huit­tis­ten teh­taan uu­si, so­ke­ri­ton hil­lo, sii­nä nä­kee enem­män­kin. Toi­min kuin au­to­pi­lo­til­la ja saa­tan oi­kais­ta purk­ki­ri­vis­töä. Saa­tan muis­taa, mil­loin hil­lo­ko­ne asen­net­tiin, mi­ten hil­lo­ja tes­tat­tiin ja eh­kä se­kin, kuka nii­tä teki.”

Neu­vot­te­lu­huo­neen ovi käy. Si­sään as­tuu täys­val­koi­siin pu­keu­tu­nei­ta nai­sia: tuo­te­ke­hit­tä­jä, pro­jek­ti­a­si­an­tun­ti­ja, ruo­ka­la­ne­män­tä ja sa­laa­tin te­ki­jä. Nämä nai­set ei­vät ole en­sim­mäis­tä ker­taa mak­sa­laa­tik­koa kyy­dis­sä.

Yk­si jou­kos­ta on ko­ris­ta­nut Saa­ri­oi­sen en­sim­mäi­siä mai­nok­sia Il­ta­sa­no­mien ja Seis­kan ta­ka­kan­nes­sa ja toi­nen tv-mai­nok­ses­sa.

Olet­te Saa­ri­ois­ten Äi­te­jä?

– Kyl­lä! nyök­kää­vät val­ko­pu­kui­set koko var­ta­lol­laan.

– Teem­me yh­des­sä ih­mi­sil­le hy­vää ja ter­veel­lis­tä ruo­kaa, iha­nia hem­mot­te­le­via herk­ku­ja ja hel­po­tam­me si­ten ko­tien ar­kea, ma­kus­te­lee tuo­te­ke­hit­tä­jä Satu Syr­jä­lä.

Vä­lit­tä­mi­nen on osaa­mi­sen li­säk­si jou­kon pe­rus­jut­tu.

– Teem­me työm­me sy­dä­mel­lä ja läm­pö me­nee sil­loin ruo­kaan. Se on päi­vän­sel­vää, Syr­jä­lä li­sää.

Nämä Saa­ri­ois­ten Äi­dit ovat äi­te­jä myös omas­sa elä­mäs­sään. Tup­la­äi­te­jä siis. Ei­kö tuo ole ras­kas­ta?

Työs­sä äi­tiyt­tä ei kuu­lem­ma ajat­te­le. Oma­val­von­nan on pe­lat­ta­va ja vi­reys­ti­la ei saa las­kea.

– Mi­kään ei voi men­nä vää­rin ja jo­kai­nen työ­vai­he on kir­jat­ta­va, ker­too sa­laat­te­ja val­mis­ta­va Min­na Mat­ti­la.

Ko­ti­kok­kaus on kau­ka­na täs­tä työs­tä. Työ­vä­li­neet ovat iso­ja purk­ke­ja, saa­ve­ja ja tyn­ny­rei­tä, ko­ti­kau­han ti­lal­la on mela, säh­kö­vat­kai­men kor­vaa se­koi­tus­ko­ne. Kä­vel­tä­vää ker­tyy päi­vän mit­taan kym­me­nen ki­lo­met­riä.

Vä­syy­kö Saa­ri­ois­ten Äi­ti?

– Keho vä­syy meil­lä sii­nä mis­sä muil­la­kin äi­deil­lä, Mat­ti­la ker­too.

Päik­kä­rit oli­si­vat pai­kal­laan ko­tiin pääs­tyä, mut­ta lap­si­per­hees­sä tuo har­voin on­nis­tuu.

Näl­kä­kiuk­ku vaa­nii näi­tä­kin äi­te­jä ja sii­nä teh­taal­la työ­ai­ka­na teh­ty val­mis­ruo­ka on iso apu.

– Kyl­lä, Saa­ri­ois­ten Äi­tien ko­to­na syö­dään usein äi­tien töis­sä val­mis­ta­maa ruo­kaa, jouk­ko nau­raa.

Mis­tä Saa­ri­ois­ten Äi­ti tu­lee on­nel­li­sek­si?

Pro­jek­ti­a­si­an­tun­ti­ja He­le­na Es­ko­lan kas­voil­le nou­see hymy.

– Jos oma tuo­te läh­tee hy­vin len­toon ja kaup­pa käy.

Kaup­pa­kier­rok­sel­la asi­ak­kaan os­tos­ko­ris­ta pil­kis­tä­vä oman teh­taan sa­laat­ti saa Min­na Mat­ti­lan suun mes­sin­gil­le.

– Olen am­mat­tiyl­peä, kun joku os­taa Saa­ri­ois­ten tuot­teen.

Mikä jou­kol­le on pa­ras­ta töis­sä? Se kun työ­ka­ve­rit ke­hu­vat toi­si­aan.

– Tu­lee hyvä fii­lis, et­tä on on­nis­tut­tu työs­sä, Es­ko­la ker­too.

Täl­le nais­jou­kol­le Saa­ri­ois­ten Äi­ti on liki ar­vo­ni­mi. Kun puo­li­tu­tul­le ker­too ole­van­sa töis­sä Saa­ri­oi­sil­la, tuo vas­taa usein oi­ko­pää­tä ” Sinä olet siis Saa­ri­ois­ten Äi­ti!”

Se tun­tuu hie­nol­ta. Äi­ti tie­tää sil­loin, et­tä muut­kin tie­tää...