Sil­lai­kai voi­raa san­noo, ko vii­me py­hän tos pi­hal fun­tee­rat­tii et tai­taa jäät me­rel ol jo nii heik­koi et­tei en­nää nua har­ras­tus­ka­las­ta­jak­ka pil­kil us­kal? Oli sem­mo­ne kev­väi­se tun­tu­ne il­ma ja kril­li­ki jo kai­vet­tu pres­sui alt ja ras­va­pol­tet­tu, niät vois kai san­noo et just ei­kä mel­kei. No kui ol­lak­ka, ko sit eh­toom­mal ki­laut­ti yks näist pai­kal­li­sist har­ras­tus­ka­las­ta­jist, et "olis nor­sii, kel­paa­ko?” Tot­kai meil nor­ret kel­pas ja ko viä kot­tii tu­a­tii, ni mi­käs siin, muk­ko ru­pes jo pais­tet­tu nor­si suus mais­tuu ja haist ny huus­hol­lis kum­min­ki. Meil isän­tä o se, joka pruu­kaa nor­ret per­raat, en­kä mää ol stää kos­kaa förs­tän­ny teh­räk­kä, vaik os­saa kyl, tai luu­le ny kum­min­ki os­saa­va­ni.

Es­tiks nor­ret täl­lä­tää sem­mo­see plii­suu lai­meet mei­naa etik­ka­vet­tee try­kiks ai­kaa. Si­ält ne ve­re­tää sit läpi käre, niät se kaik­ki ku­at­ta pin­nalt läh­tee ja al­je­taa per­raat. Siin tart­tee ol hyvä te­rä­vä puuk­ko ja tyä hel­lä­va­rast viä täs vai­hees. Sil­pas­taa nor­relt pää sil­lai vi­not­tai etu­ev­väi tak­kaa pois, et siin sa­mal saa­raa se sap­pi pois. Just stää sap­pee o va­rot­ta­va et­tei se men rik­ki, ko se pil­laa kala. Seu­raa­vaks ve­re­tää puu­kol maha au­ki ja ote­taa si­säl­myk­set pois. Ny o sit vi­rut­ta­mi­se voo­ro. Pi­ka­ses­ti vi­ru­tet­taa ei­kä en­nää mit­tää li­vo­tel. Täm­mö­set just pil­ki­tyt nor­ret ränt­tää sit pais­taa vast seu­raa­van päi­vän, mut to­rilt ha­je­tut kyl vaik koht per­kaa­mi­se jäl­kee. Free­sit nor­ret pak­kaa kip­ris­tel­lee pan­nul, mut­tei sen­tää pou­ki pois, nin­ko hau­ki voi viä kat­ti­last kan­ne heit­tää. Sil­lai kävi yh­rel ty­ä­kamp­raa­til ai­koi­nas. Nor­ret pais­te­taa vois pan­nul ja siin sa­mal ri­po­tel­tu salt­ti ja vaik ina pip­pu­rii­ki, ni suu­rem­mast her­kust ei voi eres haa­veil. Nyk­ki viä mel­kei suus mais­tuu fun­tee­ra­tes vii­ko ta­kast her­kut­te­luu ja voi hy­väl syyl to­ret et just ei­kä mel­kei.

Voi ol, et Su­a­ma­lai­sel klu­pil sys­tee­mi nor­sie suh­tee o eril­lai­ne, mut lop­pu­tu­los o kuu­lem­ma si­äl­läk­ki mais­tet­tun yht hyvä. Tiär hänt sit, mut herk­ku o ver­taas vail. Muis­ta Heli Laak­so­se jos­kus sa­no­nee et kai­kist muist voi kir­jot­taa, mut sa­pus­koi­hi hän ei puu­tu. Mää ain try­kit­täi näis poh­rin­nois pruu­kaa kyl näit van­hoi as­joit, nin­ko ny nor­rek­ki ot­taa fra­mil.

Vii­me yän tuli sit al­ka­nee kev­vää kat­kas­su tal­vi­ki taas. Voi res­su­kat pik­ku­lin­nut ja viik­ko ta­kas tul­leet jout­se­net. Yh­ten aa­mun ne tos jo­jel luu­li vis­sii se jo av­ven­nee, ko oli nii pal­jo vet jää pääl ja kal­ka­tus oli mel­ko­ne. Vesi o muu­te sit kans nous­su ai­ka­lai, et saa­raa nähr mitä täs viä kev­vää tul­les taas eres o sen­ki suh­tee?

Al­ka­vaa viik­koo taas var­ro­te uu­sii tuu­lii ja siin sit on­ki jo ke­vät­päi­vä­ta­saus­ki…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos