No nii, elo­kuu vii­mi­ne päi­vä tän­nää ja hy­väl syyl voi­raa kyl ny kys­syy, et olik se ny täs? Tämä suk­ke­la suvi. Es­tiks o pa­lel­tu, sit o hik­koil­tu ja vii­me päi­vin täs kas­tut­tuk­ki iha kun­nol. Elä­mä o! Pruu­kat­tii jos­kus mail­mas jos­sai rek­laa­mis hok­kee ja sil­lai se o. Ei ain voi lois­taa ei­kä kaik­ki ol par­hai päi, ko sil­lo ei mik­kää tun­tus mil­tää. Ol­laa ny iha ty­ty­väi­sii vaa ja men­nää päi­vä ker­ral­las et­tiip­päi ja kat­to­taa mitä tu­le­ma pit­tää? Ai­na­ki sää­ti­a­ro­tus o lu­van­nu viä val­lan­ki läm­py­mii ke­lei ja on­kai se tosi, et syys­kuu, joka ny al­kaa o viä iha ke­sä­kuu­kau­si.

Sai tu­tuilt vii­me vii­kol ina noka ko­pu­tust, kon­ne muka ol­lu mil­lää lail hu­a­mi­oi­nu Su­a­mi–Ru­at­ti maa­ot­te­luu, vaik sää­ke­ris­ti oli stää seu­ran­nu. No oli kyl, mut­tei siin pal­jo ol­lu juur­ka klaa­raa­mist ko hä­vit­tii raa­kas­ti, mut on­neks nu­a­ris o sen­tää tu­le­vai­suus ja hyvä nii. Ny var­ro­taa sit taas niit mail­ma­mes­ta­ruus­mit­te­löit ja jän­nä­tää om­mai pu­a­lest, nin­ko as­jaa kuu­luu. Jän­nää­mist pii­saa kyl mo­nel muul­la­ki ta­hol ja var­sin­ki peu­kut o pys­tös noil po­ri­lai­sil pe­sä­päl­loi­li­joil, jok­ka o jo tai­tos näyt­tä­ny, mut­tei se iha viä pii­saa.

Ei­le eh­toos­ti fii­rat­tii ve­net­si­a­lai­sii, mut sää oli val­lan­ki syk­sy­se har­maa ja hiuk­ka ti­hut­ti vet­ki, ko sy­tyt­te­li ul­ko­lyh­tyi hiuk­ka nin­ko as­jaa ve­net­si­a­lai­seh­toon kuu­luu. Pau­ke, jon­ka jo­ku­set luu­lee kans tähä muka föl­lii kuu­lu­va al­ko tääl meil jo erel­li­sen eh­toon, ko en­ne pu­alt yät iha koko pirt­ti tä­räh­ti, ko jos­sai liki am­mut­tii nin­ko ty­kil olis pääs­tel­ty. Hul­lu ilo o hal­paa kuu­luu sa­non­ta, muk­ko luu­le et­tei nua pau­kut iha hal­poi tair eres ol­lak­ka. No pau­kut­te­lu sit ei­le eh­toos­ti oli jol­lai­lai jo sen­tää mal­til­li­sem­paa, mut kyl kuu­lu mone koi­rat ui­kut­ta­va viä pu­a­le yä jäl­kee­ki. Siäl Po­ris oli sit oi­kee tee­ma mu­ka­set ke­mut, mut niist e os­saa san­noo mit­tää, vaa pe­räst kuu­luu.

Kyl­mar olet­te hu­a­man­nu et nah­ki­ais­kop­pi o to­ril jo il­mes­ty­ny, mut tai­taa ol nah­ki­ai­set viä saa­nee mi­ä­he kä­res, ko ain­ko me ol­laa käy­ty, o kop­pi ol­lu kii ja Ul­vi­las ei ol viä poi­ket­tu. Nah­ki­ai­ne o mu ja koko fa­mil­jan­ki suurt herk­kuu, ko eres­men­ny ra­kas ap­piuk­ko niit ikäs pyy­rys­ti ja pais­to­ki. Sil­lo niit saa­tii uu­ni­kuu­min ja ah nii me­he­vin, et iha nyk­ki suus mais­tuu, vaik­kei koko syk­syn ol viä ai­noo­tak­ka sy­ä­ny. No var­ro­taa pim­meit stor­mik­kait öit, ni eiks mar nah­ki­ai­ne­ki ök­sy mer­taa. Toi­vos o hyvä el­lää. Si­lak­kaa­ki ol­lu ka­ma­la nuu­kas­ti to­ril tai ei juur lain­ka, nyk­ko viä tar­ke­nis tre­ko­lis pais­taa vaik suu­rem­man­ki mää­rä pif­fei taik iha vaa vaik sem­mo­se­nas. No var­ro­taa niik­ki ny sit vaa en­ne­ko suvi lop­puu kes­ke. Just nyte o omp­pu­loo­ra uu­res uu­nis, va­nil­ja­soo­si jää­kaa­pis jo ree­ras ja koko huus­hol­li hai­see nii hy­vält.

Ei muk­ko syys­kuu al­ka­val vii­kol var­too­vi mi­ä­li, ko erus­kun­ta­ki pää­see taas trii­haa­maa…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos