Yksityiset hoivapalveluiden tuottajat tappiokierteessä
Kustannusten nousu ajaa yksityiset hoivapalveluiden tuottajat äärimmäiseen tilanteeseen.
Pauli Uusi-Kilponen
Merkittävä osa alan yksityistä yrityksistä tekee tappiota, eikä päätä kierteelle näy. Pikemminkin ahdinko pahenee.
– Olemme kyenneet osittain kompensoimaan kustannusten nousun hyvällä täyttöasteella, sanoo Dagmaarian ja Porin Suomalaisen palvelukodin yrittäjä Taru Anttila.
Hän ei kuitenkaan kiellä sitä, että tiukkaa tekee monella tavalla. Kahtena edellisenä vuonna tappiot ovat lähennelleet 300 000 euroa vuodessa. Liikevaihtoa yritys tekee 2,5 miljoonaa euroa ja työllistää vajaat 80 henkeä vähän työtilanteesta riippuen.
Anttilan yritysten tilanne on samankaltainen kuin vastaavan kokoisilla alan yrityksillä. Toki tilanteet vaihtelevat jonkin verran alueesta ja kilpailutilanteesta riippuen.
Alan kattojärjestö Halin tilastojen mukaan hoivan vuorokausihinta on noussut keskimäärin 2,5 prosenttia viimeisen vuoden aikana. Korotus kattaa noin viidesosan kustannusten noususta. Porissa nousu oli pitkään prosentti vuodessa. Viimeksi vuorokausihintaa nostettiin 115 eurosta 128 euroon.
– Hoitajamitoituksen nousu on suuri kustannuserä. Kun meillä palkkoihin menee 80 prosenttia tuloista, muusta säästäminen on lillukanvarsia, sanoo Anttila.
Halin jäsenkyselyn mukaan hoivakotien henkilöstömenot ovat nousseet 14 prosenttia.
– Hoitajamitoitus tuo muitakin ongelmia. Mistä saadaan hoitajia riittävästi, kun jo entisillä mitoituksilla syntyi vajetta. Jos ei hoitajamitoitus täyty, uhkaa paikan sulkeminen, koska lakia ei haluta rikkoa, Anttila sanoo.
Anttilan mukaan korona nosti yrityksen kuluja merkittävästi. Yksin suojavarusteisiin hän sanoo palavan noin 20 000 euroa vuodessa.
– Lisää kuluja tulee erikoisjärjestelyistä, joita joudutaan tartunnan saaneille järjestämään. Pääasiassa tartunnan saadut asiakkaat hoidetaan meillä.
Porin kaupunki antoi koronan aiheuttamiin kuluihin kompensaatiota. Anttilan mukaan se ei riitä läheskään.
Hoivakotien kustannuspaineita lisää lähes kaikkien kustannusten raju nousu. Ruoka, lämpö, sähkö jne. nousevat, eikä sitä ole palvelusopimuksessa juurikaan huomioitu.
Kuluvasta vuodesta tulee äärimmäisen vaikea taloudellisesti etenkin pienille yksityisille yrityksille.
Anttilan ei halua ottaa kantaa hoiva-alan vaatimuksiin kuoppakorotuksista. Aihe on herkkä ja periaatteessa hän näyttää vihreää valoa korotuksille.
– Siihen pitää sitten löytyä kunnilta ja tulevilta sote-alueilta rahaa.
Nykyiset sopimukset eivät kuoppakorotuksia kata.
Pori pisteytti alueen palvelujen tarjoajat sen mukaan, miten laadukkaita ja monipuolisia palveluja ne pystyvät kaupungin määrittelemällä vuorokausikorvauksella tuottamaan.
– Pisteytysjärjestelmää en pidä toimivana. Kyllä sen näki, ettei nykyisellä vuorokausihinnalla kykene kannattavasti tarjoamaan palveluita, joita kisassa menestyneet esittelivät, Anttila sanoo ja muistuttaa, ettei heidän kokoisellaan, paikallisesti toimivalla yrityksellä ole varaa moiseen.
Hänen mielestään tällainen kilpailutus johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että isot pörssiyhtiöt pärjäävät, koska ne toimivat maanlaajuisesti.
– Siellä, missä kilpailua ei ole eteläisen Suomen lailla, palveluita saatetaan tuottaa hyvinkin kannattavasti. Näillä tuotoilla voi sitten kompensoida tappiollisia yksiköitä.
Hän puhuu Ruotsin kehityksestä. Siellä moni pieni paikallinen alan yritys on kadonnut ja ala on yhä enemmän ajautunut muutaman suuren pörssiyhtiön varaan. Silloin hinnat tahtovat nousta ilman laadun nostoa.
Anttila puolustaa oman yrityksensä kaltaisia palveluyksiköitä.
– Kyllä se lisää asiakkaiden ja heidän omaisten luottamusta hoitoon, koska yrittäjällä on kasvot, ja hän itse osallistuu päivittäin tähän työhön.
– Enkä minä kehtaisi mennä kaupan kassalle Porissa, jos ihmiset eivät ole palveluumme tyytyväisiä.
