Aune Niemi tiesi rippikouluun mennessään, että hänen rippipappinsa oli murhaepäilty. Puhua ei kuitenkaan saanut halaistua sanaa.
Teksti ja kuva: Pauliina Vilpakka
Aune Niemen muistoissa Merikarvian entinen vt. kirkkoherra Kauko Kanervo on tummahko, ei mitenkään lihava, vaan mieluummin hoikka. Hän ei ollut pelottavan näköinen, vaan ulkoiselta olemukseltaan ihan normaali mies. Mutta kylillä puhuttiin. Naapuripaikkakunnalla Isojoella oli aikaisemmin surmattu 17-vuotias Kyllikki Saari. Yksi epäillyistä oli Saaren rippipappi Kauko Kanervo, joka toimisi myös Niemen rippipappina.
Köyhän talon tytär Aune Niemi oli piikana isossa siikaislaisessa maalaistalossa. Kesäksi hän muutti takaisin kotiinsa Merikarvialle käydäkseen rippikoulua. Kyllikki Saaren murha oli tuohon aikaan iso uutinen. Merikarvialtakin lähti bussilasteittain ihmisiä katsomaan Saaren suohautaa.
– Kyllä siitä puhuttiin paljon, kun meikäläisenkin korviin jäi. Kauhealta se tietysti tuntui, että tuollaistakin voi käydä, Niemi sanoo.
Rippikoulussa Kanervon epäiltynä olemisesta ei supistu halaistua sanaa edes nuorten kesken. Sellaisista asioista oltiin visusti hiljaa, varsinkin kun epäilty oli kirkkoherra. Kirkkoherra oli arvovaltainen henkilö, jota kunnioitettiin.
– Ennen vahaan oli sellaista, ettei saanut puhua mitään huonoa kenestäkään. Oli kai se kamalaa, ja herrantähden pelotti kai, kun epäiltiin murhasta, Niemi sanoo.
Rippikoulussa luettiin Raamattua ja Katekismusta, sekä opeteltiin ulkoa kymmenen käskyä. Niemen mieleen jäivät Kanervon sanat:
– Hän sanoi, että ottaisi jokaisen meistä yksitellen puhutteluun, mutta koska meitä tyttöjä oli niin paljon, hän ei ehtisi.
Niemi pyrki välttelemään kirkkoherraa, ja rippikoulun päättyminen oli hänelle iso helpotus. Konfirmaatio pidettiin Merikarvian kirkossa. Tytöillä oli siihen aikaan mustat rippipuvut, ja rippilahjaksi he saivat virsikirjan. Rippijuhlista ei ollut puhettakaan, ja Niemikin palasi takaisin töihinsä lähes saman tien.
Aikanaan Kauko Kanervo myönsi poliisin kuulusteluissa tehneensä Kyllikki Saarelle asioita, jotka luetaan nykyisin seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Myöhemmin tuli ilmi myös monia muita kirkkoherraan yhdistettyjä syytöksiä hyväksikäytöistä, joissa kohteena oli nuori nainen. Vuonna 1956 mies tuomittiin 16-vuotiaan rippilapsensa hyväksikäytöstä vuodeksi kuritushuoneeseen. Rikos tapahtui Kihniöllä, jonne Kanervo siirtyi Merikarvialta. Tuomionsa jälkeen Kanervo erotettiin papin virasta. Hän kuoli vuonna 1977.
Kyllikki Saaren murha nousi otsikoihin jälleen tänä kesänä, kun historioitsija Teemu Keskisarja julkaisi kesäkuussa aihetta käsittelevän kirjansa. Aune Niemen mielestä olisi ehdottomasti hyvä asia, jos Kyllikki Saaren murhaaja saataisiin vielä selville, vaikka tapauksesta on kulunutkin jo 68 vuotta. Niemi tietää henkilökohtaisesti, miltä tuntuu joutua nuorena hyväksikäytön kohteeksi. Niemen ollessa noin 13 – vuotias, hän toimi myyjänä pienessä, kotipihaansa pystytetyssä kioskissa. Sen omisti eräs naimisissa oleva, perheellinen mies, joka toimitti kioskiin tavaraa.
– Ihmiset tulivat viikonloppuna yölläkin koputtamaan ikkunaan, kun tulivat häistä ja muualta. Nousin myymään tietysti. Mies kehui, että kyllä olet Aune tehnyt hyvän tilin.
Erään kerran mies vei Niemen moottoripyörällänsä satamakioskiin. Siellä hän kävi tyttöön käsiksi, yritti kähmiä ja suudella.
– Sitten minua vietiin. Menin juosten kotiin. Myöhemmin mies yritti taas pyytää minua mukaansa. Sanoin, että en tule enää ikinä minnekään, älä pyydäkään.
Miehen lähentely-yritykset jäivät onneksi siihen. Tapaus vaivasi kuitenkin nuorta naista pitkään jälkeenpäin. Hän lohduttautui sillä, ettei mitään enempää sattunut.
– Pääsin kuitenkin heti siitä irti. Minulla on aina ollut kovat voimat käsissä, hullun voimat niin kuin sanotaan.
Niemi ei kuitenkaan koskaan kertonut tapahtuneesta, vaan piti kaiken sisällään. Hän muistaa, että siihen aikaan ei sellaisista tapauksista puhuttu kellekään, poliisille kaikkein vähiten. Sellainen kokemus oli iso häpeä.
– Lapset oppivat siihen, ettei puhuta. Ei siitä tarvinnut edes erikseen sanoa. On ihan hienoa, että nykyään puhutaan. Jos jollekin menisi kumminkin perille. Kai tämän päivän nuoretkin ovat jo aika valppaita, luulisin, Niemi sanoo.