Ol­li-Pek­ka Mä­ki­nen: An­na mi­nul­le lap­suus. BoD 2022.

Ny­ky­va­li­tus­tem­me kes­kel­lä on jos­kus vai­kea ta­ju­ta, mi­ten ää­rim­mäi­sen an­ka­raa elä­mä saat­toi ol­la vain nel­jä su­ku­pol­vea sit­ten. Kul­ku­tau­tei­hin ja näl­kään kuol­tiin. Lap­sia ja van­huk­sia myy­tiin huu­to­lai­sik­si. Se sai vai­vai­sen hoi­toon­sa, joka vaa­ti vä­hi­ten mak­sua huu­det­ta­vas­ta. Kai huu­ta­ja miet­ti myös mie­les­sään, min­kä ver­ran vai­vai­ses­ta voi­si ol­la hyö­tyä.

Po­ris­ta ko­toi­sin ole­va TM Ol­li-Pek­ka Mä­ki­nen on elä­ke­päi­vil­lään kiin­nos­tu­nut kir­joit­ta­mi­ses­ta ja su­ku­his­to­ri­as­ta. Hä­nen isoi­sän­sä isä oli ol­lut huu­to­lais­poi­ka. Ro­maa­nis­sa po­jan van­hem­mat kuo­le­vat la­van­tau­tiin ja kuu­si­vuo­ti­aan kat­sot­tiin kel­paa­van jo pai­me­nek­si. Setä ot­ti hoi­taak­seen kak­si pie­nem­pää si­sa­rus­ta. Isän­tä, joka To­bi­ak­sen huu­si, oli juop­po ja vä­ki­val­tai­nen. Köy­del­lä hak­kaa­mi­nen oli ar­ki­päi­vää, ruo­ka sitä mitä muil­ta jäi. Öi­sin isän­tä saat­toi pa­kot­taa po­jan kort­ti­pe­li­ka­ve­rik­seen.

Ap­ri­koin mie­les­sä­ni, mi­hin noin vä­ki­val­tai­ses­ti koh­del­tu lap­si yli­pää­tään pys­tyy, mut­ta kyl­lä­hän ruu­miil­li­nen ku­ri­tus on ol­lut yleis­tä ja jos­kus ai­van ää­rim­mäis­tä pa­hoin­pi­te­lyä. Huu­to­lais­ten ka­ma­laa koh­te­lua on myös do­ku­men­toi­tu, mut­ta Mä­ki­nen on käyt­tä­nyt pal­jon mie­li­ku­vi­tus­ta To­bi­ak­sen vai­hei­den ku­vaa­mi­seen. To­si­poh­jais­ta­kin ai­neis­toa hä­nel­lä on isoi­soi­säs­tään on ol­lut.

To­bi­as oli ko­toi­sin Söör­mar­kus­ta. Pa­him­mis­ta si­joi­tus­pai­kois­taan hän kar­ka­si ja sel­viy­tyi hal­ki met­sien Me­ri­kar­vi­al­le saak­ka. Ei­kä isän­tä­vä­ki kaik­ki­al­la ol­lut yh­tä ka­ma­laa. Esi­mer­kik­si Puo­dan tor­pas­ta Kel­lah­del­ta po­jal­le jäi hy­viä muis­to­ja. Mie­hen kir­joi­hin ja ren­gik­si To­bi­as kel­pa­si rip­pi­kou­lun käy­ty­ään. Rip­pi­kou­luun pää­syä vai­keut­ti se, et­tä hän, erään­lai­nen pa­ko­lai­nen, ei ol­lut käy­nyt lu­ku­si­joil­la eli kin­ke­reil­lä. Mut­ta lop­pu hy­vin kaik­ki hy­vin: To­bi­ak­ses­ta kas­voi kun­non nuo­ru­kai­nen ja hän pa­la­si syn­nyin­si­joil­leen Söör­mark­kuun ja löy­si vie­lä si­sa­ruk­sen­sa­kin.

Ker­to­mus kat­taa vuo­det 1860–1876. Hyvä his­to­ri­an­tun­te­mus nä­kyy te­ok­ses­sa. Al­ku­si­vun kart­ta on täyn­nä tut­tu­ja pai­kan­ni­miä: Söör­mark­ku, Noor­mark­ku, Kel­lah­ti, Lyt­ty­lä, Ah­lai­nen jne. Rep­lii­kit ovat eh­taa Po­rin mur­ret­ta, enim­mäk­seen har­vi­nai­sen ai­toa ja se­koit­tu­ma­ton­ta. Ki­ä­li­kor­va iloit­tee!

Mai­ja­lii­sa Mat­ti­la ali­as Kröön­ruus­ka