San­na Jääs­ke­läi­nen

An­na Hal­ls on kat­ta­nut haas­tat­te­lu­het­keä var­ten ai­hee­seen so­pi­van tee­tar­joi­lun. Pan­nu­mys­syn al­la kan­nus­sa on rans­ka­lai­sen Ma­ri­a­ge Frère­sin Earl Grey Pa­ris -tee­tä, jo­hon so­pii se­koit­taa ete­lä­rans­ka­lais­ta la­ven­te­li­hu­na­jaa. An­na kaa­taa tee­tä As­te­rix-mu­kiin ja ker­too ole­van­sa yleen­sä lä­hi­ruo­kaih­mi­nen.

– Nämä Rans­kas­ta mu­ka­na­ni tuo­mat elin­tar­vik­keet oli­vat siel­lä lä­hi­ruo­kaa. Ja tuo­vat sa­mal­la tuu­lah­duk­sen Ete­lä-Rans­kaa tän­ne suo­ma­lai­seen syk­syyn, hän sa­noo.

An­na Hal­ls pa­la­si ke­vääl­lä Po­riin vie­tet­ty­ään vuo­den ja seit­se­män kuu­kaut­ta tai­tei­li­ja­re­si­dens­sis­sä suo­ma­lais­ten Lii­sa ja Rei­jo Jo­ro­sen maa­ti­lal­la. Do­mai­ne du So­leil eli au­rin­gon­pais­teen tila on tai­de­me­se­naat­tei­na tun­ne­tun pa­ris­kun­nan maa­ti­la Lor­gu­es'n pik­ku­kau­pun­gin lä­hel­lä, noin sata ki­lo­met­riä Niz­zas­ta luo­tee­seen. Jo­ro­set ovat kut­su­neet sin­ne tai­tei­li­joi­ta asu­maan ja luo­maan tai­det­ta jo vuo­sien ajan.

– It­sel­le­ni tämä ti­lai­suus tuli eteen sat­tu­mal­ta. Ys­tä­vien kan­nus­ta­ma­na hain re­si­dens­siin. Kun pää­tös tuli, meni kui­ten­kin puo­li­tois­ta vuot­ta jär­jes­te­lyis­sä, en­nen kuin minä, mie­he­ni ja kak­si koi­raam­me muu­tim­me, An­na ker­too.

– Oli syys­kuu 2023, kun saa­vuim­me kuu­maan Pro­ven­ceen. Oli jän­nä tun­ne, kun kä­ve­lin ky­län ku­jia koi­rien kans­sa ja ta­ju­sin, et­tä tääl­lä ku­kaan ei tun­ne mi­nua. Mikä va­pau­den tun­ne!

An­na tart­tui heti töi­hin ja al­koi ikuis­taa mai­se­maa ja maa­ti­lan eläi­miä.

– En­si­vai­ku­tel­ma on ai­na tär­kein­tä. Ihas­tuin heti esi­mer­kik­si olii­vi­tar­hoi­hin ja ha­lu­sin tal­len­taa tun­teet, jot­ka niis­tä mi­nul­le syn­tyi­vät.

Kukkivat mantelipuut olivat taiteilijalle mieluisa aihe.

Kukkivat mantelipuut olivat taiteilijalle mieluisa aihe.

An­na Hal­ls sa­noo, et­tä Rans­kas­sa asu­mi­nen oli hie­no ko­ke­mus myös sik­si, et­tä hän sai tu­tus­tua Jo­ro­sen pa­ris­kun­taan.

– Heis­tä tuli mi­nul­le tosi tär­kei­tä ih­mi­siä. On hie­noa, et­tä on hei­dän kal­tai­si­aan ih­mi­siä, jot­ka ar­vos­ta­vat ja kan­nus­ta­vat tai­tei­li­joi­ta ja os­ta­vat te­ok­sia. Kun suo­ma­lai­set ys­tä­vä­ni kä­vi­vät ky­läs­sä, he pää­si­vät heti mu­kaan maa­ti­lan hom­miin ja osal­li­sik­si sii­tä ilos­ta, jota siel­lä koin. Hy­vät asi­at tuot­ta­vat hy­viä asi­oi­ta, sen opin siel­lä, An­na sa­noo.

Rans­ka­lai­nen elä­mä­ni­lo, joie de viv­re, ilah­dut­ti An­naa. Hän ker­too, et­tä toi­saal­ta rans­ka­lai­set ovat hy­vin­kin tark­ko­ja.

– He esi­mer­kik­si ar­vos­ta­vat kult­tuu­ri­mai­se­maa, ei­kä tei­tä saa teh­dä mi­hin vaan. Yli­pää­tään he ovat yl­pei­tä ko­ti­seu­dus­taan ja pai­kal­li­sis­ta tuot­teis­taan. It­sel­le­ni­kin tu­li­vat tu­tuk­si vii­nin­tuot­ta­jat, puu­tar­hu­rit ja lei­pu­rit.

Taiteilija Anna Halls tuo Etelä-Ranskassa tekemiään maalauksia näyttelyyn P-galleriaan. Työhuoneella otetussa kuvassa Annan sylissä on Nöpö-koira. Kuva: Sanna Jääskeläinen

Taiteilija Anna Halls tuo Etelä-Ranskassa tekemiään maalauksia näyttelyyn P-galleriaan. Työhuoneella otetussa kuvassa Annan sylissä on Nöpö-koira. Kuva: Sanna Jääskeläinen

Pro­ven­cen au­rin­gon al­la An­na Hal­ls ym­mär­si, mi­ten imp­res­si­o­nis­tit ai­koi­naan ihas­tui­vat mai­se­maan. Mi­ten vaik­ka­pa Paul Cézan­ne viet­ti lä­hes koko elä­män­sä tut­kien va­lon vaih­te­lua vuo­ren rin­teel­lä tai Vin­cent van Gogh ihas­tui Ar­le­sin vä­rei­hin.

An­na Hal­l­sin työ­huo­neen sei­näl­lä on nyt ko­ko­el­ma Ete­lä-Rans­kan in­noit­ta­mia maa­lauk­sia, muun mu­as­sa pos­su, vuo­hi, ka­no­ja, he­vo­sia, man­te­li­pui­ta ku­kas­saan. Pian ne ri­pus­te­taan po­ri­lai­sen P-gal­le­ri­an sei­nil­le, sil­lä An­nan näyt­te­ly avau­tuu per­jan­tai­na.

Hän piti myös Rans­kas­sa noin vuo­si sit­ten näyt­te­lyn Lour­gu­es'n Mai­son du Tou­ris­mes­sa.

– Ha­lu­sin, et­tä mi­nul­la on myös siel­lä tai­teel­li­nen ta­voi­te. Oli iha­naa, kun Pori tuli siel­lä tun­ne­tuk­si, sil­lä ys­tä­vi­ä­ni kävi näyt­te­lyä kat­so­mas­sa. Osa siel­lä ol­leis­ta te­ok­sis­ta tu­lee esil­le myös Po­riin.

Te­os­ten ai­heek­si luon­to aset­tui kuin it­ses­tään.

– Puut, tun­tui kuin ne oli­si­vat ol­leet ys­tä­viä, ne ovat niin kie­mu­rai­sia, vah­vo­ja ja täyn­nä ka­rak­tää­riä. Sa­moin maa­ti­lan eläi­met, ko­dik­kaas­ta kaa­kat­ta­vat ka­nat työ­huo­nee­ni ul­ko­puo­lel­la ja kuk­ko, jon­ka kie­ku­mi­seen oli iha­na he­rä­tä. Maa­seu­dun rau­han rik­koi­vat vain aa­sien huu­to, kuk­ko­jen kie­ku­mi­nen ja ke­säl­lä si­rit­tä­vät kas­kaat. Ää­ni­mai­se­mal­la on siel­lä iso mer­ki­tys.

Anna Hallsin puoliso Juha Niemi sekä perheen koirat Nuppu ja Nöpö Cannet de Mauresin luonnonpuistossa. Kuva: Anna Halls

Anna Hallsin puoliso Juha Niemi sekä perheen koirat Nuppu ja Nöpö Cannet de Mauresin luonnonpuistossa. Kuva: Anna Halls

Rei­lu puo­li­tois­ta vuot­ta on pit­kä ai­ka ol­la pois­sa ko­toa. An­na poh­tii, et­tä jos oli­si nuo­rem­pi, oli­si saat­ta­nut jää­dä Rans­kaan.

– Mut­ta täs­sä iäs­sä aloin ikä­vöi­dä Po­riin. Kun mie­he­ni työ muut­tui lä­hi­työk­si, oli ai­ka pa­la­ta.

Po­riin he pa­la­si­vat tou­ko­kuus­sa. Pa­luus­ta oli on­nel­li­sin per­heen toi­nen koi­ra, lab­ra­do­rin­nou­ta­ja Nup­pu, sil­lä Rans­kas­sa oli ke­säl­lä to­del­la kuu­maa, jopa 40 as­tet­ta.

Kuu­maan il­maan so­pi­va tai­teel­li­nen työs­ken­te­ly ta­pah­tui si­sä­ti­lois­sa, il­mas­toin­nin al­la. An­na in­nos­tui kir­jo­mi­ses­ta. Hän näyt­tää Points de bro­de­rie -mal­li­kir­jaa, jon­ka peh­meil­le si­vuil­le hän on har­joi­tel­lut 54 eri pis­toa kau­nii­na ku­vi­oi­na.

Ete­lä-Rans­kas­ta jäi kä­teen pal­jon.

– Tämä oli mie­le­tön mah­dol­li­suus pääs­tä ko­ke­maan sel­lais­ta, mitä ei muu­ten ole help­po to­teut­taa. Kun vie­lä pää­si pu­hu­maan ja op­pi­maan li­sää rans­kaa, se oli mi­nul­le ihan täy­del­li­nen paik­ka, An­na sa­noo.

Hän naut­tii nyt elä­mäs­tä Po­ris­sa, te­kee opet­ta­jan töi­tä ja tai­det­ta.

– Ai­on jää­dä eläk­keel­le tam­mi­kuun alus­sa ja voi löy­tää li­sää ti­laa luo­val­le te­ke­mi­sel­le. Rans­kan an­si­os­ta tai­teen te­ke­mi­nen kiin­nos­taa mi­nua eh­kä enem­män kuin kos­kaan. Nau­tin, sil­lä asi­at ovat juu­ri nyt to­del­la hy­vin.

Anna Hallsin teos Les Maneousin hevoset.

Anna Hallsin teos Les Maneousin hevoset.

An­na Hal­ls: Maa­lauk­sia, pii­rus­tuk­sia, kir­jon­taa

Näyt­te­ly 17.10.–2.11.2025 P-gal­le­ri­as­sa, Yr­jön­ka­tu 3, Pori. Avoin­na ke-pe 14-18, la-su 12-16. Gal­le­ria on Po­rin Tai­tei­li­ja­seu­ran. An­na Hal­ls on seu­ran va­ra­pu­heen­joh­ta­ja. Hän on it­se pai­kal­la näyt­te­lys­sä pe-su 24.-26.10. ja pe-su 31.10.–2.11.