Huhtala: Porissa päätetään, kenelle kaupunki kuuluu
Kiristynyt talvipakkanen paukkuu nurkissa tätä kolumnia kirjoittaessani. Takkaa tulee lämmitettyä aamuin illoin, ja ulkona liikutaan vain pakolliset siirtymät. Moni meistä voi vetäytyä sisälle lämpimään – mutta kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole.
Porissakin on ihmisiä, jotka aamulla asumispäivystyksen sulkeuduttua joutuvat lähtemään etsimään suojaa päiväksi, kuka mistäkin. Aiemmassa työssäni kohtasin asunnottomuutta päivittäin. Oli sydäntä raastavaa ohjata ihmisiä pakkaseen, tietäen, ettei tarjolla ollut muuta vaihtoehtoa.
Samaan aikaan pakkasen paukkuessa Porissa valmistellaan kaupungin asuntopoliittista ohjelmaa. Se on asiakirja, joka tulee aikanaan kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi, ja jossa päätetään linjoista, joilla kaupunki vastaa asumisen tarpeisiin pitkällä aikavälillä. Ohjelmassa määritellään tavoitteet ja keinot kohtuuhintaisen asumisen varmistamiseen, erilaisten asuntokuntien tarpeisiin, asuinalueiden eritymisen ehkäisyyn, mutta myös asunnottomuuden kysymyksiin. Asuminen ei ole vain rakentamista, vaan perusta turvalliselle arjelle ja yhdenvertaisuudelle.
Asunto on ihmisoikeuskysymys. Talvella asunnottomuus ei ole abstrakti yhteiskunnallinen ilmiö, vaan konkreettinen kysymys hengissä pysymisestä. Olen kiitollinen siitä, että Porin kaupunki yhdessä hyvinvointialueen kanssa löysi yhteisen ymmärryksen Palvelupiste Lissun rahoituksesta. Lissun toiminta mahdollistaa sen, että pakkasten paukkuessa ainakin arkipäivisin on paikka, jonne asunnoton ihminen voi mennä asumispäivystyksen sulkeuduttua.
Valtuustossa kuuluu harvoin niiden ääni, joiden arki on kaikkein haurainta. Juuri siksi päätöksenteossa on huomioitava myös ne, jotka eivät itse jaksa tai pysty pitämään ääntä. Asuntopoliittisen ohjelman tehtävä on luoda edellytykset turvalliselle asumiselle eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Kun pakkanen kiristyy, yhteiskunnan vastuu ei saa jättää ketään kylmäksi.
Johanna Huhtala
Kaupunginvaltuutettu (sd.), Pori

