Vahvaa ja vakuuttavaa piinaa
Porin Teatterin Piina näytelmä on vavahduttava syväsukellus mielen lohduttomiin synkkiin vesiin.
Tarja Tiilimäki
Stephen Kingin romaaniin Misery 1987 (suom. mm. tuska ja kärsimys) perustuva ja William Goldmanin kirjoittama näytelmä Piina on psykologinen trilleri, jonka toteutus Porin Teatterin Pienellä näyttämöllä hipoo täydellisyyttä.
Kyseessä on monitasoinen tarina, entisen sairaanhoitajan Annien, Mirva Tolppanen ja kirjailija Paulin, Vesa Haltsonen kohtaamisesta, josta kehkeytyy varsinainen kissa ja hiiri leikki, jossa henkinen ja fyysinen väkivalta näyttäytyvät kaikessa karmeudessaan.
Tapahtumaketju käynnistyy siitä, että menestynyt kirjailija ajaa lumimyrskyssä pöpelikköön ja loukkaantuu pahasti. Annie pelastaa kirjailijan ja hoitaa tätä syrjäisellä maatilallaan. Ilmenee, että Annie on Paulin ykkösfani. Hyvin pian paljastuu myös, että Annie on pakkomielteisyydessään henkisesti epävakaa ja toimissaan ja arvaamaton; väkivaltainen. Paul tajuaa olevansa täysin Annien armoilla.
Paulin varsinainen piina käynnistyy, kun Annielle selviää, että hänen menestysromaanisarjansa viimeisessä osassa Annien palvoma sankaritar Misery kuolee. Annie pakottaa Paulin kirjoittamaan version, jossa Misery palaa elämään. Paulin on kirjoitettava henkensä edestä.
Hetkittäin Paulin ja Annien elo vaikuttaa jopa auvoisalta. Mutta jo seuraavassa hetkessä Paulin toivo pelastumisesta valuu hukkaan. Psykologisesti taitavasti rakennettu kokonaisuus paiskii myös katsojaa tunnetilasta toiseen; jopa jonkinasteista sääliä Annieta kohtaan.
Haltsosen ja Tolppasen kohdalla ei voi puhua enää pelkästään roolisuorituksista, vaan he ovat uineet metodinäyttelemisen suomin keinoin esittämiensä ihmisten nahkoihin. Intensiivistä ja luonnollista eläytymistä, jossa on mukana myös ripaus hienovaraista komiikkaa.
Haltsosen säveltämä musiikki hiipii tajuntaan. Se tukee kerrontaa ja flirttailee ilmeisen tarkoituksellisesti esimerkiksi Syvä joki -elokuvan tunnelmien kanssa. Tuomo Aittan ohjaus on veitsenterävää ja dramaturgisesti tasapainoista.
Esityksen lavastus on minimalistinen ja kokonaistunnelmaa tukeva. Etenkin kirjansivuilla tapetoituina liikkuvat rakenteet ovat paljon puhuvia.
Piina ei paljon jätä toivomisen varaa. Tosin katsojaa piinataan siinä määrin, että loppukohtauksen tekoveri on ehkä jo liikaa, jopa kiusallista.
Syystäkin teatteri muistuttaa, ettei esitys sovellu alle 13-vuotiaille tai herkille katsojille.
INFO------------
PIINA
Teksti: William Goldman
Suomennos: Timo Mikkola
Ohjaus: Tuomo Aitta
Ensi-ilta Porin Teatterin pienellä näyttämöllä 10.11.2022