Elii­sa Hols­tik­ko-Oja­sel­la ja Ris­to Oja­sel­la on keit­ti­ön­pöy­dän ää­res­sä omat paik­kan­sa. Kun yh­teis­tä mat­kaa on ta­ka­na 52 vuot­ta, ih­mi­sel­lä saa jo ol­la vä­hän urau­tu­nei­ta ta­po­ja. Urau­tu­mis­ta on ha­vait­ta­vis­sa myös ko­ti­töi­den sa­ral­la: Elii­sa keit­tää aa­mu­puu­ron, Ris­to tis­kaa kat­ti­lan, Elii­sa mak­saa las­kut ja Ris­to ajaa au­toa, Elii­sa pyyh­kii pö­lyt, Ris­to jär­jes­te­lee ta­va­rat.

Kun Elii­sa ja Ris­to ta­pa­si­vat toi­sen­sa, he oli­vat vas­ta lu­ki­o­lai­sia. Ris­to kävi Tam­pe­reen klas­sil­lis­ta Ly­se­o­ta, joka oli sii­hen ai­kaan poi­ka­kou­lu. Kak­si vuot­ta nuo­rem­pi Elii­sa opis­ke­li Tam­pe­reen yh­teis­ly­se­os­sa. Elet­tiin 1960-lu­kua.

En­si­koh­taa­mi­nen ta­pah­tui opis­ke­li­ja­hi­pois­sa, jon­ne mo­lem­mat oli­vat on­nis­tu­neet li­vah­ta­maan si­sään alai­käi­si­nä: Elii­sa ys­tä­vän­sä iso­sis­kon pa­pe­reil­la ja Ris­to it­se­var­mas­ti si­sään kä­vel­len.

Ojaset asuvat Ulvilassa, ja ovat olleet eläkkeellä jo vuosikymmenen ajan. Risto eläköityi Satakunnan Taidetoimikunnan pääsihteerin tehtävistä, ja Eliisalla on takanaan pitkä ura toimittajana. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Elii­sa ihas­tui vaa­le­a­tuk­kai­sen Ris­ton ryh­dik­kää­seen ole­muk­seen. Ris­to puo­les­taan lait­toi mer­kil­le, et­tä Elii­sa oli ikäi­sek­seen var­sin vii­sas ja it­se­näi­ses­ti ajat­te­le­va, kau­nis tyt­tö.

Sinä il­ta­na Ris­to saat­toi Elii­san tä­män ko­ti­o­vel­le. Uu­det tref­fit so­vit­tiin seu­raa­val­le vii­kol­le kah­vi­laan. Mut­ta oli pie­nes­tä kiin­ni, et­tei oras­ta­va ihas­tus oli­si päät­ty­nyt sii­hen.

– Mi­nun mie­les­tä­ni olim­me so­pi­neet tref­fit Stock­man­nin kah­vi­laan, jos­sa ta­pa­sin käy­dä ka­ve­rei­de­ni kans­sa. Ris­ton mie­les­tä olim­me so­pi­neet ne Raa­ti­huo­neen kah­vi­laan, jos­sa hän ta­pa­si käy­dä ka­ve­rei­neen. Niin­pä is­tuim­me mo­lem­mat yk­sin eri kah­vi­lois­sa ja luu­lim­me, et­tä toi­nen teki oha­rit, Elii­sa ker­too.

Nuo­ri­pa­ri oli kui­ten­kin jää­nyt sen ver­ran tois­ten­sa mie­leen, et­tä he kep­lot­te­li­vat it­sen­sä tois­ta­mi­seen si­sään sa­mal­le klu­bil­le, jon­ne ikä ei riit­tä­nyt. Täl­lä ker­taa se kan­nat­ti.

Nuoret ja onnelliset kuvattuna Näsijärvellä 70-luvulla. KUVA: OJASTEN KOTIALBUMI

Puo­len vuo­den seu­rus­te­lun jäl­keen Ris­to kosi Elii­saa Sak­sas­sa Tim­men­dor­fer Stran­din kyl­py­lä­paik­ka­kun­nal­la, jos­sa Elii­sa oli ke­sä­töis­sä. Ra­hat riit­ti­vät juu­ri ja juu­ri sor­muk­siin, jot­ka ovat sor­mis­sa edel­leen.

– Sor­muk­set mak­soi­vat yh­teen­sä 40 D-mark­kaa. Minä mak­soin ne ke­sä­työ­ra­hois­ta­ni, ja Suo­mes­sa Ris­to mak­soi ne mi­nul­le ta­kai­sin Suo­men ra­has­sa, Elii­sa muis­te­lee.

Ko­tiin il­moi­tet­tiin iloi­sia uu­ti­sia pos­ti­kor­til­la.

Tal­vi­häi­tä vie­tet­tiin pari vuot­ta myö­hem­min, kun Elii­sa oli täyt­tä­nyt 20 vuot­ta, eli tul­lut tuon ajan mit­ta­puun mu­kaan täy­si-ikäi­sek­si. Pari vi­hit­tiin Tam­pe­reen Tuo­mi­o­kir­kos­sa, ja juh­lia vie­tet­tiin Hä­meen­ka­dul­la si­jain­nees­sa ra­vin­to­las­sa.

Mor­si­a­men it­se­teh­ty puku oli pe­rin­teis­tä poik­ke­a­va. Sii­hen kuu­lui­vat val­koi­set, pit­kä­lah­kei­set hou­sut ja pit­kä, val­koi­nen tak­ki. Pääs­sään mor­si­a­mel­la oli äi­din virk­kaa­ma val­koi­nen pit­si­mys­sy.

Eri­lais­ta oli se­kin, et­tä hää­mars­si­na kuul­tiin Prin­ses­sa Ruu­su­nen. Tuo­hon ai­kaan sen soit­ta­mis­ta kir­kos­sa vä­hän kri­ti­soi­tiin, kos­ka ky­sees­sä oli elo­ku­va­mu­siik­ki. Elii­sa ja Ris­to ar­ve­le­vat ol­leen­sa en­sim­mäi­siä pa­ris­kun­tia, joil­le kap­pa­le soi­tet­tiin Tam­pe­reen tuo­mi­o­kir­kos­sa hää­mars­sik­si.

Oja­set oli­vat tien­rai­vaa­jia myös van­hem­pi­na. Vuon­na -71, kun pa­ris­kun­nan esi­koi­nen syn­tyi, uu­si laki mah­dol­lis­ti isien osal­lis­tu­mi­sen syn­ny­tyk­seen. Ris­to muis­taa, et­tä mies neu­vo­las­sa oli to­ti­nen paik­ka kä­ti­löil­le­kin. Van­hem­pi kä­ti­lö koh­te­li hän­tä jopa pen­se­äs­ti.

Tuo­reen isän iloa ei voi­nut mi­kään kui­ten­kaan vie­dä. Hän pin­kai­si sai­raa­lal­ta juos­ten ker­to­maan Elii­san van­hem­mil­le, et­tä ”tyt­tö tuli!” Anop­pi ku­vai­li mie­hen ol­leen kuin on­nes­ta se­kai­sin.

Pitkä avioliitto vaatii tahtoa ja sitoutumista, mutta myös sitä, että tykkää toisesta kauheasti, Ojaset pohtivat. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Oja­set ovat käy­neet pa­ris­kun­ta­na pit­kän tien. Ny­ky­ään he asu­vat Ul­vi­las­sa, ja ovat ol­leet eläk­keel­lä jo vuo­si­kym­me­nen ajan. Ris­to elä­köi­tyi Sa­ta­kun­nan Tai­de­toi­mi­kun­nan pää­sih­tee­rin teh­tä­vis­tä, ja Elii­sal­la on ta­ka­naan pit­kä ura toi­mit­ta­ja­na. Lap­sia heil­lä on nel­jä, ja lap­sen­lap­sia yh­dek­sän.

Puo­li­vuo­si­sa­taa yh­des­sä ol­leil­ta on hyvä ky­syä, vaa­tii­ko pit­kä avi­o­liit­to pal­jon tah­don­voi­maa ja lu­jaa luon­net­ta.

– Luon­net­ta, si­tou­tu­mis­ta ja kyl­lä si­tä­kin, et­tä tyk­kää toi­ses­ta kau­he­as­ti. Myrs­kyi­säm­män rii­dan jäl­keen on tah­to­mis­ta­kin tar­vit­tu, et­tä on tah­dot­tu so­pia ja sel­vit­tää asi­at, Elii­sa luon­neh­tii.

Ris­to nyö­kyt­te­lee. Hän ko­ros­taa, et­tä tun­neyh­teys on poh­ja kai­kel­le. Il­man tun­tei­ta oli­si vai­kea si­tou­tu­a­kaan. Ja vaik­ka per­hee­seen syn­ty­vät lap­set­kin li­sää­vät on­nel­li­suut­ta, lop­pu­jen lo­puk­si kah­den­vä­li­nen suh­de on se, mikä pi­tää avi­o­lii­ton ka­sas­sa.

Yh­tei­set har­ras­tuk­set ja mie­len­kiin­non­koh­teet ovat ol­leet Elii­sal­le ja Ris­tol­le ai­na tär­keä yh­dis­tä­vä te­ki­jä. He ovat esi­mer­kik­si van­nou­tu­nei­ta Ita­li­an­kä­vi­jöi­tä. Saa­pas­val­ti­os­ta löy­tyy enää vain kol­me maa­kun­taa, jos­sa he ei­vät ole vie­rail­leet.

Mat­ko­ja pa­ris­kun­ta on teh­nyt 80-lu­vul­ta as­ti, jos­kus use­an­kin vuo­des­sa. Mat­kus­te­lun li­säk­si kiel­ten opis­ke­lu sekä lu­ke­mi­nen ovat mo­lem­pien in­to­hi­mo.

Elii­sa ja Ris­to ovat viih­ty­neet yh­des­sä hy­vin sen­kin jäl­keen, kun lap­set ovat len­tä­neet pe­säs­tä. Edel­leen heil­lä on haus­kaa, ja ar­keen löy­tyy huu­mo­ria.

Vaik­ka ikää on ker­ty­nyt, pa­ris­kun­ta ko­kee it­sen­sä mie­lel­tään nuo­rek­si. Vie­lä­kin he in­nol­la odot­ta­vat, mitä tar­jot­ta­vaa elä­mäl­lä on seu­raa­vak­si. Ai­na­kin yh­tei­nen mat­ka Lis­sa­bo­niin, joka koit­taa en­si syk­sy­nä.

Toi­mit­ta­ja: Pau­lii­na Vil­pak­ka