Anjan, Armin ja Kyllikin talven puut on jo tehty
Ei puun kaataminen ole vaikeaa, kun ottaa huomioon turvallisuustekijät ja suunnan mistä sahaa. Sähkövatkaintakin voi käyttää väärin.
Anne Hievanen
Jos asuu Huittisten Vampulassa ja ajaa Rutavan-tietä kevättalvella tai myöhemmin syksyllä, moottorisahan ääneltä voi tuskin välttyä. Kanta-asukkaat tietävät, että oman kylän ”seniorilikat” Anja, Armi ja Kyllikki pistävät taas puita joko nurin tai palasiksi.
– Asumme kaikki niin tien vieressä että ihme on, jos ohikulkijat eivät näe ja kuule että puuta sahataan ja halkoja hakataan.
Anja Vihersalo, 69, Armi Kaunisto, 70, ja Kyllikki Saari, 89, saivat tänäkin keväänä kukin sauna- ja lämmityspuunsa tehdyksi omalla kotitontilla, ja urakkaa voi jatkaa tarvittaessa myöhemmin syksyllä.
– Aina tämä punttisalin ja patjalla makkaamisen voittaa ja samalla näkkee kättensä jäljet, Armi Kaunisto päästelee.
Vampulan kolmikon aika kuluu liki samassa, missä naisten aika muutenkin. Kutovat villasukkia, seuraavat maailman menoa ja pyyhkivät pölyt lasikaapin paremmista kupeista. Jotain eroa heistä silti löytyy ”norminaisiin” verrattuna.
Pitkälle ei päästä joulusta, kun Anjan, Armin ja Kyllikin sisäinen vaisto ilmoittaa nestekierron alkavan puissa tuota pikaa. Silloin on pantava töpinäksi!
Puut on kaadettava huhtikuun loppuun mennessä ja seuraavan kerran syys–lokakuussa riippuen syksystä.
"Ei tämä ole meille pakkotyötä", Kyllikki, Anja ja Armi sanovat. Me nautimme tästä.
Mitenkäs se oli teidän kotona aikoinaan, opettiko isä puukon ja sahan käyttöä myös tyttölapsilleen?
– Kyllä opetti, me oltiin silloin vasta 5-vuotiaita, nauravat naiset pihatuoleissaan.
Oppivat senkin, miten puu kaadetaan ja mihin kohtaan on tehtävä kolo, jotta puu kaatuu haluttuun suuntaan.
Tutuksi tulivat lapsuudessa myös: oksiminen, puun katkominen ja halkojen hakkaaminen kirveellä.
– Kirveen kanssa pitää olla sinut, Kyllikki tietää.
”Kun homman oppii, kirveen terä osuu vaistomaisesti samaan kohtaan.”
Nyt ihan herkistyy. Anja kertoo, miten sai moottorisahan isältään lahjaksi kolme vuosikymmentä sitten. Tytär perusti omaa kotia Turun suunnalla ja tontin raivauksessa tarvittiin kunnon sahaa. Vuosikymmen sitten Anja muutti Vampulaan Loimijoen varteen, ja tontilla kasvaa paljon puita. Isältä saatu saha eli aikansa ja Anja osti tilalle uuden. Samoin tekivät Armi ja Kyllikki. Talven lämmityspuut ja saunapuut naiset hankkivat näet pääosin omilta tonteiltaan, tai ostaen rankoina.
Armi osti moottorisahan nimipäivälahjaksi itselleen kymmenen vuotta sitten. Vuosi sitten juhlittiin 70-vuotisjuhlia ja lahjarahoja käytettiin akkukäyttöiseen moottorisahaan.
Mitä teki Kyllikki? Hän marssi kauppaan ja halusi ostaa 80-vuotispäivän tienoilla sähkösahan. Arkuus kaiveli asiakkaan rinnassa.
– Myyvätkö näin vanhalle naiselle sähkösahaa?
Myyjät olivat liikkeessä tuttuja, ja kaupat tehtiin.
– Eikä papereita kysytty ollenkaan, Kyllikki nauraa.
Isä opetti Kyllikin käyttämään kirvestä jo viisivuotiaana. Taito on tallessa.
Melkoisia naisia ovat nämä Vampulan puunkaatajat, mutta metsureiksi heitä ei saa kutsua.
– Metsuri on ammattinimike, johon meitä ei sovi sotkea.
Vapaaherran päiviä kolmikko on ehtinyt viettää jo hyvän tovin.
Kaikilla on takana pitkä työura. Armi toimi hammashoitajana, Anja hoitajana lastensuojelulaitoksessa ja Kyllikki oli kodinhoitajana kaikkien tuttu.
Miten hersyvällä huumorilla ladatut ystävykset rentoutuvat? Pelkkää työtäkö ovat päivät eläkkeellä?
Mitä vielä. Vähintään lauantaisin Armi pistää tanssiksi Vuorenmaan Seuratalossa. Kellohame heilahtaa ja kuten usein käykin, tanssipari voi jutella kahden tanssin aikana, mistäpä muusta kuin – metsänhoidosta.
Satakunnan OKRA – Maatalousnäyttelyssä on tänä vuonna välivuosi. Mitenkähän on ensi kesänä, keksivätkö pyytää Anjaa, Armia ja Kyllikkiä tapahtumaan – esimerkiksi siitä, että kyllä seniorinainenkin voi haluta ostaa moottorisahan.

