Olen pit­kän lin­jan am­mat­ti­lai­nen, sil­lä en­nen oman yri­tyk­se­ni, Psy­ko­te­ra­pia Kris­ta Vep­sä Oy:n, pe­rus­ta­mis­ta tein rei­lut 20 vuot­ta alan töi­tä muun mu­as­sa Har­ja­val­lan sai­raa­lan nuo­ri­sop­sy­ki­at­ri­an osas­tol­la, nuo­ri­sop­sy­ki­at­ri­an po­lik­li­ni­kal­la, psy­koo­sik­li­ni­kal­la, Po­rin kau­pun­gin nuor­ten vas­taa­no­tos­sa ja myös ke­hi­tys­vam­mais­ten pa­ris­sa.

Alun­pe­rin val­mis­tuin si­sä­tau­tien ja ki­rur­gi­an sai­raan­hoi­ta­jak­si Po­rin Di­a­ko­ni­ao­pis­tos­ta. Sen jäl­keen jat­koin heti opis­ke­lua ja suo­ri­tin sai­raan­hoi­ta­jan AMK-tut­kin­non, jon­ka jäl­keen vie­lä las­ten ja nuor­ten mie­len­ter­veys­työn opin­not. Kog­ni­tii­vi­sen käyt­täy­mis­te­ra­pi­an psy­ko­te­ra­peu­tik­si val­mis­tuin Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­ta vuon­na 2020 ja aloi­tin lop­pu­vuo­des­ta psy­ko­te­ra­pi­a­työn yrit­tä­jä­nä toi­mi­ni­mel­lä. 2021 ke­säl­lä muu­tin yri­tys­muo­don osa­keyh­ti­ök­si.

Psy­ko­te­ra­peu­tin opin­toi­hin mi­nua in­nos­ti halu op­pia eri­lai­sia me­ne­tel­miä sii­hen, mi­ten psyyk­ki­siä häi­ri­öi­tä voi­daan täs­mä­hoi­taa. Ha­lu­sin myös ol­la mu­ka­na asi­ak­kaan hoi­dos­sa ja kun­tou­tuk­ses­sa ko­ko­nais­val­tai­ses­ti, muu­toin­kin kuin vain akuut­ti­vai­hees­sa.

Oman yri­tyk­sen pe­rus­ta­mis­ta en ole ka­tu­nut. Teen pal­jon töi­tä ja voin ol­la oman it­se­ni her­ra. Mi­nul­la oli oma toi­mi­ti­la Po­ris­sa, mut­ta ko­ro­na siir­si työn­te­on etäyh­teyk­siin ja sen jäl­keen olen teh­nyt työ­tä­ni pää­sään­töi­ses­ti etä­nä ko­to­na Ul­vi­las­sa. Po­rin työ­ti­la on vuok­rat­tu ul­ko­puo­li­sel­le.

Työs­ken­te­len am­ma­tin­har­joit­ta­ja­na Ter­veys­ta­los­sa Rau­man yk­si­kön alai­suu­des­sa. Siel­tä asi­ak­kaat tu­le­vat pää­sään­töi­ses­ti työ­ter­veys­huol­lon kaut­ta. Muu osa asi­ak­kais­ta on sel­lai­sia, jot­ka ovat Ke­lan tu­ke­mas­sa 1-3 vuo­den kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pi­as­sa tai mak­sa­ja­na voi ol­la myös va­kuu­tu­syh­tiö. On myös asi­ak­kai­ta, jot­ka mak­sa­vat käyn­nit ihan it­se.

Etäyh­teys­mah­dol­li­suu­det ovat mul­lis­ta­neet koko alan. Ai­kai­sem­min psy­ko­te­ra­peu­teis­ta oli kova pula, ja te­ra­peut­ti piti löy­tää omal­ta lä­hi­a­lu­eel­ta. Etäyh­tey­det ovat mah­dol­lis­ta­neet sen, et­tä te­ra­peut­ti voi fyy­si­ses­ti ol­la vaik­ka­pa Ro­va­nie­mel­lä. Esi­mer­kik­si mi­nul­la on suo­ma­lai­sia asi­ak­kai­ta, jot­ka asu­vat ul­ko­mail­la, kau­kai­sim­mat Aust­ra­li­as­sa, Ame­ri­kas­sa ja Ve­nä­jäl­lä.

Hoi­dan eri­lai­sia mie­len häi­ri­öi­tä laa­jal­la skaa­lal­la: ah­dis­tus­ta, ma­sen­nus­ta, pak­ko-oi­reis­ta häi­ri­ö­tä eli OCD:tä, elä­män krii­si­ti­lan­tei­ta, uni­on­gel­mia, syö­mis­häi­ri­öi­tä, eri­lai­sia per­soo­nal­li­suu­des­ta kum­pu­a­via haas­tei­ta, so­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den pel­koa ja jän­ni­tys­tä sekä vuo­ro­vai­ku­tuk­seen liit­ty­viä on­gel­mia. Jo pel­käs­tään tämä ny­kyi­nen maa­il­man­ti­lan­ne on tuo­nut mu­ka­naan pal­jon pel­koa, ah­dis­tus­ta ja yleis­tä tur­vat­to­muu­den tun­net­ta, sa­moin ta­lou­del­li­seen sel­viy­ty­mi­seen ja työt­tö­myy­teen liit­ty­vät haas­teet.

Psy­ko­te­ra­pi­as­sa mää­ri­tel­lään aluk­si on­gel­mat ja teh­dään hoi­to­suun­ni­tel­ma, jos­sa mää­ri­tel­lään hoi­to­me­ne­tel­mät, pie­nem­mät osa­ta­voit­teet ja lo­pul­li­nen pää­mää­rä. Ko­ke­nut psy­ko­te­ra­peut­ti osaa aset­taa asi­ak­kaan on­gel­mat mit­ta­suh­tei­siin, vaik­ka asi­ak­kaas­ta it­ses­tään saat­taa tun­tua, et­tä sei­nä on vas­tas­sa. An­nan myös pal­jon ihan käy­tän­nön vink­ke­jä, neu­vo­ja ja oh­jei­ta, mi­ten elä­mä voi jat­kua haas­teis­ta huo­li­mat­ta.

Mi­nul­la on pal­jon OCD-asi­ak­kai­ta, joi­den luo­na käyn myös ko­ti­käyn­neil­lä ja eri­lai­sis­sa ym­pä­ris­töis­sä. Asi­ak­kaan toi­min­ta­ky­vyn li­sää­mi­sek­si ja in­hi­mil­li­sen kär­si­myk­sen vä­hen­tä­mi­sek­si teem­me yh­des­sä al­tis­tus­har­joi­tuk­sia, jot­ka as­teit­tain al­tis­ta­vat sil­le pe­lol­le, mikä asi­ak­kaal­la on.

Roh­kai­sen ha­ke­maan apua jo en­nen kuin on­gel­mat kär­jis­ty­vät lii­an suu­rik­si ja al­ka­vat vai­kut­taa elä­män­laa­tuun. Psy­ko­te­ra­pi­a­käyn­nil­le tu­loa ei tar­vit­se jän­nit­tää ei­kä pe­lä­tä. Usein jo muu­ta­ma­kin käyn­ti­ker­ta voi tuo­da ison avun.

Ny­ky­jär­jes­tel­mäs­sä Ke­lan kor­vaa­maa kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pi­aa voi­daan asi­ak­kaal­le myön­tää 1-3 vuo­den ajak­si, mut­ta käy­tän­tö on osoit­ta­nut, et­tä ly­hy­em­pien­kin hoi­to­jak­so­jen kor­vaa­mi­nen oli­si tar­peel­lis­ta ja tu­li­si hal­vem­mak­si myös yh­teis­kun­nal­le. Li­säk­si Ke­lan kor­vaa­man te­ra­pi­an saa­mi­nen on var­sin vaa­ti­va ja kal­lis pro­ses­si, sil­lä sitä en­nen pi­tää it­se kus­tan­taa kak­si psy­ki­at­ri­käyn­tiä sekä kol­men kuu­kau­den hoi­to­suh­de. Tämä pu­dot­taa osan to­del­li­sis­ta avun tar­vit­si­jois­ta pois hoi­don ha­kup­ro­ses­sis­ta.

Kyn­nys psy­ko­te­ra­peu­tin pal­ve­lui­hin tur­vau­tu­mi­seen on on­nek­si vii­me vuo­si­na ma­dal­tu­nut. Ku­kaan ei ole suo­jas­sa uni­ver­saa­leil­ta, in­hi­mil­li­sil­tä on­gel­mil­ta. Eräs kir­jan kir­joit­ta­nut kol­le­ga­ni on vii­saas­ti sa­no­nut, et­tä on kol­hiin­tu­nei­ta ja enem­män kol­hiin­tu­nei­ta ih­mi­siä. Joil­la­kin vain on pa­rem­mat val­miu­det sel­viy­tyä kuin toi­sil­la.”

Teks­ti: Maa­rit Kaut­to