Maa­rit Kaut­to

Ul­vi­la­lai­sen oma­ko­ti­ta­lon au­to­tal­lis­sa syn­tyy haus­ko­ja kul­ku­pe­le­jä. Täl­lä het­kel­lä val­mii­na on upea ja vä­ri­käs rik­sa, joka he­rät­tää var­mas­ti huo­mi­o­ta asui­na­lu­een ka­duil­la. Kai­ken ta­ka­na on Sa­ka­ri Luo­to­nen, joka sai­ra­se­läk­keel­le jää­ty­ään ha­lu­si kä­sil­leen jo­ta­kin ”nyh­rää­mis­tä” ja päi­viin­sä ajan­ku­lua.

Sa­ka­ri jäi nis­ko­jen vuok­si sai­ra­se­läk­keel­le nel­jä vuot­ta sit­ten vals­saa­jan työs­tä. Hä­nel­lä on myös li­has­reu­ma.

– Nis­kat ovat huo­nos­sa kun­nos­sa, en­kä voi nos­taa mi­tään ras­kaam­paa. Omis­tan moot­to­ri­pyö­rän­kin, 1100-kuu­ti­oi­sen Hon­dan, mut­ta en pys­ty aja­maan sitä enää. Sik­si tyk­kään vär­kä­tä näi­tä kul­ku­pe­le­jä.

– Rik­san ai­hio löy­tyi suu­lin ta­kaa Eu­ras­ta. Me­nin sii­hen ta­loon vie­mään eräs­tä tois­ta veh­jet­tä, jon­ka olin ra­ken­ta­nut ja myy­nyt. Isän­tä näyt­ti mi­nul­le rik­saa ja se läh­ti heti vaih­to­kau­pas­sa mu­kaa­ni, on­nek­si oli pe­rä­kär­ry au­ton pe­räs­sä, Sa­ka­ri to­te­aa ja jat­kaa:

– Rik­sa oli täy­sin kap­pa­lei­na. Haa­lin sii­hen osia ro­mut­ta­moil­ta, pois­tin pol­ki­met ja asen­sin 1000-wat­ti­sen säh­kö­moot­to­rin sekä 48-volt­ti­sen li-ion-akun. Moot­to­rin ja akun si­joi­tin siis­tis­ti pen­kin al­le muo­vi­seen ka­las­tus­vä­li­ne­laa­tik­koon. Vai­mo aut­toi ver­hoi­lu­jen te­ke­mi­ses­sä. Eri­lai­sis­sa me­kaa­ni­sis­sa teh­tä­vis­sä mi­nul­la on usein apu­na ys­tä­vä­ni Juha-Pek­ka Ki­vi­nen.

– It­sel­le­ni olen ra­ken­ta­nut so­pi­van kor­kui­sen tuo­lin, jol­la is­tu­en voin vä­ker­rel­lä.

Rik­san värk­kää­mi­seen ku­lui yk­si tal­vi. Mi­tään pii­rus­tuk­sia ei Sa­ka­ril­la ol­lut apu­naan, vaan kaik­ki syn­tyi ereh­dys­ten ja ko­kei­lu­jen kaut­ta.

– Mon­ta ker­taa pu­rin ja tein uu­del­leen. Sel­lais­ta tämä on, et­tä kun yh­den osan saat pai­koil­leen, toi­nen ei sovi. Jos jo­tain osaa ei löy­dy ro­mut­ta­mol­ta tai mis­tään muu­al­ta­kaan, teen it­se. Kan­ta­pään kaut­ta kaik­ki pi­tää op­pia, Sa­ka­ri nau­raa.

Rik­sas­sa on kol­me vaih­det­ta eteen ja kol­me taak­se. Yh­del­lä akun la­tauk­sel­la pää­see 50 ki­lo­met­riä. Mak­si­mi­no­peus on sal­li­tut 25 ki­lo­met­riä tun­nis­sa.

Rik­sa on haus­ka kul­ku­vä­li­ne, mut­ta Sa­ka­ri ei ai­on ryh­tyä kus­kai­le­maan sil­lä tu­ris­te­ja, ku­ten Po­rin kes­kus­tas­sa ke­säl­lä jaz­zien ai­kaan ta­pah­tuu.

– En ole vie­lä päät­tä­nyt, mitä rik­sal­la teen. Saa­tan myy­dä­kin sen, jos joku on kiin­nos­tu­nut os­ta­maan.

Rik­san li­säk­si Sa­ka­ri on kun­nos­ta­nut nel­jä pap­pa­tun­tu­ria, ra­ken­ta­nut sar­vit­rak­to­rin ja har­maan Fer­gu­son-trak­to­rin.

– Pääl­tä ajet­ta­van ruo­hon­leik­ku­rin run­koa pi­den­sin 20 sent­tiä ja asen­sin sii­hen 600 cc Ka­wa­sa­kin ve­si­jääh­dyt­tei­sen ja ne­li­tah­ti­sen moot­to­rin. Sii­tä tuli ai­van sai­ras lai­te, Sa­ka­ri vir­nis­tää.

Täl­lä het­kel­lä Sa­ka­ril­la on myös Vam­ma­las­ta löy­ty­nyt pol­ku­pyö­rä­mo­po, joka on tie­to­jen mu­kaan tuo­tu Kii­nas­ta jos­kus 1980-lu­vul­la. Työn al­la on li­säk­si ajo­pe­li, jos­sa on lo­ka­ri­au­ton kori ja van­han mön­ki­jän run­ko. Ko­ria ja run­koa on jat­ket­tu 50 sent­tiä.

– Saa näh­dä, mitä lop­pu­tu­lok­ses­ta tu­lee!, Sa­ka­ri hy­myi­lee.

Sa­ka­ril­la on ky­lil­lä mai­ne eri­kois­ten ajo­neu­vo­jen ra­ken­te­li­ja­na. Sik­si hän saa usein pu­he­lin­soit­to­ja, et­tä ”tääl­lä oli­si täl­lai­nen van­ha veh­je, kiin­nos­tai­si­ko?”

– Ih­mi­set myös moik­kai­le­vat ja py­säh­ty­vät jut­tu­sil­le ohi­kul­kies­saan ja näh­des­sään mi­nut avo­nai­ses­ta oves­ta au­to­tal­lis­sa puu­hai­le­mas­sa. On mu­ka­vaa saa­da jut­tu­seu­raa ja sa­mal­la eh­kä vink­ke­jä, mis­tä voi­si löy­tyä so­pi­via osia ja ajo­pe­lien run­ko­ja, Sa­ka­ri miet­tii.