Jenni Multisilta elää unelmaelämää kirjailijana ja tarkkailee Poria mysteerisilmälasien läpi
Jenni Multisilta julkaisee tänä vuonna kolme uutta kirjaa ja tähtää kansainvälisille markkinoille.
Maarit Kautto
Porilaistaustainen Jenni Multisilta on lapsesta saakka halunnut olla kirjailija ja se hänestä tosiaankin tuli. Nyt Jenni elää unelmaelämäänsä ja iloitsee, että saa joka päivä tehdä sitä, mitä rakastaa; kirjoittaa tarinoita. Hänen nuorten trillerisarjansa ensimmäisen osan julkaisuoikeudet on myyty jo Saksaan ja Alankomaihin ja tavotteena on laajentaa kansainvälisiä markkinoita.
– Kun 6-vuotiaana opin kirjoittamaan, päätin, että minusta tulee kirjailija.Tottakai tuo unelma on vuosien saatossa saanut uusia muotoja ja ajatuksia siitä, mitä kirjailijana tahdon saavuttaa, mutta tämä on vahvasti edelleen sitä, mitä minä elämältäni haluan.
Helsingissä asuva Jenni saapuu lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkinsa Porin pääkirjastoon 29. huhtikuuta kello 18 kertomaan urastaan ja tuotannostaan. Häneltä ilmestyy tänä vuonna peräti kolme uutta kirjaa, joista kaksi jatkaa suosittua, Poriin sijoittuvaa nuorten trillerisarjaa @buriedpodies ja yksi on aikuisille suunnattu, kepeä viihderomaani.
– Nyt huhtikuussa tulee ulos nuorten trillerisarjan toinen osa Kadonneet tytöt eivät kantele. Toukokuussa julkaistaan uuden, Merenkurkun saaristoon sijoittuvan aikuisten viihdesarjan ensimmäinen osa Kesäkämppikset. Nuorten trillerisarjan kolmas osa julkaistaan myöhemmin syksyllä, Jenni kertoo.
Jenni on aikaisemmin kirjoittanut aikuisten viihdekirjoja ja psykologisia trillereitä, joista ensimmäinen, Yksi teistä kuolee, julkaistiin 2020. Nuorten trillerisarja @buriedpodies lähti liikkeelle ikään kuin luonnollisena jatkumona.
– Aikuisten trillereissäni on aina ollut vahvasti läsnä nuorten maailma, esimerkiksi takaumina, ja niitä on ollut kiva kirjoittaa. Siitä kumpusi ajatus, että miksen kirjoittaisi nuorille omaa trilleriä. Sain idean 16-vuotiaasta tytöstä, joka joutuu aloittamaan lukion ilman tuttuja kavereita ja kuulee, että hänen siskonsa oli kuollut siinä koulussa. Jotenkin oli myös selvää, että tarina sijoittuu Poriin, missä itsekin olen käynyt kouluni.
– Nuorille kirjoittaessani voin mielestäni jopa paremmin tuoda esiin koukuttavia draamallisia käänteitä ja ihmissuhteita, kuin aikuisten trillereissä. Kirjoittaminen sujuu luontevasti ja ajattelin, että jos kustantaja vain löytyy, jatkan nuorten trillereitä sarjana. Nyt niitä sitten on tulossa toistaiseksi tuntematon määrä, Jenni hymyilee.
Jennin kirjojen genret, synkät trillerit ja kepeät, komedialliset viihderomaanit, poikkeavat melkoisesti toisistaan.
– Molemmista löytyy silti myös samankaltaisuuksia, kuten juonivetoisuutta ja draamaa. Ehkäpä juuri vastakohtaisuudet kiehtovat minua.
– Olen luonteeltani hyvin positiivinen ja minulta onkin kysytty, miten pystyn kirjoittamaan kauhean synkkiä tarinoita. Ehkä on niin, että kanavoin synkän puoleni trillereihin, jotta voin oikeassa elämässä olla pääosin aina iloinen, Jenni miettii ja jatkaa:
– Haluan kokeilla erilaisia genrejä, enkä usko, että tässä on vielä kaikki, vaan muunlaistakin tyylilajia on jossain vaiheessa tulossa.
Jenni on harrastanut aikaisemmin aktiivisesti tankotanssia ja voittanut muun muassa vuonna 2016 tankotanssin SM-kisojen avoimen sarjan. Nykyään hän toimii tankotanssin ohjaajana ja valmentajana.
– Olen itse lopettanut aktiivisen treenamisen ja kilpailemisen. Nyt minulla on yksi valmennettava, joka tähtää SM- ja MM-kisoihin. Lisäksi toimin tankotanssin viikkotuntiohjaajana.
– Maantiepyöräily on nykyään ykköslajini ja se on vahvasti mukana myös Kesäkämppikset-kirjassani. Harrastan pyöräilyä sekä kotimaassa että ulkomailla. Viime vuonna pyöräilykilometrejä kertyi 6 000.
– Pyöräily on laji, jota suorittaessa ei voi tehdä oikein mitään muuta, kuten olla kännykällä tai somettaa. En myöskää käytä kuulokkeita kuunnellakseni musiikkia, sillä haluan pystyä seuraamaan kunnolla liikennettä. Pyöräillessä pääsen flow-tilaan, joka on hedelmällinen uusille ideoille, mutta toisaalta huomaan, että usein en oikeastaan ajattele yhtään mitään. Se on hyvää vastapainoa luovalle työlle.
Porissa Jennillä on yhä sukulaisia, joita hän käy moikkaamassa useita kertoja vuodessa. Nuorten trillerien sijoittuminen Poriin on nostanut vanhan kotikaupungin osakkeita Jennin silmissä.
– Nyt kuljen Porissa tuntosarvet koholla ja mietin, että tuo tai tuo olisi hyvä paikka ruumiin löytymiselle. Tarkkailen kaupunkia mysteerisilmälasien läpi, Jenni nauraa.
