Eli­na Pel­to­maa

– Olen vä­hän sel­lai­nen myö­hään he­rän­nyt har­ras­ta­ja, ku­vai­lee van­ho­jen au­to­jen ys­tä­vä Jus­si Heer­vä.

Nuo­re­na mie­he­nä oli käy­nyt mie­les­sä, et­tä omis­taa­pa jos­kus oi­kein mu­se­o­kaa­ra. Sit­ten vä­liin tu­li­vat opis­ke­lut, per­heel­lis­ty­mi­nen ja työ­e­lä­män kii­reet. Näi­den jäl­keen al­koi elä­mään taas va­pau­tua ti­laa ja kun vai­mo­kin näyt­ti vih­re­ää va­loa, Heer­vä an­toi ki­pi­nän syt­tyä uu­del­leen.

– Me­ne­tin sit­ten myös mo­lem­mat van­hem­pa­ni. Tun­tui sil­tä, et­tä jos elä­mäs­sä on haa­vei­ta, nii­tä on syy­tä to­teut­taa mie­luum­min en­nem­min kuin myö­hem­min, hän ku­vai­lee.

Yh­den tal­ven tuli seu­rail­tua net­ti­pals­to­ja ja jah­kail­tua. Ke­vääl­lä 2012 reis­su Ruot­sin Värm­lan­tiin ja pa­luu­mat­kal­la rat­tia pyö­rit­te­li uu­si mies. Tai oi­ke­as­taan koko rat­ti­kin oli vaih­tu­nut ja kaik­ki mitä sen ym­pä­ril­lä oli. Heer­vän en­sim­mäi­nen ja ai­no­ak­si ai­ot­tu au­to­mo­bii­li, vuo­den 1964 Vol­vo Ama­zon kom­bi eli “van­ha rou­va”, hy­ryyt­te­li koh­ti Suo­men Po­mark­kua.

– Tätä on vä­hän vai­kea sa­noit­taa. On­han uu­des­sa­kin au­tos­sa hie­no­ja asi­oi­ta, il­mas­toin­ti pe­laa ja näyt­tö oh­jaa kul­jet­ta­jaa. Van­ha au­to ei myös­kään ole mi­kään eko­lo­gi­nen va­lin­ta, pyö­rit­te­lee Heer­vä.

– Mut­ta sit­ten kui­ten­kin… Kun is­tah­dat Ama­zo­nin kyy­tiin, maa­il­ma on ihan eri­lai­nen. Vie­res­sä ovat oi­ke­at mit­ta­rit, tuu­li­la­si ihan ne­nän edes­sä ja sen ta­ka­na keu­lan mu­he­vat muo­dot, iso rat­ti kä­sien al­la, kuu­let ko­neen mu­ri­nan, maa­laa Heer­vä.

– Tie­tyn­lai­nen ai­tous on se jut­tu. Kun läh­den liik­keel­le, hy­väk­syn sen, et­tä kii­reet vä­he­ne­vät, mat­kas­ta ja mai­se­mis­ta tu­lee tär­ke­äm­pi asia ja fii­lis­kin on toi­nen, hän ru­noi­lee.

Heer­vä tie­tää kyl­lä, et­tä jol­le­kin toi­sel­le hä­nen hel­men­sä on vain van­ha köm­pe­lö au­to ei­kä edes ko­vin tur­val­li­nen.

– Mut­ta on­han se puu­sau­nan­kin tun­nel­ma hie­man eri­lai­nen kuin säh­kö­sau­nas­sa, hän ver­taa.

Heer­väl­le mo­bii­lit ovat myös käyt­töä var­ten. Ama­zo­nil­la on rou­van kans­sa käy­ty mo­net reis­sut, ja vä­lil­lä hän aje­lee yk­sin­kin. Au­tot ke­rää­vät po­si­tii­vis­ta huo­mi­o­ta.

– Moni tu­lee muis­te­le­maan, on jo­kin oma ko­ke­mus vas­taa­van­lai­ses­ta au­tos­ta. Joku pik­ku­pir­pa­na pyy­tää saa­da ot­taa ku­van. Saat­ta­vat­pa iäk­kääm­mät tä­dit­kin ke­hais­ta – ihan nä­mä­kin ovat hyvä syy omis­taa mu­se­oau­to, nau­raa Jus­si Heer­vä.

Mu­se­oau­to­jen avul­la sitä saat­taa pää­tyä yl­lät­tä­viin­kin kes­kus­te­lui­hin ja paik­koi­hin.

– Tu­ris­ti­na olen huo­man­nut, et­tä nämä avaa­vat hen­ki­siä ja ihan fyy­si­si­ä­kin ovia, hän häm­mäs­te­lee.

Au­to­har­ras­ta­jil­la riit­tää ta­pah­tu­mia har­ras­tuk­sen­sa ym­pä­ril­lä.

– Oma py­hiin­va­el­luk­se­ni on vuo­sit­tai­nen mu­se­oau­to­jen ke­vät­näyt­te­ly Lah­des­sa. Mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan osal­lis­tun myös Sa­ta­kun­nan mo­bi­lis­tien maa­nan­tai­ko­koon­tu­mi­siin; pot­ki­taan ren­kai­ta ja pa­ran­ne­taan maa­il­maa, ker­too Heer­vä.

Po­mar­kun oma Krui­sing-ta­pah­tu­ma on hä­nel­le it­ses­tään­sel­vyys.

Nyt jo kol­men van­han Vol­von omis­ta­ja­na Heer­vä sa­noo suh­tau­tu­van­sa leik­ki­mie­li­ses­ti har­ras­tuk­seen­sa.

– Tämä on jat­ko-osa lap­suu­den pik­ku­au­to­leik­kei­hin, en tätä muu­ten yri­tä­kään se­lit­tää!

Pomarkussa on monia autoharrastajia. Nämä talviteloillaan lepäävät kaunokaiset ovat odottelemassa toukokuun Kruisinkia. Janika Ekholmin musta Cadillac Fleetwood 75 ja Aleksi Harjun Mercury Montclair 2d HT ovat vast’ikään viettäneet kuusikymppisiään.

Po­mark­ku Krui­sing kut­suu koko per­het­tä

Har­ras­te­a­jo­neu­vo­ta­pah­tu­ma jär­jes­te­tään nel­jät­tä ker­taa Po­mar­kun mo­ni­toi­mi­hal­lin pi­has­sa lau­an­tai­na 23.5.2026 kel­lo 13–15. Ta­pah­tu­ma on har­ras­ta­jien koh­taa­mis­paik­ka ren­nos­sa maa­lais­tun­nel­mas­sa – ei en­nak­koil­moit­tau­tu­mi­sia, vaan suo­raan pai­kan pääl­le voi­vat ajaa merk­kiin ja mal­liin kat­so­mat­ta kaik­ki har­ras­te­luun liit­ty­vät hen­ki­lö­au­tot, moot­to­ri­pyö­rät sekä nos­tal­gi­set pap­pa­mo­pot ja ke­vyt­moot­to­ri­pyö­rät.

Ta­pah­tu­man moi­ses­ta ke­hit­tyi Pir­jo Schul­zen pääs­sä, sil­lä hän on ai­na ty­kän­nyt van­ho­jen au­to­jen tyy­lis­tä ja yk­sin­ker­tai­ses­ti ha­lu­aa li­sä­tä yh­tei­söl­li­syyt­tä ja iloa tem­paus­ten ja ta­pah­tu­mien muo­dos­sa.

– Pi­dän sii­tä, et­tä teh­dään asi­oi­ta ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä. Mi­nul­le ei ole tär­ke­ää, kuin­ka mon­ta kä­vi­jää on mut­ta iloit­sen sii­tä, et­tä läh­de­tään liik­keel­le, ta­va­taan toi­sia ja nau­ti­taan tun­nel­mas­ta, hän pe­rus­te­lee.

Krui­sing-ta­pah­tu­maan aluk­si tal­koi­le­maan läh­te­nyt Ilo­na Päi­vi­ä­lä on sit­tem­min siir­ty­nyt myös suun­nit­te­le­maan ja jär­jes­tä­mään sitä.

– Jo­kai­nen jär­jes­tä­jä tuo jo­ta­kin omaa mu­ka­naan. Esi­mer­kik­si Jou­ni Päi­vi­ä­lä toi ta­pah­tu­maan pyö­rien tuu­naa­mi­sen ja nuor­ten bän­din. On kiva teh­dä sel­lais­ta, mikä tuo ih­mi­siä yh­teen, hän­kin to­te­aa.

Päi­vi­ä­län mie­les­tä ta­pah­tu­mas­sa on eri­tyis­tä let­keä mei­nin­ki ja kii­ree­tön tun­nel­ma. Ih­mi­set viih­ty­vät ja saa­vat naut­tia myös tänä vuon­na Po­mar­kun Po­lun­kä­vi­jöi­den ja Py­ryn kas­ta­mi­sis­ta sekä tie­tys­ti ko­meis­ta au­tois­ta ja moot­to­ri­pyö­ris­tä­kin.