Kirja taustoittaa John Englundin elämäntyötä Porissa – Mestarivalokuvaaja ikuisti Poria, porilaisia ja tapahtumia kymmenille tuhansille lasinegatiiveille
Maarit Kautto
Satakunnan Museo sai vuonna 2019 aarteen, kun mestarikuvaaja John Englundin tyttärenpoika Olli Heinonen lahjoitti museolle noin 4 000 lasinegatiivia. Porilaistunut tukholmalainen John Englund pyöritti vaimonsa Mandin kanssa valokuvaamoa Porissa vuodesta 1894 lähtien noin 35 vuotta.
Englundin lasinegatiivikokoelma on yksi museon kuva-arkiston merkittävimmistä kokonaisuuksista. Kuvia on digitoitu vuosien ajan. Nyt Englundin valokuvista on koottu upea näyttely Satakunnan Museoon ja lisäksi on työstetty kirja ”Valokuvausatelieri John Englund”. Englundin tarinaa, valokuvia ja valokuvaamista sekä työntekijöitä taustoittavan kirjan takana ovat intendentti Timo Nordlund ja amanuenssi Minna-Liisa Salonsaari.
– Ajatus Englundiin liittyvästä kirjasta syntyi heti, kun saimme lasinegatiivilahjoituksen ja aloimme miettiä näyttelyä. Saimme kirjaa varten Svenska Kulturfonden i Björneborgin avustuksen, mikä edesauttoi hankkeen toteutumista.
– Aloimme heti käydä läpi kuva-aineistoa, digitoida sitä ja etsiä teemoja niin näyttelyä kuin kirjaakin varten. Urakka oli melkoinen, kun kuvia oli useita tuhansia. Pikkuhiljaa kokonaisuus alkoi kuitenkin hahmottua, Minna-Liisa ja Timo kertovat.
Englundin valokuvien kautta pääsemme kurkistamaan 1890–1920-lukujen Poriin ja sen asukkaiden elämään.
– Mukana on tyylikkäitä käyntikorttikuvia ihmisistä, ylioppilas-, syntymäpäivä- ja hääkuvia. Teollisuuslaitokset tilasivat Englundilta kuvia toimitiloistaan ja kaupunkinäkymiä painettiin postikorteiksi. Myös sisällissodan traagiset tapahtumat tallentuivat Englundin lasinegatiiveille. Oman perheensä elämää Englund tallensi leikkisästi ja kokeilevasti.
– Englundin kuvia on monissa museon postikorteissa ja julkaisuissa sekä Satakunnan ja Porin historiakirjoissa. Jos Englund ei aikoinaan olisi tullut Poriin, eikä hänen valokuviaan olisi käytettävissä, emme tietäisi läheskään yhtä tarkasti, miltä Pori näytti vuosisadan vaihteessa. Onhan Porissa muitakin valokuvaajia tuolloin ollut, mutta kuvien määrällä Englund on omaa luokkaansa.
– Englundin kuvat ovat teknisesti ja kuvauksellisesti laadukkaita, mutta myös materiaaliltaan. Tämä nostaa Englundin kiistatta sen ajan suomalaisten huippukuvaajien joukkoon. Englundin kuvissa on aina jokin mielenkiintoinen koukku. Laadullisesti saa tänä päivänä olla todella hyvä digikamera, että pääsee samaan kuin Englundin kuvissa.
Lasinegatiivien läpikäyminen oli Timon ja Minna-Liisan mukaan työlästä, mutta erittäin mielenkiintoista ja palkitsevaa. Välillä tarvittiin myös salapoliisin työtä.
– Jos halusimme, esimerkiksi katukuvasta tietää, miltä ajalta se on, katsoimme kuvassa näkyvien yritysten nimiä ja aloimme selvittää, milloin ne ovat olleet olemassa. Oli upea tunne, kun onnistuimme selvittämään mistä ja milloin kuva oli otettu.
– Oli myös hienoa, kun pääsimme syventymään Englundin kuviin hyvinkin tarkasti ja selvittämään, mitä niistä saisi irti. Tällainen syventyminen ei perustyössämme museossa ole aina mahdollista.
– Saimme kirjaan myös artikkeleita muun muassa Eeva Karhuselta ja Jalo Porkkalalta. Hauska yhteensattuma on se, että Jalo Porkkala oli 1970-luvun lopulla töissä Satakunnan Museossa, kun museo sai ensimmäisen erän Englundin lasinegatiiveja säilytykseen. Silloin hän teki kuvista vedoksia ja nyt 45 vuoden jälkeen hän pääsi tutustumaan aineistoon digitaalisena.
– Kaiken kaikkiaan kirjan tekemisessä oli monia vaiheita. Vuoden 2022 elokuussa aloitimme ja tämän vuoden keväällä lopetimme. Kiva ja kiinnostava projekti, Minna-Liisa ja Timo toteavat.
