Kodin aarteet kiertoon – Kirsi Schwartz ja Kari Karpale myyvät vanhan maalaistalonsa tavaroita ja suunnittelevat muuttoa keskustaan
Maarit Kautto
Kirsi Schwartz myöntää, että hänessä ja puoliso Kari Karpaleessa on molemmissa keräilijän vikaa. Ja kun koti on maalaistalossa, jota on sisustettu aikakautensa mukaisesti vanhaa kunnioittaen ja jonka varastoihin on kertynyt myös Karin vanhempien jäämistöä, on aarteita paljon myytäväksi.
Kirsin ja Karin koti on vanha Pietilän tila Porin Ruosniemessä.
– Kari osti tilan 30 vuotta sitten. Se oli ollut pitkään kylmillään. Sittemmin suojellut rakennukset on remontoitu yhteistyössä museon kanssa. Tilalla on toiminut myös Ruosniemen panimo. Minä olen asunut täällä Karin kanssa noin 20 vuotta, Kirsi kertoo ja jatkaa:
– Nyt on tullut aika luopua ylimääräisistä tavaroista. Kari jää eläkkeelle vuoden vaihteessa ja suunnitelmissamme on jossain vaiheessa muuttaa kaupunkiin. Talo on tarkoitus laittaa myyntiin ensi vuonna. Lapsillemme sanoimme, että saavat ottaa mitä haluavat, mutta heitä ei vanha tavara juurikaan kiinnosta. Ehkäpä heistä on lapsena tuntunut, että he asuvat museossa ja ovat saaneet tarpeekseen vanhoista tavaroista, Kirsi nauraa.
Hän myöntää, että luopumisen tuskaakin tuntuu.
– Onhan tämä paikka aivan ihana maalaisidylli vain viiden kilometrin päässä Porin keskustasta. Mutta kyllä se kaupunki nyt kutsuu ja meillä on kuitenkin yhä kesämökki, jonne pääsemme rauhoittumaan ja rentoutumaan.
Tilaan kuuluva suuri navetta on oiva paikka tavaroiden myyntiin. Rakennus sijaitsee tien vieressä ja parkkipaikkojakin löytyy.
– Myynnissä on lähes kaikkea vanhasta Arabiasta ja lasiastioista metallikyltteihin ja huonekaluihin. On joulutavaraa, tauluja, Porin Valun tuotteita, humidori ja kaapillinen mielenkiintoisia vaatteita, jotka ovat kuuluneet oluttehtaan johtajan vaimolle. Löytyypä täältä jopa Hexi Riihirannan vanha golfbägi.
– Tässä on vanha polkupyöräkorjaamon laatikosto, jossa on 96 pikkulaatikkoa. Tässä taas vanha Friitalan nahkatehtaan nahankuivauspukki. Löytyy myös c-kasetteja, jotka ovat yllättävästi kiinnostaneet kävijöitä, on myös vanhoja vinyylilevyjä. Uutta tavaraa tuodaan tarjolle sitä mukaa, kun tilaa tulee, Kirsi juttelee.
Vanhassa pyöräkorjaamon laatikostossa on kaikkiaan 96 pientä laatikkoa.
Satakunnan museon tiedoista ilmenee, että Pietilän tilan päärakennus on rakennettu useammassa vaiheessa. Talon vanhinta osaa ovat entinen riihitupa/savupirtti, eli nykyinen keittiö sekä sen vieressä olevat huoneet. Ne ovat museon mukaan peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Päärakennusta on levennetty ja laajennettu 1920-luvulla.
Pietilän suku on lähtöisin Tervaselän suvusta. Ensimmäinen Pietilä-niminen henkilö on ollut Johan Pekanpoika Pietilä (1794-1837). Pietilän tila on ollut saman suvun hallussa kaikkiaan yli 200 vuotta ja tilan maat on erotettu Tervaselän maista vuonna 1740. Juhani Tervaselkä on kertonut, että Pietilän tilan nykyinen keittiö, olisi alkuperältään savusauna tai savuriihi 1700-luvulta.
– Olen kuullut Tervaselältä, että Petter, puhekielessä Pietari, oli menestynyt Venäjän vastaisessa sodassa ja saanut palkintona tilan, jossa oli riihitupa/savupirtti ensimmäisenä asuntona.
– Viimeisinä ennen minua asujina olivat sisarukset Arvo, Martta ja Maikki Pietilä sekä pari renkiä ja piika. Ostaessani tilan Porin kaupungilta 1993 vesi tuli vain 1960-luvulla rakennettuun sisävessaan, joka oli keittiön ulkokulmassa. Sähkövalo oli keittiön katossa ja pistorasia pienemmän salin seinässä puhelimen vieressä, muilta osin eleltiin öljyvalolla. Lämmitys tapahtui uuneilla, joita on edelleen kaikissa huoneissa.
– Martalla oli oma huone ja Maikki ja Arvo nukkuivat pienemmässä lämpimässä salissa. Isompi Sali oli kesä- ja juhlakäytössä. Ruosniemen WPK piti salissa muun muassa tansseja vuosisadan vaihteessa ennen oman VPK-talon valmistumista. Myös raittiusseura luennoi tilassa ja useat häät on samassa paikassa juhlittu, Karpale kertoo.
Pietilän tilan navetan aarreaitta on joulukuussa avoinna sunnuntaisin 12-16 ja tammikuussa viikonlopun molempina päivinä.
Vanha, komea Mekano ja keinuhevoset.
