Heli Huh­ta­la, Pori

– Olen it­se me­nos­sa yli­op­pi­las­juh­liin ja mie­tin ihan sa­maa. Pää­dyn vie­mään lah­jak­si ra­haa, kos­ka se on help­po ja tie­tyl­lä ta­paa var­ma lah­ja. Var­sin­kin, jos ei tie­dä tark­kaan, mitä nuo­ri­son pääs­sä liik­kuu. En ha­lua vie­dä mi­tään tur­haa krää­sää­kään, kos­ka sitä ei ny­ky­päi­vä­nä ar­vos­te­ta sa­mal­la ta­val­la kuin en­nen.

Elina Järvenpää

Eli­na Jär­ven­pää, Pori

– Os­tai­sin lah­ja­kor­tin, kos­ka täl­löin val­mis­tu­nut saa it­se os­taa, mitä ha­lu­aa ei­kä tule hu­te­ja. Lah­ja­kor­tin koh­de riip­puu lah­jan saa­jas­ta. Esi­mer­kik­si ko­ruis­ta pi­tä­väl­le hyvä lah­ja on ko­ru­kau­pan lah­ja­kort­ti. Myös S-ryh­män lah­ja­kort­ti on mo­ni­käyt­töi­nen.

Lauri Lilja

Lau­ri Lil­ja, Pirk­ka­la

– Olen me­nos­sa val­mis­tu­jai­siin ja to­den­nä­köi­ses­ti an­nan val­mis­tu­neel­le ra­haa. Nuo­ret kui­ten­kin ha­lu­a­vat ra­haa, et­tä ei­pä ne oi­kein muu­ta pyy­dä. On vai­kea os­taa mi­tään tiet­tyä ta­va­raa, jos ei ole saa­nut suo­raa toi­vet­ta.

Teks­ti ja ku­vat: Ii­da­lii­na Tur­ja