Maa­rit Kaut­to

Kun ylä­as­teel­la piti päät­tää jat­ko-opin­nois­ta, po­ri­lai­nen Heli Kuu­si­mä­ki ha­lu­si mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti am­ma­tin ja työn syr­jään kiin­ni. Sik­si hän va­lit­si am­mat­ti­kou­lun ja val­mis­tui suur­ta­lous­ko­kik­si.

– Sen ikäi­se­nä en yh­tään tien­nyt, mikä mi­nus­ta iso­na tu­li­si, en­kä oi­ke­as­taan tie­dä vie­lä­kään, Heli hy­myi­lee.

Vuo­sien saa­tos­sa He­lil­lä on eh­ti­nyt ol­la jo use­am­pi­kin am­mat­ti. Täl­lä het­kel­lä hän työs­ken­te­lee sil­mä­a­se­man ja sil­mä­sai­raa­lan vas­taa­no­tos­sa. Lu­kio oli kui­ten­kin jää­nyt kai­her­ta­maan mie­leen taka-alal­le ja iän kart­tu­es­sa He­lin mie­les­sä al­koi kan­gas­tel­la haa­ve yli­op­pi­las­tut­kin­non suo­rit­ta­mi­ses­ta.

– Tuli ko­ro­na ja per­he­pii­ris­sä­ni sat­tui ikä­vä ta­pah­tu­ma, mikä an­toi sy­säyk­sen omien unel­mien to­teut­ta­mi­sel­le. Ym­mär­sin, et­tä ai­kaa ei kan­na­ta hu­ka­ta miet­ti­mi­seen. Ryh­dyin sel­vit­tä­mään, min­kä­lai­sia vaih­to­eh­to­ja lu­ki­on suo­rit­ta­mi­sel­le oli­si.

– Il­ta­lu­kio ei tun­tu­nut hy­väl­tä vaih­to­eh­dol­ta, sil­lä tie­sin, et­tä mi­nus­ta ei vält­tä­mät­tä oli­si luok­ka­huo­nees­sa is­tu­jak­si. Sit­ten löy­sin Mik­ke­lin kau­pun­gin lii­ke­lai­tos Ota­vi­an yl­lä­pi­tä­män net­ti­lu­ki­on, jos­sa voi opis­kel­la koko ai­kuis­lu­ki­on op­pi­mää­rän etä­o­pis­ke­lu­na omas­sa ai­ka­tau­lus­sa mis­sä päin Suo­mea tai maa­il­maa ta­han­sa.

– Sel­vi­si, et­tä am­mat­ti­kou­lun opin­to­mää­rä­ni oli­si riit­tä­nyt sii­hen, et­tä oli­sin voi­nut suo­raan men­nä yli­op­pi­las­ko­kee­seen. Ha­lu­sin kui­ten­kin tie­tää, oli­si­ko mi­nus­ta vie­lä opis­ke­li­jak­si ja ha­lu­sin päi­vit­tää ja kar­tut­taa yleis­tie­to­a­ni työ­e­lä­mää aja­tel­len, Heli ker­too.

Pa­kol­li­sia ai­nei­ta net­ti­lu­ki­os­sa oli­vat äi­din­kie­li ja eng­lan­ti. Nii­den li­säk­si Heli kir­joit­ti ly­hy­en ma­te­ma­tii­kan, ke­mi­an ja bi­o­lo­gi­an.

– Aloi­tin opis­ke­lun työn ohel­la, mut­ta tuol­loin mi­nul­la oli hen­ki­lö­koh­tai­seen elä­mään liit­ty­viä haas­tei­ta niin, et­tä so­vin työ­nan­ta­ja­ni kans­sa vuo­den opin­to­va­paas­ta. Opin­to­va­paan ai­ka­na sain opin­not su­ju­maan, jo­ten lo­pun ajan opis­ke­lin työn ohes­sa. Opis­ke­lu vei kol­me vuot­ta.

He­lin mu­kaan opis­ke­lu työn ohel­la oli haas­ta­vaa, mut­ta an­toi­saa.

–  Opis­ke­luun käy­te­tään Net­ti­lu­ki­on it­se ke­hit­tä­mää Muik­ku-ni­mis­tä op­pi­mi­sym­pä­ris­töä. Mo­ti­vaa­ti­o­ta ja it­se­ku­ria opis­ke­lu vaa­tii, sil­lä ku­kaan ei ole vah­ti­mas­sa, ei­kä pa­tis­ta­mas­sa. Opet­ta­jil­ta ja opin­to-oh­jaa­jal­ta saa kyl­lä apua ja tu­kea ai­na tar­vit­ta­es­sa.

Heli kävi vii­me syk­sy­nä kir­joit­ta­mas­sa ke­mi­an ja bi­o­lo­gi­an Har­ja­val­lan lu­ki­os­sa. Tänä ke­vää­nä hän kir­joit­ti äi­din­kie­len, eng­lan­nin ja ly­hy­en ma­te­ma­tii­kan Po­mar­kun lu­ki­os­sa.

– Kir­joi­tuk­set voi suo­rit­taa mis­sä ta­han­sa lu­ki­os­sa, jos­sa on ti­laa. Pie­net lu­ki­ot ot­ta­vat mie­lel­lään ul­ko­puo­li­si­a­kin kir­joit­ta­jia.

Heli miet­tii vie­lä yli­op­pi­las­la­kin os­ta­mis­ta.

– Poh­din, raas­kin­ko si­joit­taa lak­kiin, sil­lä yli­op­pi­las­tut­kin­to oli mi­nul­le se pää­a­sia. Voin lai­na­ta ys­tä­väl­tä val­ko­lak­kia va­lo­ku­vauk­sen ajak­si. Yli­op­pi­las­juh­lat kui­ten­kin jär­jes­tän lä­hi­pii­ril­le­ni.

Opis­ke­lu su­jui He­lin mie­les­tä sen ver­ran hy­vin, et­tä hän miet­tii nyt myös jat­ko-opin­to­ja. It-ala kiin­nos­taa.

– Mi­nul­la on sel­lai­nen viha-rak­kaus -suh­de tie­to­ko­nei­siin ja äly­lait­tei­siin. Töis­sä är­syt­tää, kun jo­kin ei toi­mi ja it-tuki on kut­sut­ta­va pai­kal­le. Ha­lu­ai­sin it­se osa­ta rat­kais­ta tie­to­tek­nii­kan kans­sa syn­ty­viä on­gel­mia.

Heli kan­nus­taa to­teut­ta­maan roh­ke­as­ti opis­ke­lu-unel­mia vie­lä ai­kui­sel­la­kin iäl­lä, mut­ta kri­ti­soi uut­ta la­kia ai­kuis­kou­lu­tu­se­tuuk­sien lak­kaut­ta­mi­ses­ta. Laki tu­lee voi­maan ke­sä­kuun alus­sa ja sen mu­kaan ai­kuis­kou­lu­tus­tu­kea ei voi saa­da mis­sään ti­lan­tees­sa syk­syl­lä 2024 al­ka­viin opin­toi­hin.

– Var­mas­ti vai­kut­taa mo­nien opis­ke­lu­haa­vei­siin. Ei­vät­hän kaik­ki voi per­heen toi­meen­tu­loa pel­käs­tään toi­sen puo­li­son tu­lo­jen va­raan las­kea. Tai jos on per­hee­tön, ei ole yk­sin­ker­tai­ses­ti va­raa jää­dä opis­ke­li­jak­si.

– It­se sain opis­ke­lus­ta pal­jon roh­keut­ta ja it­se­var­muut­ta. Jos pää­tän opis­kel­la it-alaa, toi­von, et­tä jo­kin yri­tys ot­taa mi­nut op­pi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­seen. Us­kon, et­tä mi­nus­ta saa täl­lä elä­män­ko­ke­muk­sel­la ja mo­ti­vaa­ti­ol­la hy­vän työn­te­ki­jän, Heli sum­maa.