Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

”Ci­tius, al­tius, for­tius”. Olym­pi­a­liik­keen yle­vä slo­gan kai­kuu jäl­leen ym­pä­ri maa­il­maa. Kat­seet koh­dis­tu­vat Rans­kan pää­kau­pun­kiin, joka isän­nöi his­to­ri­an 33. ke­sä­o­lym­pi­a­lai­sia.

Kol­man­nen ker­ran ki­sai­sän­tä­nä toi­mi­vaan Pa­rii­siin tä­hyi­lee myös Suo­men Olym­pi­a­ko­mi­te­an pää­sih­tee­ri­nä vuo­det 1977–1996 toi­mi­nut Kos­ti Ra­sin­pe­rä.

– Olym­pi­a­lai­set on se aree­na, joi­hin sel­viy­ty­mi­nen ja siel­lä me­nes­ty­mi­nen ovat jo­kai­sen kan­sain­vä­li­sel­le hui­pul­le täh­tää­vän ur­hei­li­jan suu­rin unel­ma. Kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan yl­lä kär­ki­ti­loil­le, sil­lä kil­pai­lu olym­pi­a­ta­sol­la on ää­rim­mäi­sen ko­vaa, poh­tii Ra­sin­pe­rä.

Ole­tet­ta­vaa on, et­tä Pa­rii­sis­sa juh­li­vat jäl­leen ur­hei­lun mah­ti­maat – pois lu­kien Uk­rai­nan so­dan ja do­ping­rik­kei­den vuok­si pait­si­oon tyr­kät­ty Ve­nä­jä.

– Sul­ku on täs­sä maa­il­man­ti­lan­tees­sa oi­keu­tet­tua, mut­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti hie­man sää­lit­tää ve­nä­läi­sur­hei­li­joi­den koh­ta­lo. Hei­dän kan­sain­vä­li­nen ur­hei­li­ja­pol­kun­sa on poik­ki – luul­ta­vas­ti lo­pul­li­ses­ti.

Pa­rii­sin olym­pi­a­ki­sois­ta 1924 oli lupa odot­taa kul­taa ja kun­ni­aa. Ja si­tä­hän saa­tiin. 121 suo­ma­lai­sur­hei­li­jan jouk­ku­een tu­li­ai­si­na oli hui­ke­at 37 mi­ta­lia: 14 kul­tais­ta, 13 ho­peis­ta ja 10 prons­sis­ta. Suu­rim­man osan toi­vat Paa­vo Nur­men ja Vil­le Ri­to­lan joh­dol­la ylei­sur­hei­li­jat ja pai­ni­jat.

– Suo­mi oli mi­ta­li­ti­las­ton kak­ko­nen, joka on yhä kaik­kien ai­ko­jen pa­ras suo­ri­tuk­sem­me ke­sä­ki­sois­sa.

Nyt odo­tuk­set ovat ma­ta­lam­mal­la. Jo yk­si­kin suo­ma­lais­mi­ta­li ta­run­hoh­toi­ses­ta mil­joo­na­kau­pun­gis­ta oli­si yl­lä­tys – kul­ta­tu­li­ai­nen jopa suu­ryl­lä­tys.

Nel­jä vuot­ta sit­ten Mat­ti Mat­ts­son ja Mira Pot­ko­nen toi­vat To­ki­os­ta kak­si prons­sia. Pa­rii­sin suh­teen mal­til­li­sel­la lin­jal­la on Ra­sin­pe­rä­kin.

– Wil­ma Mur­ron vam­mat ma­dal­ta­vat mi­ta­li­toi­vei­ta. Kei­hääs­sä po­dium-paik­ka on eh­kä taas se to­den­nä­köi­sin. Veik­kaan, et­tä Toni Ke­rä­nen voi yl­lät­tää. Muu­ten mi­ta­li­sau­mat ovat ohu­et. Toi­von kui­ten­kin, et­tä Mat­ts­son on­nis­tui­si nel­jän­sis­sä olym­pi­a­lai­sis­saan. Yl­lä­tyk­set ovat sil­ti ur­hei­lun suo­la. Sel­lai­sen voi­si jär­jes­tää vaik­ka­pa Pih­la Kai­vo-oja nyrk­kei­ly­ke­häs­sä.

Suomen Olympiakomitean pääsihteerinä vuodet 1977–1996 toiminut Kosti Rasinperä. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

Ra­sin­pe­rän pää­sih­tee­ri­kau­teen mah­tui­vat ke­sä­ki­sois­ta boi­ko­tin var­jos­ta­mat Mos­ko­va ja Los An­ge­les sekä Soul, Bar­ce­lo­na ja At­lan­ta.

– Mos­ko­van boi­kot­ti oli pre­si­dent­ti­kam­paa­jaa käy­neen Jim­my Car­te­rin ma­si­noi­ma. Me Olym­pi­a­ko­mi­te­as­sa olim­me kui­ten­kin sitä miel­tä, et­tä Mos­ko­vaan pi­tää men­nä. KOK:n sään­nöt­hän edel­lyt­tä­vät, et­tä ai­na aje­taan ur­hei­li­jan etua. Boi­ko­teis­sa se ei to­teu­du, ei Lo­sis­sa­kaan, joka oli itäb­lo­kin kos­to.

Vuo­si 1984 muis­te­taan Mart­ti Vai­ni­on do­ping-kä­rys­tä.

– Oli­han se hir­veä shok­ki, joka syn­ken­si koko ki­sat. Draa­ma jat­kui vie­lä ko­ti­maas­sa. Poh­jan­maal­le jär­jes­tet­tiin pal­kit­se­mis­ti­lai­suus. La­pu­an Vir­ki­ää sil­loin edus­ta­nut Vai­nio tuli pai­kal­le mi­ta­li kau­las­sa, ei­kä hä­nel­lä ol­lut ai­ko­mus­ta­kaan luo­pua sii­tä. Ti­lan­ne kär­jis­tyi, ja KOK uh­ka­si Suo­mea olym­pi­a­liik­kees­tä erot­ta­mi­sel­la. Lo­pul­ta saim­me Suo­men Olym­pi­a­ko­mi­te­an toi­mes­ta pa­lau­tet­tua vää­rin voi­te­tun ho­pe­an KOK:lle.

Pa­rii­si on kai­kil­la mit­ta­reil­la mi­ta­ten to­del­li­nen mas­sa­ta­pah­tu­ma. Olym­pi­a­lai­set ja sitä seu­raa­vat pa­ra­lym­pi­a­lai­set tuo­vat kau­pun­kiin noin 15 000 ur­hei­li­jaa. Ki­sa­tu­ris­te­ja pai­kal­le odo­te­taan usei­ta mil­joo­nia.

Jät­ti­ta­pah­tu­man yl­lä lei­jai­lee kui­ten­kin jäl­leen myös uh­ka­te­ki­jöi­tä. Mo­nien asi­an­tun­ti­joi­den mu­kaan Pa­rii­sin olym­pi­a­lai­set ovat ter­ro­ris­tien en­si­si­jai­nen koh­de.

– Suu­rim­mat ky­sy­mys­mer­kit liit­ty­vät ki­sa­tu­ris­tien tur­val­li­suu­teen ja jul­ki­sil­la pai­koil­la ta­pah­tu­viin ko­koon­tu­mi­siin. Eri­tyi­nen uh­ka koh­dis­tuu jo ava­jai­siin, jot­ka on tar­koi­tus jär­jes­tää kes­kus­taa hal­ko­val­la Sei­ne-jo­el­la. Se tun­tuu ajat­te­le­mat­to­mal­ta ja uh­ka­roh­ke­al­ta, Ra­sin­pe­rä sa­noo.

Tur­va­toi­mien pet­tä­mi­nen konk­re­ti­soi­tui jo At­lan­tas­sa 1996. Pre­si­dent­ti Bill Clin­ton lu­pa­si USA:han tur­val­li­set ki­sat, mut­ta sit­ten jy­säh­ti.

– Tu­tus­tuim­me vai­mo­ni kans­sa At­lan­tan olym­pi­a­puis­toon, ja is­tah­dim­me nor­ja­lais­pa­ris­kun­nan vie­reen. Jat­koim­me sii­tä ho­tel­lil­le, jon­ne kuu­lim­me voi­mak­kaan rä­jäh­dyk­sen. Kuo­lo­nuh­re­ja ai­heut­ta­nut pom­mi rä­jäh­ti vain met­rien pääs­sä pen­kis­tä, jol­la is­tuim­me het­keä ai­em­min. Oli­han se jär­kyt­tä­vää, ja to­dis­te sii­tä, et­tä mitä vain voi ta­pah­tua ja mis­sä ta­han­sa, Ra­sin­pe­rä sa­noo.