Porin Leivällä ja Sarpilla on molemmilla omat runebergintorttujen reseptinsä
Kaikkiaan Porissa valmistettuja runebergin torttuja myydään sesongin aikana noin 500 000 kappaletta.
Maarit Kautto
Kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin syntymäpäivää on tapana juhlistaa herkullisella runebergintortulla. Varsinaista Runebergin päivää vietetään 5. helmikuuta, mutta hänen nimikkotorttujaan tulee myyntiin jo kuukausia aikaisemmin. Porin Leivän ja Sarpin runebergintorttujen valmistus alkaa jo lokakuussa. Porin Leivän toimitusjohtaja Petri Kivineva kertoo, että kaikkiaan torttuja myydään sesongin aikana noin 500 000 kappaletta.
– Näistä melko iso osa on sellaisia, joita valmistamme alihankintana eräälle asiakkaalle. Niitä ei myydä Porin Leivän tai Sarpin tuotemerkin alla, Kivineva sanoo.
Sarpi on osa Porin Leipä Oy:tä. Molemmilla on omat torttureseptinsä.
– Sarpin runebergintorttu on historiallinen, paikallinen tuote, johon on tehty hieman päivityksiä, mutta jonka resepti on haluttu säilyttää melkolailla entisellään. Tortussa on isoa mantelirouhetta ja mausteena rommia. Tällä reseptillä teemme torttuja alihankkijallekin.
– Porin Leivän runebergintortussa taas käytetään mausteena arrakkia. Reseptiä on uusittu hiukan tälle vuodelle ja mausta voi nyt aistia myös hivenen appelsiinia.
– Molemmat torttuvaihtoehdot ovat tyypiltään kosteita, mutta Sarpin on selkeästi vielä kosteampi, Kivineva luonnehtii.
Runebergintorttujen sesonki loppuu Kivinevan mukaan lähes kuin seinään kansallisrunoilijamme virallisen syntymäpäivän jälkeen ja siitä jatketaan saman tien laskiaispullilla. Osittain näiden kahden herkun sesongit menevät päällekkäin.
– Joskus laskiainen osuu samalle viikolle Runebergin päivän kanssa, jolloin laskiaispullan sesonki jää lyhyeksi. Tänä vuonna Runebergin päivän ja laskiaisen välissä on pari viikkoa, kun laskiaistiistai on 17. helmikuuta.
Laskiaispullia Porin Leipä myy sesongin aikana noin 100 000 kappaletta. Viime vuosina perinteisten mantelin ja hillon rinnalle on tullut monenlaisia makuja.
– Porin Leivän laskiaispullissa on mansikkahilloa tai kinuskia, mantelitäytteisiä emme valmista enää ollenkaan. Manteli on allergeeni, joten sen käyttö tuotantoprosessissa on hieman työläämpää ja haastavampaa. Sarpin kahdesta Porin myymäläleipomosta tosin löytyy myös mantelilla täytettyjä pullia.
Runebergintorttujen suosio pitää pintansa vuodesta toiseen. Porin Leivän toimitusjohtaja Petri Kivinevan mukaan torttujen sesonki päättyy heti kansallisrunoilijamme syntymäpäivän jälkeen ja siitä jatketaan saman tien laskiaispullilla.
Maarit Kautto
Sekä runebergintorttuja että laskiaispullia lähtee Porin Leivän ja Sarpin leipomoista pääosin Poriin ja eri puolille Satakuntaa sekä Länsi-Suomeen ja Tampereelle. Leipomoalalla kilpailu on kovaa ja koko ajan on kehitettävä uusia tuotteita. Maailmantilanteen epävarmuus näkyy Kivinevan mukaan lähinnä niin, että kuluttajat ovat rahankäytössään tarkempia ja valitsevat ostoskoriinsa edullisempia tuotteita.
– Leipomotuotteiden myynti on melko tasaista, vaikka kasvua ei koko Suomen mittakaavassa ole viime vuosina juurikaan tapahtunut. Meillä tosin on myynti kasvanut viimeiset kolme vuotta ja leipää ostetaan tasaisesti. Porin Leivän tuotteissa on aina ollut hyvä hinta-laatusuhde. Sarpi taas on keskittynyt hieman hintavampiin premium- ja kahvilatuotteisiin.
– Porin Poika -tuotteilla on perinteisesti vakaa menekki, samoin Porin Leivän limpuilla. Sarpilta taas arinaleipä on suosituin, vaikka onkin hieman kalliimpi.
– Kilpailussa pärjätäkseen on oltava innovatiivinen. Vuonna 2024 Porin Leipä toi markkinoille useita uutuustuotteita. Viime vuonna keskityimme enemmän tuottavuuden ja tuotannon parantamiseen. Tänä vuonna olemme jälleen lanseeraamassa muun muassa uusia sämpylöitä ja olemme uudistaneet ruispalatuotteitamme. Varmasti kahvileipäpuolellekin on jotain uutta tulossa, Kivineva summaa.
Runeberg oli herkkusuu
Kansallisrunoilijamme J.L. Runeberg oli tunnettu herkkusuu ja hänen kerrotaan syöneen leivoksia usein joko aamiaiseksi tai välipalaksi metsästysretkillään. Eräs leivos oli muita enemmän hänen mieleensä ja sitä alettiin kutsua Runebergin nimellä. Runebergintorttu on mantelilla ja arrakkipunssilla tai rommilla maustettu ympyrälieriön muotoinen leivonnainen. Sen päällä on tavallisesti vadelmahilloa sokerikuorruterenkaan ympäröimänä.
Tarinan mukaan leivosta sai alun perin nykyisen vanhan Porvoon portilla sijainneesta Asteniuksen leipomosta. Lars Henrik Astenius oli opiskellut sokerileipuriksi Pietarissa, kenties tämänkin tortun ohje on sieltä lähtöisin.
Runebergin vaimo Fredrika oli paitsi taitava käsistään myös tarkka taloudenpitäjä. Hän toteutti leipomon reseptistä oman versionsa ja leipoi itse miehelleen tämän suosikkiherkkua. Jos kaikkia ainesosia ei ollut saatavilla, niin Fredrika saattoi tehdä leivoksen niistä ainesosista, mitä kotoa sattui löytymään.
Vanhin tunnettu runebergintortun resepti löytyykin Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevasta reseptikirjasta. Siellä se on nimellä Runebergs bakelse. Fredrikan reseptikirja oli vuosia kadoksissa, mutta se löytyi kodin kirjahyllystä vuonna 2004 tehdyn restauroinnin yhteydessä.
Fredrikan reseptissä torttuun ei laiteta lainkaan alkoholia. Tapana oli kuitenkin nauttia pieni annos punssia tortun kylkiäisenä.
Runebergin päivän tienoilla Suomessa syödään miljoonia runebergintorttuja. Runebergin kotikaupungissa Porvoossa kouluissa on tapana tarjota kaikille oppilaille runebergintortut Runebergin päivänä ja kahviloista saa leivoksia ympäri vuoden.
Lähteet: Wikipedia ja Porvoon kaupungin verkkosivut

