Tiia Jo­ki­sa­lo

Ra­ken­net­tu ym­pä­ris­tö on yk­si suu­rim­mis­ta ener­gi­an­ku­lut­ta­jis­ta, mut­ta sa­mal­la se on myös täyn­nä rat­kai­su­ja. Ener­gi­a­te­hok­kuu­den pa­ris­sa työs­ken­te­le­vän SAM­Kin tut­ki­ja­leh­to­ri San­na Lindg­re­nin mu­kaan ra­ken­nu­sa­la on nyt mur­rok­ses­sa, jos­sa yk­sit­täi­sis­tä rat­kai­suis­ta siir­ry­tään koh­ti ko­ko­nais­val­tais­ta ajat­te­lua.

Hä­nen oma pol­kun­sa alal­le al­koi jo opin­to­jen ai­ka­na.

– Ra­ken­nus- ja LVI-tek­niik­kaa opis­kel­les­sa­ni huo­ma­sin, mi­ten pal­jon ra­ken­ne­tus­sa ym­pä­ris­tös­sä on tar­vet­ta re­surs­sien käy­tön te­hos­ta­mi­sel­le. Ener­gi­an­käyt­töön liit­ty­vät ky­sy­myk­set vai­kut­ta­vat suo­raan ih­mis­ten ar­jen kus­tan­nuk­siin, ja alas­sa yh­dis­tyy konk­reet­ti­nen te­ke­mi­nen sekä suu­ret vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­det.

Mil­lai­nen sit­ten on Lindg­re­nin mie­les­tä tu­le­vai­suu­den talo? Yk­si sel­keä suun­ta on ener­gi­ao­ma­va­rai­suu­den kas­vu. Au­rin­ko­säh­kö yleis­tyy, ja ra­ken­nuk­set ei­vät ole enää pelk­kiä ener­gi­an ku­lut­ta­jia.

– Ra­ken­nuk­sia tar­kas­tel­laan yhä enem­män osa­na laa­jem­paa ener­gi­a­jär­jes­tel­mää. Ne voi­vat toi­mia sekä ener­gi­an tuot­ta­ji­na et­tä ku­lut­ta­ji­na. Säh­köis­ty­mi­nen tuo mu­kaan myös liik­ku­mi­sen, esi­mer­kik­si säh­kö­au­to­jen la­taus kyt­key­tyy ra­ken­nuk­sen omaan ener­gi­an­tuo­tan­toon.

Ke­hi­tys nä­kyy jo nyt, mut­ta Lindg­re­nin mu­kaan suu­rin muu­tos on vie­lä edes­sä.

– Ha­lu­ai­sin us­koa, et­tä ala mul­lis­tuu seu­raa­van 10–15 vuo­den ai­ka­na enem­män kuin vii­mei­sen 30 vuo­den ai­ka­na yh­teen­sä.

"Paras talo on sellainen, jota ei tarvitse purkaa ennenaikaisesti", sanoo Lindgren. Kuva: Tiia Jokisalo

Pelk­kä ener­gi­a­te­hok­kuus ei kui­ten­kaan rii­tä, jos ta­lon ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sia tar­kas­tel­laan vain käy­tön ajal­ta.

– Ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­nen talo huo­mi­oi koko elin­kaa­ren, ra­ken­ta­mi­sen, käy­tön ja sen, mitä ta­pah­tuu käy­tön jäl­keen.

Kes­kei­siä te­ki­jöi­tä ovat kes­tä­vät ma­te­ri­aa­lit, huol­let­ta­vuus ja pit­kä käyt­töi­kä. Ajat­te­lu­ta­pa on muut­tu­mas­sa, ra­ken­nuk­sia ei näh­dä enää ker­ta­käyt­töi­si­nä.

– Ra­ken­nuk­set pi­täi­si näh­dä erään­lai­si­na elä­vi­nä ma­te­ri­aa­li­pank­kei­na. Kun käyt­tö päät­tyy, ma­te­ri­aa­lit tu­li­si hyö­dyn­tää uu­del­leen, joko sel­lai­se­naan tai osa­na uu­sia tuot­tei­ta.

Sil­ti yk­sin­ker­tai­nen pe­ri­aa­te pä­tee yhä.

– Pa­ras talo on sel­lai­nen, jota ei tar­vit­se pur­kaa en­ne­nai­kai­ses­ti.

Vaik­ka ener­gi­a­te­hok­kuus on pa­ran­tu­nut ja Suo­men ener­gi­a­jär­jes­tel­mä on muut­tu­nut vä­hä­pääs­töi­sem­mäk­si, pää­tök­siä oh­jaa usein edel­leen hin­ta, ei elin­kaa­ri­vai­ku­tus.

– Rat­kai­su­ja teh­dään yhä enem­män sen­het­kis­ten kus­tan­nus­ten pe­rus­teel­la kuin pit­kän ai­ka­vä­lin nä­kö­kul­mas­ta, Lindg­ren har­mit­te­lee.

Eri­tyi­ses­ti van­han ra­ken­nus­kan­nan koh­dal­la oli­si pal­jon teh­tä­vää. Usein kor­jaa­mi­nen on pääs­tö­jen kan­nal­ta pa­rem­pi vaih­to­eh­to kuin pur­ka­mi­nen, mut­ta se edel­lyt­tää sa­mal­la ener­gi­a­te­hok­kuu­den pa­ran­ta­mis­ta.

Ra­ken­nu­sa­lal­la on opit­tu myös kan­ta­pään kaut­ta. Yk­sit­täis­ten rat­kai­su­jen si­jaan tar­vi­taan ko­ko­nai­suuk­sien hal­lin­taa.

– Ener­gi­a­te­hok­kuut­ta on pa­ran­net­tu jos­kus il­man, et­tä on ym­mär­ret­ty riit­tä­väs­ti esi­mer­kik­si kos­teus­tek­nis­tä toi­mi­vuut­ta. Ra­ken­nuk­sia pi­täi­si tar­kas­tel­la sa­ma­nai­kai­ses­ti laa­dun, kus­tan­nus­ten ja ym­pä­ris­tö­vai­ku­tus­ten nä­kö­kul­mas­ta.

Vaik­ka Lindg­re­nin työ pyö­rii suur­ten ko­ko­nai­suuk­sien ym­pä­ril­lä, sa­mat pe­ri­aat­teet nä­ky­vät myös asi­an­tun­ti­jan omas­sa ar­jes­sa. Hän asuu van­has­sa ker­ros­ta­los­sa, jos­sa ener­gi­a­te­hok­kuus ei ole ny­ky­vaa­ti­mus­ten ta­sol­la.

– Ra­ken­tei­siin en voi vuok­ral­la asu­va­na vai­kut­taa, mut­ta omaan ku­lu­tuk­seen voin.

Kei­not ovat tut­tu­ja, mut­ta te­hok­kai­ta: ve­den sääs­tä­mi­nen, jät­tei­den la­jit­te­lu, tur­han säh­kön­ku­lu­tuk­sen vält­tä­mi­nen sekä ko­din­ko­nei­den käyt­tö vain täy­si­nä.

Yk­si suu­rim­mis­ta ke­hi­tys­koh­teis­ta on ener­gi­an va­ras­toin­ti ja huk­ka­läm­mön hyö­dyn­tä­mi­nen.

– Uu­siu­tu­va ener­gia on usein sää­riip­pu­vais­ta. Ener­gi­aa tar­vi­taan sil­loin, kun sitä ei vält­tä­mät­tä ole tar­jol­la. Rat­kai­sut tä­hän voi­si­vat mul­lis­taa koko alan.

Vii­me vuo­det ovat jo kiih­dyt­tä­neet ke­hi­tys­tä. Ener­gi­an hin­nan vaih­te­lut, tek­no­lo­gi­an ke­hi­tys ja ge­o­po­liit­ti­set muu­tok­set ovat muut­ta­neet ajat­te­lua. Sa­maan ai­kaan ku­lut­ta­jat ovat tul­leet osak­si ener­gi­a­jär­jes­tel­mää, esi­mer­kik­si pörs­si­säh­kön seu­raa­mi­nen ja ku­lu­tuk­sen ajoit­ta­mi­nen on yleis­ty­nyt no­pe­as­ti.

Myös ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lien uu­del­leen­käyt­tö on nou­se­mas­sa vah­vem­min esiin.

– Ai­he nä­kyy yhä enem­män sekä kes­kus­te­lus­sa et­tä käy­tän­nön ko­kei­luis­sa. Nyt et­si­tään rat­kai­su­ja sii­hen, mi­ten uu­del­leen­käyt­tö voi­daan teh­dä ener­gi­a­te­hok­kaas­ti ja ta­lou­del­li­ses­ti jär­ke­väs­ti.

Ra­ken­nu­sa­lan tu­le­vai­suus ei siis ole vain uu­sia ta­lo­ja, vaan myös van­ho­jen uu­del­leen ajat­te­lua.