Suolle pääsee ihan lähellä – Porin alueella sijaitsevalta Pitkäsuolta löytyy edustavaa, luonnontilaista keidassuota
Pitkäsuo on varsin laaja, satojen hehtaarien suuruinen keidassuo.
Jarmo Vacklin
Porin alueella, Lassilan kylän lähellä sijaitsevalta Pitkäsuolta löytyy pieniä lampia ja runsaasti erikokoisia suosaarekkeita. On erinomainen asia saada näin laaja suoalue suojelun piiriin. Vaikka suon laitamilla näkyy runsaasti ojituksia niin suon keskusta on säilynyt hyvin luonnontilaisena. Myös suojelualueen sisällä näkee merkkejä vanhoista ojituksista varsinkin suon länsireunalla. Aikojen saatossa rahkasammal tulee ottamaan voiton ja vanhoista ojituksista ei ole suolle enää vahinkoa.
Alueella kulkee retkipolku ja märimpien osien yli on rakennettu tukevat pitkospuut.
Jarmo Vacklin
Kasvuun ja vauhtiin päästyä rahkasammalia ei juuri pysäytä mikään. Toisinaan sammalet valtaavat kuivia kangasmetsiäkin työntäen muut sammalet tieltään. Kuivat kankaat muuttuvat hiljalleen korviksi ja lopulta puuttomiksi nevoiksi. Näin on varmasti käynyt osittain myös Pitkälläsuolla. Mutta suolla on varmastikin ollut aikaisemmin myös todennäköisesti matalia lampia ja järviä, jotka ovat hiljalleen soistuneet. Yleensä pienet lampareet ja silmäkkeet kertovat entisestä vesistöstä. Toisinaan suon silmäkkeistä nouseva mutavelli kertoo myös entisestä vesistöstä. Nykyisin suolla on muun muassa Valkoinenlammi, Ylinen Tervalammi, Keskinen Tervalammi ja Alinen Tervalammi. Ne ovat myös luhtarantaisia ja hiljalleen soistumassa. Soistuminen voi tapahtua joko reunoilta vedenpintaa pitkin tai lammen pohjaa myöten. Vaikka lampi olisi jo täysin soistunut ja turpeen peittämä, voi turpeen alla olla vielä runsaasti vettä ja mutaa.
Kuten lähes kaikki eteläisen Suomen suot, myös Pitkäsuo muodostuu enimmäkseen erilaisista rämesoista. Pienialaisia puuttomia nevojakin löytyy, mutta suurempia avosoita ei ole. Pitkäsuo on suoksi vielä varsin nuori ja sen kehitys on vielä kesken. Sitä mukaan kun suo vanhenee ja turvekerros kasvaa, tulee puusto harventumaan. Lopulta suolla kasvavien mäntyjen juuret eivät enää yllä kovaan kivennäismaahan ja ne eivät pysty kasvamaan pelkässä turpeessä, jossa ei juuri ole muuta ravinnetta kuin mitä tulee sadeveden mukana. Lopulta puut kuolevat ja keloutuvat. Paksun turpeen seassa myös mäntyjen juuret jäävät ilman happea.
Enimmäkseen suo muodostuu erilaisista rämemetsistä mutta myös avointa, puutonta nevaakin löytyy. Suo on vielä varsin nuori ja sen turvekerros ei ole kovin paksu.
Jarmo Vacklin
Linnusto on varsin rikasta ja suolla pesii useita kahlaaja- ja petolintulajeja. Runsaimmat lintulajit ovat, kuten lähes kaikilla Suomen soilla, keltavästäräkki ja niittykirvinen. Petolinnuista suon metsäsaarekkeissa pesii muun muassa ampuhaukka. Toisinaan pesän löytää vanhasta variksenpesästä. Muita pesiviä lajeja ovat muun muassa metsäkirvinen, leppälintu, käki, hömötiainen, harmaasieppo ja kirjosieppo. Lampien reunamilla voi havaita metsäviklon, joka tosin voi pesiä kaukanakin itse suosta.
Metsäsaarekkeilla on myös maisemallisia arvoja ja ne rikastuttavat soiden lintulajistoa suuresti. Onneksi monien ojitettujen soiden pienet metsäsaarekkeet on jätetty hakkaamatta. Tosin soiden ojitus muuttaa soiden lajistoa varsin nopeasti. Erityisesti jos kyseessä on märkä suo. Kuivilla soilla muutokset ovat huomattavasti hitaampia.
Lukuisista suokasveista voisi mainita leväkön. Leväkkö on vihertävänruskea kasvi ja jää usein vaatimattoman näköisenä suolla kulkijalta huomaamatta.
Suon kasvilajistoon kuuluu muun muassa suokukka. Suokukka viihtyy karuilla rämeillä ja muun muassa Lapin ohutturpeisilla tunturisoilla.
Jarmo Vacklin
Pitkäsuolle pääsee merkittyä polkua pitkin ja vetisimpien osien yli on rakennettu pitkospuut. Polun päässä sijaitsee kota, jossa voi paistaa vaikka makkarat.
Parasta retkeilyaikaa suolla on kevät ja alkukesä, jolloin muuttolinnut saapuvat. Suolla voi havaita levähtäviä kurki-, joutsen- ja hanhiparvia. Myös syksyisin näkee hanhia, kun hanhiparvet muuttavat leveämmässä rintamassa. Alueen lammilta voi havaita vaikkapa pohjoiseen muuttavan uivelon.
Retkeillessä kannattaa pysyä polulla. Varsinkin metsäsaarekkeiden jäkäläinen maasto on helposti kuluvaa. Paikoin suo on hyvin vaikea kulkuista isovarpurämettä ja myös petollisen vaarallisia silmäkkeitä löytyy paikoin ainakin lampien läheisyydestä.