Ul­vi­la­lai­sen koi­ra­no­mis­ta­jan jou­lu­no­do­tus sai su­rul­li­sen kään­teen. Mies oli ul­koi­lut­ta­mas­sa 7-vuo­ti­as­ta bel­gi­an­pai­men­koi­raan­sa Frii­ta­lan Kou­lu­kes­kuk­sen ta­ka­na pu­ru­ra­dal­la. Noin ki­lo­met­rin pääs­sä ko­toa koi­ran kun­to ro­mah­ti. En­sin se al­koi hor­jua, sit­ten is­tah­ti maa­han ja lo­pul­ta kaa­tui ma­kuul­leen.

– En­sin luu­lin, et­tä se on lou­kan­nut tas­sun­sa. Mut­ta sit­ten ta­ju­sin, et­tei koi­ra ole enää yh­tään täs­sä maa­il­mas­sa, ei­kä re­a­goi nor­maa­lis­ti. Hän oli sel­ke­äs­ti it­se­kin hä­mil­lään sii­tä ti­lan­tees­sa, koi­ra­no­mis­ta­ja ker­too.

Mies soit­ti ys­tä­vän­sä ha­ke­maan hei­dät au­tol­la. Kun koi­ra al­koi vie­lä ok­sen­taa­kin, he läh­ti­vät eläin­lää­kä­riin, jos­sa ar­vel­tiin koi­ran syö­neen jo­tain myr­kyl­lis­tä.

– Jos­sain sii­nä sata tai pa­ri­sa­taa met­riä leik­ki­puis­tos­ta oli ai­noa het­ki, kun se oli­si voi­nut pääs­tä kä­sik­si jo­hon­kin. Yh­den pie­nen kuu­sen juu­rel­la se het­ken sii­nä kieh­na­si niin, et­ten koko ajan kat­so­nut, omis­ta­ja ker­too.

Belgianpaimenkoiran elämä sai traagisen lopun. (Kuvan koira ei liity tapaukseen) Kuva: Marc Frannckart, Pixabay

Eläin­lää­kä­ri ei voi­nut teh­dä pal­joa, kos­ka myr­ky­tyk­sen läh­de ei ol­lut tie­dos­sa.

Myr­ky­tyk­sen oi­reet pa­he­ni­vat. Seu­raa­va­na päi­vä­nä koi­ra ei enää py­sy­nyt tol­pil­laan, vaan ta­ka­ja­lat an­toi­vat pe­rik­si. Eläin­lää­kä­ri suo­sit­te­li, et­tä koi­ra pääs­tet­täi­siin kär­si­myk­sis­tään. Omis­ta­ja myön­tyi, kos­ka mi­tään ei ol­lut teh­tä­vis­sä, ei­kä toi­vet­ta toi­pu­mi­ses­ta ol­lut.

– Ei sii­nä oi­kein ol­lut enää vaih­to­eh­to­ja, hän to­te­aa.

Nyt koi­ran ruu­mis on lä­he­tet­ty avat­ta­vak­si. Tar­kem­pi kuo­lin­syy sel­vin­nee lä­hi­ai­koi­na. Eläin­lää­kä­ri oli kui­ten­kin sitä miel­tä, et­tä se­ka­vat oi­reet viit­taa­vat ni­me­no­maan myr­ky­tyk­seen.

Ul­vi­la­lai­nen koi­ra­no­mis­ta­ja ha­lu­aa ker­toa asi­as­ta, kos­ka on huo­lis­saan ja ha­lu­aa va­roit­taa ih­mi­siä. Ei­kä vä­hi­ten sik­si, et­tä to­den­nä­köi­nen ta­pah­tu­ma­paik­ka on lä­hel­lä leik­ki­puis­toa.

– En­nen kaik­kea ih­met­te­len, et­tä mitä ih­mi­sel­lä voi ol­la koi­ria vas­taan. Ja on­han sii­nä ai­ka­moi­set ris­kit kyl­vää myrk­kyä luon­toon. Huo­nol­la tuu­ril­la se on joku pik­ku­lap­si seu­raa­vak­si, mies mu­reh­tii.

Mi­ten toi­mia, jos koi­ra söi myrk­kyä?

Eläin­lää­kä­ri Hei­di Kos­ki­nen Eläink­li­nik­ka Syk­kees­tä oh­jeis­taa, et­tä jos koi­ra­no­mis­ta­ja epäi­lee koi­ran­sa syö­neen jo­tain myr­kyl­lis­tä, on pa­ras­ta ol­la sa­man tien yh­tey­des­sä eläin­lää­kä­riin.

– Jos on näh­nyt, mitä koi­ra on mah­dol­li­ses­ti syö­nyt, eläin­lää­kä­ris­tä voi­daan an­taa sen pe­rus­teel­la tar­kem­pia oh­jei­ta, Kos­ki­nen sa­noo.

Tyy­pil­li­siä myr­ky­tyk­seen viit­taa­via oi­rei­ta ovat esi­mer­kik­si ruo­an­su­la­tus­ka­na­van oi­reet, ku­ten ri­pu­li, ok­sen­te­lu ja kuo­laa­mi­nen. Va­ka­van myr­ky­tyk­sen oi­rei­ta voi­vat ol­la myös kram­pit ja ta­jut­to­muus.

– Mo­net myr­ky­tyk­set ai­heut­ta­vat oi­rei­ta vii­veel­lä. Voi men­nä use­am­pia tun­te­ja, en­nen kuin oi­reet al­ka­vat.

Ko­ti­kons­tein ei juu­ri­kaan ole pal­joa teh­tä­vis­sä.

Kos­ki­nen ker­too, et­tä van­han kan­san us­ko­muk­sen mu­kaan koi­ran voi saa­da ok­sen­ta­maan suo­lal­la. Sitä ei ny­ky­tie­tä­myk­sen mu­kaan kui­ten­kaan suo­si­tel­la, sil­lä se voi joh­taa puo­les­taan suo­la­myr­ky­tyk­seen.

Ei­kä ok­set­ta­mi­nen ole ai­na tur­val­lis­ta­kaan. Eläin­lää­kä­ris­sä se voi­daan teh­dä tar­peen mu­kaan sii­hen tar­koi­te­tuin lääk­kein.

Koi­rien myr­ky­tys­ta­pauk­sia tu­lee eläin­lää­kä­ril­le vas­taan tä­män täs­tä, var­sin­kin päi­vys­tys­työs­sä.

– Koi­ra on voi­nut syö­dä esi­mer­kik­si suk­laa­ta, xy­li­to­lia, ro­tan­myrk­kyä tai omis­ta­jan tai toi­sen koi­ran lääk­kei­tä. Oi­reet vaih­te­le­vat sen mu­kaan mitä koi­ra on syö­nyt. Jos ei tie­de­tä mitä, ti­lan­ne on ai­na han­ka­lam­pi. Usein ti­lan­ne vaa­tii kli­ni­kal­la käyn­tiä, Kos­ki­nen sa­noo.

Toi­mit­ta­ja: Pau­lii­na Vil­pak­ka