San­na Jääs­ke­läi­nen

Po­ri­lai­nen Pau­lii­na Ruu­su­vuo­ri on työ­ter­veysp­sy­ko­lo­gi, työ­noh­jaa­ja, uni­val­men­ta­ja ja työ­yh­tei­sö­so­vit­te­li­ja.

Ky­syim­me hä­nel­tä, mitä te­kee työ­yh­tei­sö­so­vit­te­li­ja.

– Työ­yh­tei­sö­so­vit­te­li­ja kut­su­taan apuun työ­yh­tei­sön ris­ti­rii­ta­ti­lan­tei­siin, esi­mer­kik­si konf­lik­tei­hin, rii­toi­hin tai eri­mie­li­syyk­siin, joi­ta ei pys­ty­tä omin päin rat­kai­se­maan. Usein rii­ta saat­taa "jää­dä pääl­le", ei­kä yh­teis­työ suju. Sil­loin ul­ko­puo­li­nen voi pa­rem­min pys­tyä aut­ta­maan vuo­ro­vai­ku­tuk­sen, kes­kus­te­lu­yh­tey­den ja ym­mär­ryk­sen vah­vis­ta­mi­ses­sa, , Ruu­su­vuo­ri ker­too.

Edel­ly­tyk­se­nä on se, et­tä osa­puo­let ha­lu­a­vat so­pia.

– So­vit­te­lu voi ol­la oi­val­lut­ta­mis­ta, jol­loin osa­puo­let kuu­le­vat, mi­ten toi­nen osa­puo­li ti­lan­teen ko­kee. Usein taus­tal­la on vää­rin­kä­si­tys tai vää­rin­tul­kin­ta. Kun ahaa-elä­mys ja yh­tei­nen ym­mär­rys syn­tyy, pys­ty­tään so­pi­maan, mi­ten jat­kos­sa toi­mi­taan. So­vin­non te­ke­mi­nen ja an­teek­si­pyy­tä­mi­nen ovat tär­kei­tä asi­oi­ta täs­sä pro­ses­sis­sa.

Ruu­su­vuo­ri ker­too, et­tä ai­na so­pua ei syn­ny.

– Sil­loin pää­dy­tään mui­hin rat­kai­sui­hin.

Avun ha­ke­mi­nen työ­pai­kan on­gel­miin on hä­nen mie­les­tään vii­sas­ta, sil­lä on­gel­mat ei­vät hä­viä it­ses­tään ajan kans­sa.

– Kyl­lä so­vun luo­mi­sek­si on pu­hut­ta­va asi­at au­ki, muu­ten ne jää­vät taa­kak­si mie­leen. Työ­pai­kal­la on tul­ta­va toi­meen työ­ka­ve­rei­den kans­sa ja suh­tau­dut­ta­va toi­siin vä­hin­tään neut­raa­lis­ti. Huo­noa käy­tös­tä ei saa ol­la, ei­kä sitä saa sie­tää. Yh­teis­työ­tä on suos­tut­ta­va te­ke­mään ihan kaik­kien työ­ka­ve­rei­den kans­sa.