Tiia Jo­ki­sa­lo

Kaas­mark­ku­lai­sen me­tal­li­kiil­lo­tu­sy­ri­tyk­sen val­mis­ta­miin tuot­tei­siin voi tör­mä­tä mitä ar­ki­sem­mis­sa pai­kois­sa, mut­ta toi­saal­ta myös maa­il­man hulp­peim­mis­sa­kin koh­teis­sa. Uu­dem­mis­sa ker­ros­ta­lois­sa, ui­ma­hal­leis­sa ym­pä­ri maa­ta ja vaik­ka­pa pan­keis­sa voi käsi tart­tua Vesa Vir­ran per­hey­ri­tyk­sen lop­pu­tu­lok­siin. Ja maa­il­man me­ril­lä­kin luk­sus­ris­tei­li­jöille sekä Itä­me­ren lai­voil­le on pal­jon kaas­mark­ku­lai­sia tuot­tei­ta asen­net­tu.

Jos niis­tä nä­kee pei­li­ku­van­sa, on hy­vin mah­dol­lis­ta, et­tä ky­sees­sä on Vir­ran per­heen kä­den­jäl­ki.

– Mei­dän tuo­tok­set ovat pei­li­kiil­lo­tet­tu­ja, hi­ot­tu­ja tai har­jat­tu­ja. Toki maa­lat­tu­ja­kin kai­tei­ta teem­me, mut­ta pää­pai­no on vii­meis­tel­lyis­sä tuot­teis­sa.

Yk­si uu­sim­mis­ta ta­lon tuo­tok­sis­ta ovat kult­tuu­ri­kes­kus Fii­nin ul­ko-ovien ve­ti­met.

– Ne ovat muu­ten eri­kois­ve­ti­met, ei­kä työ ol­lut hel­poim­mas­ta pääs­tä, yrit­tä­jä Vesa Vir­ta täh­den­tää.

Ja kuin­kas muu­ten­kaan, sil­lä eri­koi­suus on yri­tyk­ses­sä ar­ki­päi­vää ja valt­ti, jon­ka avul­la on pär­jät­ty ko­vas­sa­kin kil­pai­lus­sa jo vuo­si­kym­me­niä.

Kil­pai­lu on ko­vaa ja toi­si­naan laa­tuun pa­nos­ta­mi­nen mak­saa ti­lauk­sen, kun joku toi­nen te­kee hal­vem­mal­la. Toi­saal­ta Vir­ta luot­taa va­lit­se­maan­sa suun­taan.

– Nii­tä, jot­ka pys­ty­vät te­ke­mään sitä, mitä me teem­me, on edel­leen ver­rat­tain vä­hän.

Tämä joh­tuu sii­tä, et­tä yri­tys on ker­ryt­tä­nyt vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na tie­to­tai­toa, joka ei ole noin vain saa­vu­tet­ta­vis­sa.

– Kii­na­tuot­tei­den kans­sa kil­pai­lu on ko­vaa, em­me saa ma­te­ri­aa­le­ja sil­lä hin­nal­la, mitä siel­tä val­mii­ta tuot­tei­ta myy­dään ulos. Mut­ta kum­mas­ti sil­loin, kun tar­vi­taan eri­tyis­tä osaa­mis­ta, mei­hin ol­laan yh­tey­des­sä. Mää­rän si­jaan teh­dään laa­tua.

Isot rau­ta­ra­ken­teet ovat mui­den hom­maa, me­tal­li­kiil­lo­tuk­ses­sa kes­ki­ty­tään yk­si­tyis­koh­tiin.

Ma­te­ri­aa­lei­na toi­mi­vat pää­o­sin ruos­tu­ma­ton ja ha­pon­kes­tä­vä te­räs, sekä jon­kin ver­ran mes­sin­ki, prons­si ja ku­pa­ri. Ma­te­ri­aa­lit mak­sa­vat hu­na­jaa, ei­kä er­hei­siin ole suu­rem­min va­raa. Vir­ta on huo­man­nut, et­tä juu­ri sil­loin par­haat ide­at syn­ty­vät, yön hil­jai­suu­des­sa.

– Kyl­lä vä­lil­lä nii­tä yön pik­ku­tun­tei­na päh­käi­lee, et­tä mi­ten jo­kin työ kan­nat­tai­si to­teut­taa. Pie­nel­lä fir­mal­la ei ole va­raa läh­teä kor­jai­le­maan, vaan pi­tää teh­dä ker­ral­la kun­nol­la.

Vuon­na 1991 yri­tys­toi­min­nan aloit­ta­nut Vir­ta on näh­nyt uran­sa ai­ka­na eri­lai­sia ai­ka­kau­sia.

– Kut­sun tätä ra­ken­ta­mi­sen la­mak­si, sen ver­ran Sa­ta­kun­ta on nyt ra­ken­ta­mi­sen osal­ta hil­jen­ty­nyt. Mi­nus­ta tämä al­kaa lä­hen­nel­lä 90-lu­vun alun lama-ai­ko­ja. To­sin meil­lä on on­nek­si ol­lut ver­rat­tain pal­jon töi­tä nyt­kin.

Tänä vuon­na tu­lee täy­teen 35 vuot­ta yrit­tä­jä­nä.

– Tämä on tul­lut su­ku­pe­rin­tö­nä, pik­ku­po­jas­ta saak­ka olen ol­lut näis­sä hom­mis­sa mu­ka­na.

Vir­ran isä on jo 1960-lu­vul­ta saak­ka teh­nyt sa­man alan töi­tä, edes­men­nyt iso­ve­li­kin pyö­rit­ti sa­man­tyyp­pis­tä yri­tys­tä 1980-lu­vul­la. Yri­tyk­ses­sä työs­ken­te­lee Vir­ran li­säk­si veli Juha Vir­ta sekä tar­peen mu­kaan Vesa Vir­ran kak­si poi­kaa Joo­nas Vir­ta ja Mik­ko Vir­ta.

Toi­veis­sa on maa­il­man­ti­lan­tees­ta huo­li­mat­ta, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa­kin Kaas­mar­kus­sa teh­dään pik­ku­tark­kaa jäl­keä Sa­ta­kun­nan ja maa­il­man ra­ken­nus­tar­pei­siin.