Onko oikein, että työtä tekemällä palkka ei riitä elämiseen?
Monen alan työehtosopimuksista neuvotellaan parhaillaan ja näyttää siltä, että työntekijöiden ja työnantajien näkemys esimerkiksi palkankorotuksista on kaukana toisistaan.
Se, mikä minua huolestuttaa on, että osalla työntekijöistä ei ole mitään käsitystä siitä, miten työelämän pelisäännöt muodostuvat. Suomessa ei ole esimerkiksi minimipalkkaa säädetty laissa. Työehtosopimuksissa sovitaan muun muassa palkanlisistä, sairausajanpalkasta sekä lomarahasta. Lisäksi määritellään paljon työssäjaksamiseen vaikuttavista asioita kuten tauot, lomat ja säädellään vaikka siitä, kuinka paljon töitä voi teettää työntekijällä vuorokauden aikana. Jokainen työehtosopimus on omanlaisensa ja vastaa sen alan tarpeeseen.
Suomessa työehtojen kehittäminen ja työolojen parantaminen perustuu sopimisenkulttuurille ja valitettavasti Suomi ei ole irrallinen muualla maailmassa tapahtuville trendeille. Tehokkuuden lisääminen ja tuloshakuisuus on tietenkin yritystoiminnalle ominaista, mutta se, millä keinoilla niitä tehdään, on vanhanaikaista. Suomessa tietyillä tahoilla on halu kaventaa työntekijöiden oikeuksia ja sitä kautta myös heikentää ammattiliittojen toimintaa. Kansainvälisesti on esimerkkejä, jossa työntekijöiden oikeudet ovat olemattomat ja toisaalla on huomattu, että työntekijöiden hyvinvointiin panostamalla saadaan parempia tuloksia kuin vyötä kiristämällä. Yritysten menestymisen edellytys on hyvinvoivat työntekijät.
Tulevina viikkoina tulemme näkemään pitkään kaivatun työntekijöiden yhteisliittouman. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK on julkisesti kertonut omien jäsenliittojensa palkkaliitosta. Tarkoitus on tiivistää liittojen välistä yhteistyötä. Ammattiliitot ovat sitoutuneet yhteiseen palkankorotustavoitteeseen ja tarpeen vaatiessa liitot ovat valmiita vauhdittamaan työehtosopimusneuvotteluja yhteisillä toimilla.
Mikä sitten on ajanut siihen, että yhteistä koordinaatiota on lisätty? Elinkeinoelämän keskusliitto koordinoi vahvasti omien jäsenliittojensa toimia ja estää aitojen neuvottelujen toteutumista työntekijäliittojen ja työnantajaliittojen välillä. Koronavuosina työntekijät joustivat ja nyt siihen päälle lisätään korkea hintojen nousu, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämisen kallistumiseen. Onko oikein, että meillä on työssäkäyviä ihmisiä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella? Onko oikein, että työtä tekemällä palkka ei riitä elämiseen? Työntekijöiden sietokyky ei ole rajaton. Nyt on aika käyttää suomalaista sisua työpaikoilla ja vaatia parempaa työelämää.
Neea Kähkönen
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n toimitsija, Porin sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtaja
