Ko mu­ku­loilt ky­syt­tii en­ne van­haa, mitä heist tul­lee ison, ni vas­tauk­set oli ai­ka sel­vii. Po­jat tah­to pa­lo­mi­ä­hiks tai len­tä­jiks tai ve­tu­ri­mi­ä­hiks. Eli sem­mos­sii hom­mii, misä o vauh­tii ja vaa­ral­lis­sii ti­lan­teit ja pä­ri­nää. Fli­kat tah­to myy­jiks tai sai­raa­hoi­ta­jiks tai äi­teiks eli pas­saa­maa ih­mi­sii. Toi­ve­am­mat­tei ero oli sel­vä ja tuli vis­sii enäm­pi mal­leist ko su­ku­pu­a­lest.

Mut mikä o ti­lan­ne nyte? Mun tul­lee sur­kee­ni ny­ky­mu­ku­loit. Hee tart­tee mi­ät­tii, rup­peis­ko inf­lu­ens­se­riks vai kul­ma­kar­vas­ty­lis­tiks vai fit­nes­s­vai­kut­ta­jaks. Vai puus­taa­jaks vai in­no­vaat­to­riks vai si­säl­lö­tu­at­ta­jaks? Stre­am­lai­ne­ri­ki vois ol hyvä. Taik si­jot­ta­ja?

Yks laps sano, et­tei hän ai­nas­ka rup­pee po­li­ti­koks, ko ne ain tap­pe­lee. Mää mi­ä­tei, et tämä o su­rul­li­ne mut ai­heel­li­ne kä­si­tys yh­teis­te asi­oit­te hoi­ta­mi­sest. Moni ai­ku­nen­ki ih­met­tel­lee, et kuka en­nää viit­tii men po­li­tiik­kaa, ko kes­kus­te­le­mi­se tapa o muut­tu­nu nin hy­äk­kää­väi­seks ja kiuk­ku­seks. Kyl sem­most sil­ti en­ne­ki o ol­lu, mut ar­reem­mat ja hil­ja­sem­mat ih­mi­set ei sem­mo­ses hom­mas pär­jää. Se voi ol va­hin­ko, ko hil­ja­sil fun­tee­raa­jil voi jos­kus ol ti­a­too ja tai­too enäm­pi ko kurk­ku su­a­ran huu­ta­jil.

Nu­ar­te mi­ä­lest jok­ku am­ma­tit o ”hi­a­noi” ja toi­set ei. Minu kal­ta­se­ni van­ha ih­mi­ne ajat­tel­lee vaa, et iha kaik­ki re­hel­li­set tyät o hi­a­noi. Kaik­ki sem­mo­set, misä teh­rää jot­tai ih­mis­te ja ym­pä­ris­tö ja lu­an­no hy­väks ja hy­ä­ryks. Muu o tur­haa taik pe­rä­ti hai­tal­list. Mo­net tit­te­leit­te taik raha pe­räs kar­raa­jat hu­a­maa se lii­ka my­ä­hää. Mut pa­rem­pi my­ä­hää ko ei mil­lon­kaa.

Mul o ol­lu kym­me­kunt eril­laist hom­maa, mut yh­re mää sil­ti viäl tah­to­si. Ko sais ol sem­mo­ne py­ä­ree­pos­ki­ne, puu­roo keit­tä­vä jou­lu­pu­ki mu­a­ri, ko mu lap­suus­ko­to­ni jou­lu­pa­pe­ris oli. Puk­ki it­te soit­ti viu­luu hu­a­nee toi­ses pääs ja ton­tut py­ä­ri kes­kel laa­tet kuu­se ym­pä­ril. Pa­pe­ri meni huk­kaa, ko mää ki­nu­si se äi­tilt leik­kei­hi­ni. Mut sitä kuv­vaa mää kat­te­le pää­ni si­säl joka jou­lu.

Kröön­ruus­ka