Myön­nän au­liis­ti: olen ke­säih­mi­nen. Kyl­mä, rän­tä, los­ka ja lu­mi­ko­la. Ei kii­tos. Mar­ras­kuun pus­si­pi­mey­des­sä ke­sän va­loa ja au­rin­koa muis­tel­laan kuin me­ne­tet­tyä mor­si­an­ta. Maa­lis­kuus­sa al­kaa hel­pot­taa. Valo li­sään­tyy ja lumi su­laa. Pi­tää vain kes­tää ne kuu­si ta­ka­tal­vea, jot­ka ku­rit­ta­vat ker­ta toi­sen­sa jäl­keen – ja sit­ten, jos luo­ja suo: Kesä!

Eten­kin täl­lai­sen kyl­män ke­vään jäl­keen luu­li­si ke­sän mais­tu­van. Mut­ta eh­kä vuo­de­na­jois­sa pä­tee sama kuin lo­mis­sa: ne ovat par­haim­mil­laan mi­nuut­ti en­nen nii­den al­kua.

Väi­tän­kin, et­tä Suo­men kesä on täy­sin yli­ar­vos­tet­tu. Aloi­te­taan sii­te­pö­lys­tä, joka tah­rii kai­ken ja tun­kee sil­miin ja pos­ki­on­te­loi­hin. On koi­vua, hei­nää, pu­joa ja pa­jua. On kir­ve­le­vää kurk­kua, ku­ti­a­via sil­miä ja lo­pu­ton­ta ve­si­nu­haa.

Näil­lä le­veys­pii­reil­lä ei kos­kaan tie­dä mil­lai­nen kesä on tu­los­sa. Toi­vo­taan pa­ras­ta ja pe­lä­tään pa­hin­ta. Jos­kus kesä kes­tää yh­den päi­vän, vä­lil­lä ei si­tä­kään. Ai­na­kin on var­maa, et­tei se kau­an odo­tet­tu lo­ma­reis­su osu sii­hen ai­no­aan kau­nii­seen päi­vään. Ja jos osuu, niin sit­ten is­ke­vät hyt­ty­set. Nuo pie­net pis­tä­vät per­ke­leet, jot­ka ini­se­vät kor­vis­sa ja tik­kaa­vat ihon täy­teen pau­ka­mia. Paar­mois­ta en edes aloi­ta.

Puo­len vuo­den paas­tos­ta huo­li­mat­ta krop­pa ei ole kos­kaan ran­ta­kun­nos­sa. Hä­vet­tää. Tuol­la on jär­vi, kir­ma­taan ui­maan. Si­ni­le­vää. Tuol­la on met­sä, pais­te­taan mak­ka­rat. Met­sä­pa­lo­va­roi­tus. Iha­nan va­loi­saa – pait­si uni ei tule. Vi­ha­mie­li­nen au­rin­ko po­rot­taa ver­hon ra­ois­ta. Ja on kuu­ma ja hiki ja pa­la­nut nah­ka ja iho­syö­pä.

Ke­säl­lä pi­tää teh­dä kaik­kea, kos­ka tal­vel­la ei voi ei­kä hu­vi­ta. Ke­sä­kuus­sa al­kaa­kin työ­sa­vot­ta, joka päät­tyy vas­ta pak­ka­siin. Ke­säl­lä pi­tää har­ras­taa ja mat­kus­taa ja kaik­ki mak­saa. Au­to­mat­ka anop­pi­laan ki­ti­se­vät lap­set ta­ka­pen­kil­lä. Iha­naa! Pit­kät yh­tei­set lo­mat ovat­kin tun­ne­tus­ti avi­oe­ro­jen kul­ta-ai­kaa.

Vii­meis­tään hei­nä­kuus­sa kai­paa rau­hal­li­sia tal­vi-il­to­ja tak­ka­tu­len ää­res­sä kir­ja ja kaa­ka­o­mu­ki kä­des­sä.

Lot­to­voit­to syn­tyä Suo­meen.

Art­tu Tuo­mi­nen

Po­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ja ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri, joka am­men­taa luo­mis­vim­man­sa po­ri­lai­ses­ta hul­luu­des­ta, ran­ni­kon luon­nos­ta ja Sel­kä­me­ren aal­lois­ta.