Arttu Tuominen: Menetettyä mainetta on vaikea saada takaisin
Toimii kuin sveitsiläinen kello – tai kuin junan vessa. Ja oman kellonsa voi tarkistaa Saksan juna-aikataulujen mukaan, sillä ne kulkevat niin täsmällisesti. Nämä lausutut varmuudet muistan jo lapsuudesta.
Tämä kolumni käsittelee kuitenkin VR:n huonoa mainetta. Kukapa ei olisi kuullut vitsejä valtion rautateiden jatkuvista ongelmista, myöhästymisistä ja konduktööripulasta. Tai siitä, kuinka VR tilasi Italiasta kalliita junia, jotka hyytyivät pikkupakkasilla ja kärsivät jatkuvista teknisistä vioista. Tai ainakin hyytyivät silloin 20 vuotta sitten, jolloin junat saapuivat Suomeen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen matkustanut junilla ristiin rastiin Suomea. Joskus juna on saattanut olla muutaman minuutin myöhässä, mutta silloinkin asiasta on tiedotettu, ja jatkoyhteydet ovat joko odottaneet tai sitten vuoro on korvattu bussiyhteydellä. Suomen junissa monitorit pelaavat ja asemista kuulutetaan usealla kielellä.
Tunnustan itsekin parjanneeni Suomen junia ja vitsailleeni jatkuvista myöhästymisistä. Totuus on kuitenkin, että pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen asiakas. Siitä kun matka on viimeksi katkennut junassa, on vuosia. Mutta niin kai se on, että menetettyä mainetta on vaikea hankkia takaisin.
Asioita on hyvä laittaa myös mittasuhteisiin. Muutaman minuutin myöhästyminen on pikkujuttu silloin, kun kokonaisia yhteyksiä perutaan. Kirjoitan tätä kolumnia junassa Saksassa, jossa olen usean viikon esiintymiskiertueella. Matkan aikana saamme kokea 37 eri junayhteyttä. Jo nyt parin ensimmäisen matkapäivän aikana on tullut selväksi, ettei kelloa enää kannata tarkistaa Saksan juna-aikataulujen mukaan Tilastojen mukaan 75 prosenttia junista täällä on myöhässä. Itse asiassa Saksan junia ei enää päästetä Sveitsin puolelle, sillä niiden epäluotettavuus sotkisi koko maan raideliikenteen.
Eikä junan vessoihinkaan voi enää luottaa, mutta olen varma, että sveitsiläinen käkikello käy ja kukkuu edelleen tarkalleen ajassa.
Arttu Tuominen
Porilainen kirjailija ja ympäristöinsinööri, joka ammentaa luomisvimmansa porilaisesta hulluudesta, rannikon luonnosta ja Selkämeren aalloista.