Datakeskusten hintalappu maksetaan kotitalouksissa
Jos joku vielä kuvittelee, että Suomeen rakennettavat datakeskukset ovat ilmaista kasvua ja vihreää siirtymää, kannattaa katsoa omaa sähkölaskuaan uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Datakeskukset eivät ole hyväntekeväisyyttä eivätkä näkymättömiä pilvilinnoja – ne ovat valtavia, jatkuvasti sähköä syöviä teollisuuslaitoksia, joiden todellinen hintalappu uhkaa kaatua lopulta tavallisten suomalaisten maksettavaksi.
Datakeskuksia Suomessa tarvitaan viranomaisille, yrityksille, terveydenhuollolle, pankeille ja perusdigipalveluille. Tarvittava kapasiteetti on kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä Suomeen nyt suunnitellaan rakennettavan. Valtaosa hankkeista palvelee kansainvälisiä toimijoita, joiden käyttöön Suomi tarjoaa halpaa sähköä, viileän ilmaston ja vakaan toimintaympäristön.
Datakeskusten sähköntarve on poikkeuksellisen suuri ja ennen kaikkea jatkuva. Ne eivät jousta kulutuksessaan pakkasilla, eivätkä ne sopeudu aurinko- tai tuulivoiman tuotantoaikoihin, vaan vaativat täyden tehon ympäri vuorokauden. Mitä enemmän datakeskuksia rakennetaan, sitä enemmän sähköä tarvitaan juuri silloin, kun sitä muutenkin on niukasti.
Irlanti toimii varoittavana esimerkkinä. Maa on EU:ssa datakeskusten edelläkävijä, ja samalla siellä on nähty, kuinka datakeskusten osuus koko sähkönkulutuksesta on kasvanut räjähdysmäisesti. Datakeskukset kuluttavat Irlannin sähköstä jo 20 prosenttia ja kulutus kasvaa edelleen. Sähköverkkoa on jouduttu vahvistamaan, toimitusvarmuudesta on käyty poliittista vääntöä ja kotitalouksien sähkölaskut ovat nousseet Euroopan kärkikastiin. Irlannissa kuluttajien sähkökustannukset ovat nousseet voimakkaasti reilun vuosikymmenen aikana, samalla kun datakeskukset ovat edelleen nauttineet edullisista sähköehdoista. Kun suurkuluttajat valtaavat verkon kapasiteettia, järjestelmän kustannukset eivät katoa – ne jaetaan kotitalouksien ja PK-yritysten kesken.
Suomessa suunta näyttää huolestuttavalta. Hallitus poisti datakeskusten ja kaivostoiminnan sähköveron alennuksen, mutta kerätty verotulo ohjataan kohdennetulla tukimallilla takaisin datakeskuksille. Käytännössä toinen käsi ottaa ja toinen antaa.
Myös kuntien innokkuus datakeskuksia kohtaan on lyhytnäköistä. Halvat tontit ja joustava kaavoitus houkuttelevat ja toive suurista kiinteistöveroista saavat päätöksenteon näyttämään houkuttelevalta. Samalla sivuutetaan se tosiasia, että datakeskukset työllistävät vähän ja kuormittavat paljon. Kunnat saavat nimellisiä verotuloja, mutta asukkaat maksavat kasvavat siirto- ja sähkökustannukset vuosikymmenten ajan.
Olkiluoto 3:n myötä Suomi on lähes saavuttanut sähkön omavaraisuuden. Silti uusien, valtavien sähkönkuluttajien houkutteleminen uhkaa horjuttaa tätä saavutusta. Talvipakkasilla datakeskukset eivät jousta, ja silloin turvaudutaan tuontisähköön. Sen kustannuksia eivät maksa datakeskukset, vaan kotitaloudet ja pienet sekä keskisuuret yritykset. Nykyisten hankesuunnitelmien toteutuessa puhutaan lisäsähkön tarpeesta, joka vastaa jopa kahta OL3:n kokoista ydinvoimalaa seuraavan vuosikymmenen aikana.
Verkkoinfrastruktuurin paineet ovat todellisia. Fingrid arvioi, että kantaverkkoon on investoitava noin 5,2 miljardia euroa vuoteen 2035 mennessä. Nämä investoinnit tehdään palvelemaan muun muassa datakeskuksia ja muuta sähköintensiivistä teollisuutta, mutta ne rahoitetaan lopulta siirtomaksuina kuluttajien ja PK-yritysten sähkölaskuissa.
Lopuksi on syytä katsoa tulevaisuuteen. ICT-tekniikka on kehittynyt vuosikymmenten ajan huimaa vauhtia: laitteet pienenevät ja tehostuvat. Silti meille esitetään, että tulevaisuuden digiyhteiskunta vaatii satojen hehtaarien kokoisia datakeskuksia joka maakuntaan. Onko tämä todella kehityksen päätepiste? Vai rakennammeko kallista ja energiariippuvaista infrastruktuuria juuri sillä hetkellä, kun teknologia saattaa tehdä siitä tarpeetonta? Mahtuuko nykyaikainen kaupunginosan kokoinen datakeskus kahdenkymmenen vuoden kuluttua autotalliin? Tätä kannattaa pohtia ennen kuin seuraava sähkölasku tipahtaa postiluukusta.
Petri Syväkuru, Matti Tuominen ja Matti Koskela, Ulvila

