Jokinen: Miksi rahasta on niin vaikea puhua?
Olin hiljattain lenkillä ystäväni kanssa, joka työskentelee yläasteella opinto-ohjaajana. Keskustelu kääntyi rahaan tai oikeammin siihen, miten vähän siitä puhutaan. Hän kertoi pitäneensä oppilailleen tunnin ammatinvalinnasta ja palkoista.
Erityisesti yksi asia ystäväni kertomasta jäi mieleen. Suurimmalla osalla oppilaista ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon heidän vanhempansa tienaavat. Moni ei edes tiedä, mitä heidän vanhempansa tekevät työkseen. Raha ja työ ovat heille asioita, jotka tapahtuvat jossain taustalla, mutta joista ei puhuta ääneen.
Tunnistan tämän ilmiön. Rahasta vaikeneminen on Suomessa yllättävän vahva osa kulttuuria. Rahapuhe koetaan helposti sopimattomaksi, pröystäileväksi tai riitaisaksi. Moni haluaa suojella lapsiaan huolilta tai ajattelee, ettei raha kuulu lasten maailmaan. Ajatus on inhimillinen ja ymmärrettävä.
Kun rahasta ei puhuta, siitä tulee epämääräinen ja etäinen asia. Talous näyttäytyy joko stressinä tai itsestäänselvyytenä. Hienoa olisi, jos se näyttäytyisi kuitenkin rahataitona, jota voi opetella ja harjoitella.
Ehkä siksi palkka-avoimuuskin herättää tunteita. EU:ssa on päätetty lisätä palkkauksen läpinäkyvyyttä, siksi että ihmisillä olisi parempi ymmärrys siitä, miten palkka muodostuu ja miksi erot syntyvät. Taustalla on ajatus, että avoimuus lisää oikeudenmukaisuutta.
Tämä kehitys haastaa meitä kaikkia. Jos rahasta ei ole totuttu puhumaan kotona, koulussa tai työpaikoilla, avoimuus tuntuu helposti vieraalta. Tarvitsemme lisää rahapuhetta rauhallisesti, arkisesti ja ilman latausta.
Rahataidot on paljon muutakin kuin numeroita. Ne ovat ymmärrystä siitä, mistä raha tulee, mihin se menee ja miten omat valinnat vaikuttavat tulevaisuuteen. Kun rahasta uskaltaa puhua, siitä tulee vähemmän pelottavaa ja helpommin hallittavaa. Jos emme puhu rahasta, miten voimme oppia ymmärtämään sitä?
Maria Jokinen
säästöpankkiiri – paikallisjohtaja

