Olin hil­jat­tain len­kil­lä ys­tä­vä­ni kans­sa, joka työs­ken­te­lee ylä­as­teel­la opin­to-oh­jaa­ja­na. Kes­kus­te­lu kään­tyi ra­haan tai oi­ke­am­min sii­hen, mi­ten vä­hän sii­tä pu­hu­taan. Hän ker­toi pi­tä­neen­sä op­pi­lail­leen tun­nin am­ma­tin­va­lin­nas­ta ja pal­kois­ta.

Eri­tyi­ses­ti yk­si asia ys­tä­vä­ni ker­to­mas­ta jäi mie­leen. Suu­rim­mal­la osal­la op­pi­lais­ta ei ole kä­si­tys­tä sii­tä, kuin­ka pal­jon hei­dän van­hem­pan­sa tie­naa­vat. Moni ei edes tie­dä, mitä hei­dän van­hem­pan­sa te­ke­vät työk­seen. Raha ja työ ovat heil­le asi­oi­ta, jot­ka ta­pah­tu­vat jos­sain taus­tal­la, mut­ta jois­ta ei pu­hu­ta ää­neen.

Tun­nis­tan tä­män il­mi­ön. Ra­has­ta vai­ke­ne­mi­nen on Suo­mes­sa yl­lät­tä­vän vah­va osa kult­tuu­ria. Ra­ha­pu­he ko­e­taan hel­pos­ti so­pi­mat­to­mak­si, pröys­täi­le­väk­si tai rii­tai­sak­si. Moni ha­lu­aa suo­jel­la lap­si­aan huo­lil­ta tai ajat­te­lee, et­tei raha kuu­lu las­ten maa­il­maan. Aja­tus on in­hi­mil­li­nen ja ym­mär­ret­tä­vä.

Kun ra­has­ta ei pu­hu­ta, sii­tä tu­lee epä­mää­räi­nen ja etäi­nen asia. Ta­lous näyt­täy­tyy joko stres­si­nä tai it­ses­tään­sel­vyy­te­nä. Hie­noa oli­si, jos se näyt­täy­tyi­si kui­ten­kin ra­ha­tai­to­na, jota voi ope­tel­la ja har­joi­tel­la.

Eh­kä sik­si palk­ka-avoi­muus­kin he­rät­tää tun­tei­ta. EU:ssa on pää­tet­ty li­sä­tä palk­kauk­sen lä­pi­nä­ky­vyyt­tä, sik­si et­tä ih­mi­sil­lä oli­si pa­rem­pi ym­mär­rys sii­tä, mi­ten palk­ka muo­dos­tuu ja mik­si erot syn­ty­vät. Taus­tal­la on aja­tus, et­tä avoi­muus li­sää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta.

Tämä ke­hi­tys haas­taa mei­tä kaik­kia. Jos ra­has­ta ei ole to­tut­tu pu­hu­maan ko­to­na, kou­lus­sa tai työ­pai­koil­la, avoi­muus tun­tuu hel­pos­ti vie­raal­ta. Tar­vit­sem­me li­sää ra­ha­pu­het­ta rau­hal­li­ses­ti, ar­ki­ses­ti ja il­man la­taus­ta.

Ra­ha­tai­dot on pal­jon muu­ta­kin kuin nu­me­roi­ta. Ne ovat ym­mär­rys­tä sii­tä, mis­tä raha tu­lee, mi­hin se me­nee ja mi­ten omat va­lin­nat vai­kut­ta­vat tu­le­vai­suu­teen. Kun ra­has­ta us­kal­taa pu­hua, sii­tä tu­lee vä­hem­män pe­lot­ta­vaa ja hel­pom­min hal­lit­ta­vaa. Jos em­me puhu ra­has­ta, mi­ten voim­me op­pia ym­mär­tä­mään sitä?

Ma­ria Jo­ki­nen

sääs­tö­pank­kii­ri – pai­kal­lis­joh­ta­ja