Eu­ro­vii­su­jen lä­hes­ty­es­sä on vah­va kut­ku­tus: sai­sim­me­ko sa­noa tänä vuon­na, et­tä to­ril­la ta­va­taan? Tätä kir­joit­ta­es­sa voit­ta­jaa ei vie­lä tie­de­tä, mut­ta Kan­kaan­pääs­sä to­ril­la ta­va­taan joka ta­pauk­ses­sa ke­sä­kuun kuu­den­te­na: aa­mu­päi­väl­lä ko­koon­tuu kau­pun­gin­val­tuus­to ja il­ta­päi­väl­lä kirk­ko­val­tuus­to. Mi­nus­ta on tär­ke­ää, et­tä olem­me avoi­mia ja pää­tök­sen­te­ko tuo­daan lä­hel­le ih­mi­siä, joi­den ää­ne­nä luot­ta­mus­hen­ki­löi­nä toi­mim­me.

Pian ol­laan taas va­lit­se­mas­sa uu­sia pää­tök­sen­te­ki­jöi­tä. Syk­syl­lä ovat seu­ra­kun­ta­vaa­lit, ja en­si vuon­na edes­sä ovat edus­kun­ta­vaa­lit. Mo­lem­piin eh­do­kas­han­kin­ta on jo vauh­dis­sa. Ai­van lii­an usein kuu­lee kui­ten­kin vai­kut­ta­mi­sen tun­tu­van asi­al­ta, joka kuu­luu jol­le­kin muul­le. Ko­ke­neil­le ko­kous­kä­vi­jöil­le. Niil­le, joil­la on ai­na val­mis mie­li­pi­de. Mut­ta oi­ke­as­ti yh­tei­set asi­at tar­vit­se­vat ta­val­li­sia ih­mi­siä – sel­lai­sia, jot­ka huo­maa­vat ar­jes­sa mikä toi­mii ja mikä ei, ja joi­ta kiin­nos­taa esi­mer­kik­si se, mi­ten kou­luis­sa voi­daan, pi­de­tään­kö luon­nos­ta huol­ta ja py­syy­kö jo­kai­nen mu­ka­na. Ku­kaan eh­do­kas ei ole val­mis tai täy­del­li­nen, tär­kein­tä on, et­tä vä­lit­tää yh­tei­ses­tä hy­väs­tä ja ha­lu­aa lait­taa työ­hans­kat kä­teen. Näi­tä ih­mi­siä tar­vi­taan niin edus­kun­taan kuin seu­ra­kun­taan­kin. Pää­tök­set ovat eri­lai­sia, mut­ta ky­sy­mys on sama: mil­lais­ta yh­teis­kun­taa ja lä­hiyh­tei­söä ra­ken­nam­me?

Seu­ra­kun­ta­vaa­leis­sa ky­sy­mys on eri­tyi­sen konk­reet­ti­nen. Kir­kon pi­täi­si ol­la yh­tei­sö, jos­sa ih­mi­nen koh­da­taan oma­na it­se­nään, taus­tas­ta tai elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta. Sik­si myös seu­ra­kun­nan pää­tök­sen­te­koon tar­vi­taan mo­nen­lai­sia ää­niä. Kan­kaan­pääs­sä Kai­ken kan­san kirk­ko -lis­tal­la läh­dem­me juu­ri sil­tä poh­jal­ta: mu­kaan mah­tuu ih­mi­siä eri puo­lu­eis­ta ja elä­män­ti­lan­teis­ta, mut­ta yh­tei­sel­lä tah­dol­la pi­tää kir­kon ovet au­ki kai­kil­le.

De­mok­ra­tia ei pysy elä­vä­nä it­ses­tään. Se tar­vit­see ih­mi­siä, jot­ka osal­lis­tu­vat – niin ää­nes­tä­mäl­lä kuin läh­te­mäl­lä eh­dol­le.

To­ril­ta on hyvä aloit­taa.

Eli­na Kan­gas

Kan­kaan­pää­läi­nen yrit­tä­jä, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, kirk­ko­val­tuu­tet­tu ja kirk­ko­neu­vos­ton jä­sen. Hän on seu­ra­kun­ta­vaa­lieh­dok­kaa­na Kai­ken kan­san kirk­ko -lis­tal­la sekä Vih­rei­den edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kaa­na Sa­ta­kun­nas­sa. Ak­tii­vi­par­ti­o­lai­se­na ai­na val­mii­na.